1. Kor 6
Paavali arvostelee korinttilaisia, jotka antoivat sisäiset riitansa ei-kristillisten tuomioistuinten puitaviksi. Luvun lopussa hän opettaa, ettei kristityn vapaus merkitse hillittömyyttä.
- Mitä merkitsevät Paavalin sanat oikeudenkäynneistä meille, kun valtaosa suomalaisista kuuluu kirkkoon? Kuka voisi ratkoa arvovallallaan kristittyjen kiistat?
- Onko olemassa taivas ja helvetti? Jos on, miksi niistä vaietaan? Vai vaietaanko niistä?
- Tutkikaa jakeiden 9-10 paheluetteloa. Ovatko nämä synnit nykyään yleisiä?
- Ovatko ahneet ja pahanpuhujat (KR: ‘pilkkaaja`) joutuneet tässä listassa vahingossa turhan huonoon seuraan?
- Avoliitot ja esiaviolliset suhteet ovat maassamme hyvin yleisiä. Mitä niistä on sanottava tämän luvun valossa?
- Tarkoittaako Paavali todella, että yksinäisten ihmisten on pysyttävä erossa sukupuolisuhteista?
- Jotkut torjuvat Raamatun opetuksen sukupuoliasioista sanoen, että Raamattu ei ole lakikirja. Mitä tähän on sanottava?
Päätöshartaus:
Välttääkseen iankaikkista kadotusta tulee siis syntisen kuulla Herran ääntä ja kääntyä hänen luokseen murheella tuntien ja tunnustaen syntinsä ja uskolla turvaten siihen lunastukseen, joka meillä on Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Sillä jollei kadonnut lammas tottele kaitsevan paimenensa ääntä eikä palaa hänen turviinsa, niin se nääntyy korpeen ja joutuu viimein petojen saaliiksi. Tuhlaajapoika (Luuk 15) haaskasi perintänsä vieraalla maalla ja kärsi suurta puutetta, vaikka hänellä oli kyllä kotona varakas ja hyväntahtoinen isä. Aivan samoin myös kastettu, joka hylkää taivaallisen isänsä ja luopuu Herrastansa Jeesuksesta, kadottaa näin kaikki kasteessa lahjoitetut kalliit lahjat sekä koko taivaallisen perintönsä. Tuhlaajapoika tuli isänsä luo takaisin ja tunnusti sydämestään: “Isä, minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja taivasta vastaan.” Isä armahti häntä, lankesi hänen kaulaansa, suuteli häntä, puki hänet juhlapukuun ja kaikin tavoin omisti hänet vieläkin pojakseen ja perillisekseen.
Näin käy kasteen armosta langenneen syntisenkin, kun hän sydän katumusta täynnä kääntyy Taivaallisen Isän luo ja turvaa uudelleen Herran Jeesuksen armoon. Sillä vaikka me olemme rikkoneet kasteen liiton, Jumala ei ole liittoansa rikkonut. Vaikka me olemme kasteen armosta langenneet, niin Jumalan kaste ei sittenkään ole langennut eikä mitättömäksi mennyt. Pyhä kaste on vahva Jumalan linna, johon saat vieläkin palata ja johon saat edelleen turvata, vaikka oletkin siitä välillä eksynyt ja poikennut pois. Kaste on se alus, jossa me purjehdimme tämän maailman meren yli. Niinkuin Luther sanoo: “Tämä laiva ei mene rikki, koska se on Jumalan tahto ja hänen asetuksensa eikä meidän työmme. Usein kuitenkin tapahtuu, että me horjahdamme ja lankeamme siitä pois. Jos jollekin näin käy, katksokoon, että hän ui siihen takaisin ja pitää itsensä siinä kiinni, kunnes hän uudelleen pääsee tähän laivaan ja kulkee siinä eteenpäin niinkuin aikaisemminkin.”
F.G.Hedberg, Virvoitusta väsyneille
