1. Kor 12
Paavali muistuttaa korinttilaisia siitä, että Kirkko on Kristuksen ruumis. Siihen liitytään pyhässä kasteessa. Riippumatta niistä lahjoista, joita Pyhä Henki jakaa ihmisille, kaikki Kristus-ruumiin jäsenet ovat tarpeellisia ja samanarvoisia.
- Mitä eri armolahjoja löydätte tästä luvusta?
- Tarvitseeko meidän kirkkomme sellaisia erityisiä armolahjoja kuin kielilläpuhuminen ja profetoiminen? Esiintyykö niitä meidän keskellämme?
- Miksi erilaiset lahjat saavat aikaan kiistoja?
- Voiko ja pitäisikö armolahjoja käyttää meidän jumalanpalveluksissamme?
- Tunnemme usein huonommuutta toistemme edessä. Mitä tällä luvulla on sanottavaa tähän asiaan? Miten voisimme estää sitä, että toinen kristitty tuntee huonommuutensa meidän seurassamme?
- Mitä sellaisia lahjoja sinulla on, joilla voit edistää Jumalan valtakunnan työtä?
Päätöshartaus:
Siellä missä on paljon rikkautta, sen hoito käy raskaaksi ja mutkikkaaksi. Mitä varakkaampi yhteiskunta, sitä pikkutarkempaa on tilinpito. Köyhällä kaikki käy yksinkertaisemmin.
Näin on hengellisessä elämässäkin. Kun ihmisellä on itsellään mistä ottaa, pelastuksen tie käy mutkaiseksi. Tämä heijastuu ympäristöönkin. Lähimmäisen mieli masentuu, kun vaatimuksia tulee ylhäältä päin. Jeesus sanoi aikansa kirjanoppineista, että he sälyttivät ihmisten päälle raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja.
Mutta jos ei ole mitään, asia yksinkertaistuu. Ei ole uskonnollisia varainhoitovaikeuksia.
”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon”, sanoi sama Jeesus. Tässä on yksinkertainen usko: levätä hänen turvissaan, joka on antanut minulle kaikki, koska minulla ei ole mitään.
Tähän sinun ei tarvitse lisätä mitään.
Lauri Koskenniemi, Ole kanssani tänään