Luvuissa 11-14 Paavali käsitteli seurakunnan jumalanpalvelusta ja sen ongelmia. Tämän jälkeen hän ottaa esille kysymyksen, joka oli Korintissa ollut ongelma, nimittäin ylösnousemuksen.
Vanhin ylösnousemususkon tunnustus 15:1-11
Paavali tekee ensiksi jakeissa 1-3a selväksi, miten suuresta asiasta on kysymys. Ylösnousemus kuuluu evankeliumin ytimeen. Tätä evankeliumia Paavali ei ollut itse keksinyt. Hän oli saanut sen perimätietona muilta ja antanut saman perimätiedon edelleen Korintissa. Korinttilaistenkin on syytä pitää kiinni siitä sitä muuttamatta. Jakeissa 3-7 Paavali lainaa ikivanhaa uskontunnustusta. Sen ytimenä on, että Kristus kuoli meidän syntiemme tähden “niin kuin oli kirjoitettu” eli kuten VT oli ennustanut. Hänet haudattiin mutta hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, “niin kuin oli kirjoitettu.”
Tämän jälkeen hän kertoo, keille Jeesus oli kuolemansa jälkeen ilmestynyt. Tämä ylösnousseen todistajien lista on vanhin tuntemamme. Se on kymmeniä vuosia vanhempi kuin evankeliumien kertomukset. Paavali ei nyt näytä puhuvan karismaattisista kokemuksista ja niiden mukanaan tuomista ilmestyksistä. Nyt on kysymys selkeästi rajatusta todistajien listasta. Paavali katsoo ilmestykset nyt päättyneiksi; hän itsekin on päässyt mukaan todistajien listaan keskensyntyneenä.
Todistajien lista ei ole täydellinen. Siitä puuttuvat ainakin evankeliumikertomusten naiset. Tämä oli sinänsä tuohon aikaan ymmärrettävää: Tahdottiin nojautua apostolien todistusvoimaan. Meille sen sijaan myös evankeliumien naisten todistus on merkittävä. Toivoisimme saavamme lisää tietoa Jeesuksen ilmestymisestä Jaakobille ja varsinkin hänen ilmestymisestään yhtäaikaisesti viidellesadalle veljelle. Valitettavasti emme tiedä muuta kuin että näin on tapahtunut.
Vanhan uskontunnustuksen lyhyet ja täsmälliset lauseet kertovat Kristuksen työn täyttämisestä maan päällä: Hän kärsi, hän kuoli hänet haudattiin, mutta hän nousi kuolleista. Puhe Kristuksen ylösnousemuksesta ei ole toiveajattelua. Apostolit olivat nähneet ylösnousseen Herran. Kirkon usko ei ole toiveajattelua, vaan se lepää lujalla pohjalla. Meillä on apostolien luja todistus siitä että Kristus elää.
Korintin vapaa-ajattelijat 15:12
Paavali ottaa käsiteltäväksi Kristuksen ylösnousemuksen siksi, että Korintin seurakunnassa on ollut vaikeuksia tässäkin suhteessa. Oli joitakin, jotka kielsivät ihmisten ylösnousemuksen. Tämä ei ole kummallinen asia. Onhan ruumiin ylösnousemus asia, joka kaikkina aikoina on ollut loukkaava piirre kristinuskossa. Kuinka moni meistä uskoo apostolin tavoin ruumiin ylösnousemukseen?
Antiikin aikana oli kreikkalais-roomalaisessa maailmassa vallitseva käsitys, että ihmisen ruumis oli materiaa ja pahaa, mutta sen sijaan hänen sielunsa oli kipinä kirkkautta ja hyvä. Ruumis vain aina rajoittaa sielun mahdollisuuksia ajatella ja tehdä hyvää, kuten esimerkiksi lähestyä jumalallisuutta. Tälle ajattelutavalle oli loukkaavaa perinteinen vanhatestamentillinen ajatus, että ihminen on yksi kokonaisuus ja kokonaan Jumalan luoma. Hänessä ei ole jotakin osaa, joka olisi aina turmeltumaton. Hän on kokonaan sitä mitä on, syntiin langennut ja paha.
Korintin ajattelijat eivät tahtoneet ottaa ruumiin ylösnousemusta mukaan laskuihinsa. Se oli heille vieras ja vastenmielinen ajatus, lisäksi tavattoman sivistymätön. Se oli asia joka oli tehtävä abstraktiksi ja kaukaiseksi, “tulkittava” sanan pahassa mielessä. Emme tiedä tarkoin, miten he uskoivat. Ehkä he uskoivat jollakin tavoin sielun kuolemattomuuteen mutta eivät missään nimessä ruumiin ylösnousemukseen.
