Kolehti Jerusalemin köyhien hyväksi 16:1-4
Ainoa Jerusalemin apostolikokouksessa tehty sopimus, minkä Paavali ilman muuta tunnustaa itseään sitovaksi, oli ”köyhien muistaminen” (Gal 2:10). Tämä ei ollut mitä hyvänsä köyhäinapua, vaan sillä on syvät teologiset juuret. Evankeliumi on lähtöisin juutalaisista ja pakanakristittyjen tuli rakkaudenlahjallaan Jerusalemin alkuseurakunnalle tunnustaa tämä. Paavali tahtoo pitää oman sopimuksensa ja kokoaa innokkaasti kolehtia, ei itselleen vaan Jerusalemin pyhille (ks. myös 2 Kor 8:1-7; Room 15:25-29). Jakeissa 1-4 Paavali antaa yksityiskohtaisia keräysohjeita korinttilaisille. Asia on hänelle hyvin tärkeä eikä hän tahdo pettyä korinttilaisten osuuteen.
Kyläilyä 16:5-12
Apostoli kirjoittaa Efesosta, josta pääsi Korinttiin näppärästi laivalla. Paavali aikoo kuitenkin kulkea apostolinkyydillä. Ilmeisesti hänen tarkoituksenaan on samalla matkalla hoitaa Makedonian seurakuntia, Tessalonikaa, Filippiä ja Bereaa. Paavalin tarkoitus on oleskella Korintissa jonkin aikaa. 2 Kor tekee selväksi, että tämä suunnitelma ei toteutunut: Paavali kävi Korintissa, mutta katsoi parhaaksi lähteä pikaisesti pois (ks. johdanto). Ei voinut olla puhettakaan siitä, että hän olisi voinut lähteä eteenpäin korinttilaisten lähettämänä.
Efesossa Paavali aikoo viipyä ”helluntaihin asti”. Juutalaiset viettivät helluntaita 3Moos 23:15-22 säädöksen mukaisesti. Juhlaa vietettiin 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Puhuuko Paavali juutalaisesta helluntaista vai jo kristillisestä juhlasta (Pyhän Hengen vuodattaminen), on epäselvää. Sen sijaan selvää on, että Efesossa todella tapahtui: Toiset uskoivat evankeliumin, toiset vihasivat sitä. Emme ole kaikin osin selvillä siitä, mitä kaikkea Paavalille Efesossa tapahtui (ks. 1 Kor 15:32). Apostolien teoissa kerrotaan suurista mellakoista (Apt 19). Tällaisessa tilanteessa Paavali oli kuin kotonaan: ihmisillä oli paljon intoa joko evankeliumin puolesta tai sitä vastaan.
Timoteus oli todennäköisesti tulossa Korinttiin. Sen sijaan Apollos odotti parempaa hetkeä. Alkuluvuista (1-4) käy ilmi, miten monet korinttilaiset pitivät Apollosta Paavalin kilpailijana. Nyt Paavali pyrkii osoittamaan, että ainakin kahden sananjulistajan välit ovat kunnossa. Apollos on tosin apostolista riippumaton eikä suostu taipumaan edes hänen hartaan pyyntönsä edessä. Silti hän on ”veli Apollos” eikä Paavalilla ole mitään sitä vastaan, että hän on Korintissa, päinvastoin. Ilmeisesti Korintissa oli nyt niin kuumat paikat, ettei Apolloskaan välittänyt tähän ampiaispesään nenäänsä pistää.
Kehotuksia ja tervehdyksiä 16:13-24
Paavali alkaa päättää kirjettään ja antaa siinä yhteydessä vielä muutamia kehotuksia. ”Valvominen” merkitsee Herran tulon odottamista. Kristuksen tulemuksen päivä ei näytä koskaan olleen poissa Paavalin ajatuksista. Hän nivoo ne yhtä hyvin Korintin seurakunnan riitoihin (4:13) kuin kiistoihin ylösnousemuksesta (15).
Stefanas, Akaikus ja Fortunatus olivat oleskelleet Efesossa Paavalin kanssa ja veivät nyt kirjeen Korinttiin. Kirjeessä seuraa kehotus antaa täysi tuki ja tunnustus sellaisille, jotka Stefanaan tavoin näkevät paljon vaivaa seurakunnan hyväksi.
Lopputervehdyksistä on syytä panna merkille jae 22 ja pieni sana maranata ”Herramme tule!”. Tämä sana on ensimmäisten kristittyjen rukoushuuto, joka kaikui varhaisen Kirkon ehtoollisjumalanpalveluksessa. Oikeat kristityt odottavat jatkuvasti Herran paluuta.