1. Kor 13
Paavali neuvoo armolahjoistaan kerskuville korinttolaisille tien todella Jumalan mielen mukaiseen elämään.
- Miksi Paavali jättää sikseen armolahjat ja alkaa puhua rakkaudesta?
- Tarkoittaako Paavali tässä luvussa Kristuksen rakkautta vai ihmisen rakkautta?
- Miten muiden uskontojen edustajat suhtautuvat tähän lukuun? Entä jumalankieltäjät?
- Mitä tarkoittaa jae 12? Mihin Paavali vertaa lapsuutta, mihin aikuisuutta?
- Miksi meidän kristillisyytemme jää niin helposti pelkäksi puheeksi?
- Mitä Jeesuksen sellaisia sanoja muistat, joissa erityisesti tulee näkyviin hänen rakkautensa syntisiin ihmisiin?
Päätöshartaus:
Sitä mietin rannalla, kun järvi oli yöllä mennyt jäähän. Se oli kuin kova kansi. Ja muikkuverkot olivat siellä. Vain muutama sentti jäätä. Mutta olivatpa siinä voimat uupua ja airokin katkesi, ennenkuin verkot olivat veneessä. Huomenissa kuitenkin jo aurinko, lämmin sää ja tuuli rikkoivat jääkannen. Järvi lainehti jälleen.
Kuka rikkoisi jään? Väkisin sydän ei sula. Se on kuin käpristynyt kylmään kovuuteensa. Riidan, kateuden, epäluulon, vastoinkäymisten kovettama. Kuin umpijäässä.
Rakkauden ja anteeksiantamuksen lämpö murtaa ja sulattaa. Rakastamaan ja antamaan anteeksi minä en kuitenkaan pysty. Sitä oppii vain, jos Jumalamme hyvyys saa sulattaa jäätyneen elämäni. Ei siis mitään muuta kuin vain tämä: tällaisena kovana Vapahtajani anteeksiantamuksen alle.
Lauri Koskenniemi, Ole kanssani tänään