1. Kor 7
Paavali opettaa korinttilaisille kristillistä sukupuolimoraalia.
- Minkä arvon Paavali antaa naimattomuudelle? Voiko naimattomuus olla Jumalan antama tehtävä?
- Ovatko mies ja nainen Paavalin mukaan avioliitossa tasa-arvoiset?
- Miksi meidän nuorillemme sukupuoliset kokemukset ovat lähes ihmisarvon mittari?
- Miksi meidän maassamme monet avioliitot purkautuvat? Mitä on tapahtunut hääpäivän onnen ja lakituvan riidan välissä? Miten tätä onnettomuutta voidaan välttää?
- Paavali puhuu jakeissa 12-16 lähetystilanteesta, jossa evankeliumi jakaa perheet. Onko tällä jaksolla sovellutusta nykyaikaan, meidän maahamme tai muualle? Voiko kristitty osapuoli siinä tapauksessa avioitua uudelleen?
Päätöshartaus:
Paavalin kielenkäyttöön liittyen Luther sanoo, että Kristus ja kristitty elävät yhdessä niin kuin mies ja vaimo elävät onnellisessa avioliitossa. Sellaisessa kaikki on yhteistä: ilot ja surut, terveys ja sairaus, rikkaus ja köyhyys.
Uskoon tulo on kristityn naimisiin meno Kristuksen kanssa. Näissä häissä kristitty on morsian ja Kristus on sulhanen. Morsiamen menneisyys ei ole kovinkaan kunniallinen. On suorastaan ihmeellistä, ”että rikas, jalo ja hurskas ylkä Kristus, ottaa aviokseen köyhän, halveksitun ja pahan pikku porton”, niinkuin Tuomo Mannermaa mestarillisesti Lutheria tässä kääntää.
Tämä naimakauppa tekee tuosta pahasta pikkuportosta todellisen onnen myyrän, sillä sen jälkeen, kun vihkisormus on pujotettu, kaikki asiat puolisoiden välillä ovat yhteisiä. Se, mitä sulhanen on ja omistaa, on morsiamen, ja aivan samoin myös se, mitä morsian on ja omistaa, on sulhasen.
Morsianta rasittavat kaikki mahdolliset ”paheet ja synnit”, sanoo Luther. Sulhanen, joka ei ikinä ole tehnyt yhtäkään syntiä, ottaa morsiamensa kaikki synnit omikseen ja ”menettelee niin kuin hän itse olisi ne tehnyt. Niin täytyy syntien hukkua ja upota häneen, sillä hänen voittamaton vanhurskautensa on liian voimakas vastustaja kaikille synneille.”
Jussi Talasniemi, Onnellinen vaihtokauppa