1Kor 1
Normaalien alkutervehdysten jälkeen Paavali ottaa esille Korintin seurakunnan riidat. Hän alkaa ongelmien selvittämisen korostamalla sitä, että Kristuksen evankeliumi ei ole inhimillinen vaan jumalallinen oppi.
Kysymyksiä:
- Paavali sanoo Korintin seurakunnan jäseniä pyhiksi. Uskallatko sinä kutsua itseäsi tai oman seurakuntasi jäseniä pyhiksi?
- Paavali näkee vaivaa esittääkseen asiansa myönteisessä valossa ja antaakseen korinttilaisille tunnustusta heidän lahjoistaan. Näin hän teki siitäkin huolimatta, että monet korinttilaiset tekivät kaikkensa torjuakseen hänet Korintista. Miten me voisimme ottaa oppia apostolista?
- Ryhmitymmekö me liikaa eri ihmisten taakse niin, että siitä syntyy riitoja seurakunnissa? Onko helppoa erottaa toisistaan asiat ja henkilöt silloin, kun riidellään?
- Ajattelemme usein, että ihmiset kyllä tulevat kirkkoon ja uskovat evankeliumin, kunhan se heille tarpeeksi selvästi selitetään. Onko tämä totta vai ei? Voitko kertoa omista kokemuksistasi?
- Paavalin aikana uskovat olivat usein köyhää ja halpasukuista väkeä. Miten on meidän aikanamme? Vieläkö Kristuksella on sanottavaa myös maailman köyhimmille ihmisille, jotka kärsivät nälkää? Mikä on meidän hyvinvoivien kristittyjen tehtävä tällä kohdalla?
Päätöshartaus:
Te, jotka tunnette tämän ystävän, älkää ulkona viivytelkö tämän maailman turhuuden turuilla: Tulkaa sisälle, te Herran siunatut, tulkaa ja katsokaa! Täällä, esiripun takana, näkyväisen toisella puolella, seisoo sulhasemme ja odottaa meitä. Kuulemme hänen äänensä evankeliumin sanassa, syömme ja juomme hänet pyhässä ehtoollisessa, syleilemme häntä uskossa ja rakkaudessa suutelemme häntä. Älkää ulkona viivytelkö älkääkä myös olko surullisia! Tulkaa tänne ystävänne ja sulhasenne luo. Täällä on rauha, se rauha, jota koko maailma ei voi antaa. Täällä on täydellinen virvoitus: Itse Jeesus on rauhanamme ja virvoituksenamme. Mitä siis vielä viivyttelette ja mitä enää arvelette? Tulkaa tänne te kaikki, jotka Herran tunnette ja olette maistaneet hänen hyvyyttään! Kuulkaa, miten hän itse kutsuu: “Tule kanssani, sinä morsiameni, mene sisälle, astu tänne, lähde pois leijonan leposijoilta ja pantterien vuorilta.” Hän kutsuu meitä yhteyteensä, käskee astumaan sisälle sulhasemme omaan kammioon, pois leijonan leposijoilta ja pantterien vuorilta!
F.G. Hedberg, Virvoitusta väsyneille