Ylösnousemus on totta! 15:13-28
Paavali liittää aluksi vaatimattomalta näyttävän yksityiskohdan suuriin kehyksiinsä. Yhden ihmisen ylösnousemuksen taustalla on kaikkien ylösnousemus. Kaikkien ihmisten ylösnousemuksen perustana on Kristuksen ylösnousemus. Kristuksen ylösnousemuksen perustana on se, että Jumala hyväksyi Kristuksen sovitustyön. Jokainen lenkki tässä ketjussa on tärkeä ja jokaiselta kohdaltaan täyttä totta. Siksi meidän ylösnousemuksemme on aivan varma asia. Kaikki kuolevat, koska Aadam veti ihmissuvun päälle kuoleman. Kaikki nousevat kuolleista, kun Jeesus toi maailmalle elämän. Tämä tulee lopullisesti ilmi viimeisenä päivänä, kun Jeesus palauttaa Jumalalle kaiken saamansa vallan ja Poika alistuu Jumalan valtaan.
Asia, josta Paavali puhuu, on hänelle äärimmäisen tärkeä. Siksi meidän täytyy syventyä hänen sanoihinsa perusteellisesti. Koska Jumala hyväksyi Kristuksen sovitustyön, hän herätti hänet kuolleista. Koska Kristus nousi kuolleista, nousevat kaikki kuolleista. Koska kaikki nousevat kuolleista, voi jokainen kristitty olla varma nousevansa kuolleista. Joka kieltää yhdenkin lenkin tässä ketjussa kieltää koko ketjun. Joka ei usko kaikkien ihmisten ylösnousemukseen, kieltää Kristuksen sovitustyön ja sen, että Jumala on hänet lähettänyt. Näin Paavalin mukaan ei koskaan voi olla olemassa kristinuskoa ilman ylösnousemususkoa. Jos se unohdetaan tai kielletään, kielletään kaikki.
Ilman ylösnousemusta kaikki vaiva on turhaa 15:29-34
Jaetta 29 on yritetty selittää vähintään 30 eri tavalla ja silti useimmat selitykset ovat huonoja. Joka tapauksessa korinttilaiset tiesivät, mistä oli kysymys. Mahdollisesti jotkut olivat kääntyneet kristityiksi päästäkseen ylösnousemuksen jälkeen yhteyteen joidenkin kristittyjen omaistensa kanssa. Todennäköisempää kuitenkin on, että Korintissa olivat jotkut ottaneet kasteen jo kuolleiden omaistensa puolesta pelastaakseen nämäkin. Paavali ei tässä yhteydessä sen enempää hyväksy kuin torjukaan tätä tapaa. Hän mainitsee tässä tavan vain korostaakseen ylösnousemuksen merkitystä: Jos ylösnousemusta ei ole, sellainenkin kaste on turha. Turhaa on myös kaikki apostolien vaivannäkö ja vaaraan antautuminen. Näin ylösnousemus on uskonkohta, jonka mukana Kirkko seisoo tai kaatuu.
Millainen ihminen on kuolemansa jälkeen? 15:35-49
Paavali puhuu myös siitä, miten kuolleet heräävät ja millaisessa ruumiissa he elävät. Hän käyttää vertauskuvia, jotka jättävät vielä monta asiaa verhon taakse. Jotain voimme joka tapauksessa sanoa. Tämän elämämme aikana olemme sellaisia kuin ensimmäinen ihminen, Aadam. Tulevan elämän aikana olemme sellaisia kuin toinen alkuihminen, Jeesus. Näin me muutumme: Katoavainen pukeutuu katoamattomaan ja kuolevainen kuolemattomuuteen. Kuitenkin kysymys on ruumiin ylösnousemuksesta: Jos jotakin meistä herää henkiin, herää koko ihminen, tosin kirkastettuna. On kuin siemen kätkettäisiin peltoon ja siitä sitten nousee kasvi. Kuolleista herätetyssä ihmisessä on jotakin syvästi samaa ja jotakin syvästi erilaista kuin maallisen elämän aikana. Tästä Paavali käyttää useita vertauskuvia (himmeämmin loistava tähti kirkkaampi tähti; kalan liha lintujen liha). Millainen meistä tulee, emme tarkoin tiedä. Uteliaisuutemme jää tässäkin kohdin tyydyttämättä. Mutta jos jaksamme odottaa, tulemme sen vielä näkemään. Tärkeintä on, että Kristus on noussut kuolleista ja murskannut kuoleman vallan myös meidän kohdaltamme.
Kuolevatko sitten kaikki? 15:50-58
Luvun loppu tekee selväksi sen, että ylösnousemus ja viimeinen tuomio kuuluvat Paavalin ajatuksissa läheisesti yhteen. Jotkut kristityt ovat elossa silloin, kun Kristus tulee. Se ei merkitse sitä, että nämä kristityt yksinkertaisesti kävelisivät sisälle Jumalan valtakuntaan. Ei katoavaisuus peri katoamattomuutta. Vaikka kaikki eivät kuolemaan nuku, kaikki muuttuvat. Elossa oleville se tapahtuu yhtäkkiä. Näin katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen. Tässäkin toteutuu sama kuin kuolemassa ja ylösnousemuksessa: “Kuolema on nielty ja voitto saatu!”. Nämä näkymät silmiensä edessä Korintin kristittyjen tulee jaksaa kilvoitella kristittyinä.
