Ehtoollisen salaisuus: Ensimmäinen kirje korinttilaisille. Luku 11

Tässä jaksossa Paavali ottaa esille asian, jonka hän tahtoo Korintossa oikaista. Ensi lukemalta ei ole lainkaan selvää, mistä tarkkaan ottaen on kysymys. Joka tapauksessa apstoli puuttuu siihen, että Korintin naiset eivät jumalanpalveluksissa verhonneet päätään. Jaksosta käy ilmi, että kyseessä ei ole Paavalin mieleestä pikkuasia.Jae 2 on antiikin puhetaidolle tyypillistä kuulijoiden suopeuden tavoittelua. Tässä jaksossa Paavali silittää taas korinttilaisia myötäkarvaan ja pyrkii saamaan tahtonsa läpi hyvällä. Paavalin mukaan on tärkeää, että jumalanpalveluksessa miehet paljastavat päänsä rukoillessaan tai profetoidessaan, naiset sen sijaan verhoavat. Rukoileminen ja profetoiminen tarkoittavat molemmat julkista esiintymistä, rukouspalvelun suorittamista tai Hengen välittämän sanoman tuomista. Paavali löytää perustelut käytännölle luomisjärjestyksestä: Koska nainen on alkuisin miehestä, tulee hänen pitää päässään “vallanalaisuuden merkkiä”. Tämän hiukset mutta ei kasvoja peittäneen päähineen tunnemme antiikin aikaisista kuvista. Miehen ei sen sijaan tule pitää mitään päähinettä julkisesti rukoillessaan tai profetoidessaan, koska hän ei ole alkuisin vaimosta. Luontokin opettaa apostolin mukaan, että pitkät hiukset ovat miehelle häpeäksi, mutta naiselle kunniaksi. Jos joku tahtoo väittää vastaan, hän tietäköön, että Jumalan seurakuntien tapa sitoo myös häntä.

Tämän jakson äärellä ovat olleet ymmällä niin selittäjät kuin seurakuntalaisetkin. Samoissa oloissa elänyt kirkkoisä Tertullianus auttaa meidät oikeille jäljille. Hän ymmärsi Paavalin sanat niin, että Korintin naiset olivat aina yleensä pitäneet päässänsä puheena olevaa päähinettä. Kun heihin tuli profetian Henki, he heittivät päähineen pois. Mitä tämä tapa viestitti? Se kertoi, että nyt puhuja ei enää tahtonut puhua naisena vaan että hän tahtoi ryhtyä seurakunnan opettajaksi. Tätä Paavali piti pahana. Siksi hän tahtoi välttää väärinkäsitykset. Kyseessä ei siis ole ilmeisesti niinkään Paavalin määräys, että kaikkien seurakunnan naisten olisi tultava jumalanpalvelukseen samoin pukeutuneena. Ennemminkin Paavali yrittää estää Korintin naisia ryhtymästä seurakunnan opettajiksi. Tämänhän hän 14. luvussa hyvin selvästi kieltää.

Tämän jakson perusteella eri puolilla kristikuntaa miehet ovat vuosituhansia noudattaneet tapaa, jonka mukaan lakki otetaan päästä kirkkoon tultaessa. Vastaavasti naiset ovat meilläkin näihin päiviin asti pitäneet kirkossa huivia tai päähinettä. Joissakin herätysliikkeissä näin tapahtuu tänä päivänä. Kenelläkään ei varmaan ole mitään tätä tapaa vastaan. Silti on sanottava, että se perustuu ilmeisesti virheelliseen raamatunselitykseen. Tämä virheellinen raamatunselitys taas on johtunut yksinkertaisesti siitä, että vuosisatojen kuluessa vaatemuoti muuttui eikä enää ymmärretty Paavalin tarkoitusta.

Korinttilaisia on ohjattava oikeille urille muistuttamalla sitä, miten Herra asetti ehtoollisen. Paavali viittaa vanhaan perimätietoon, joka ulottuu aina Jerusalemin yläsaliin asti. Tämä jakso sisältää UT:n vanhimman kuvauksen ehtoollisen asettamisesta. Siksi on erittäin sopivaa, että ne kuuluvat meidänkin kirkkomme ehtoollismessuun ehtoollisen asetussanoina. Ehtoollisella jaettava leipä on Kristuksen ruumis, joka on annettu meidän edestämme. Viini on uusi liitto hänen veressään. Jokainen ehtoollisenvietto Kristuksen muistoksi merkitsee sitä, että siihen osallistuvat julistavat osallistumisellaan Herran kuolemaa. Näin tapahtuu aina siihen asti, että Kristus tulee takaisin.

“Leivän murtaminen” ja “siunaaminen” liittyvät juutalaisiin ateriatapoihin. Ateria alkoi sillä, että sen isäntä otti pöydältä leivän ja kohotti sen kaikkien nähtäville. Pitäen leipää koholla hän ylisti Jumalaa esim. näin: “Ylistetty olet sinä, Herra meidän Jumalamme, maailman Kuningas, joka annat maan tuottaa leipää!” Tähän vieraat yhtyivät sanomalla “aamen”. Tämän jälkeen isäntä mursi leivän niin moneen osaan kuin oli aterioitsijoita ja jakoi sen kaikille. Tämän jälkeen syötiin ateria. Herran asettaessa pyhän ehtoollisen seurasi aterian jälkeen viinimalja ja siihen liittyvät Jeesuksen sanat.

Korinttilaisten väärinkäytöksien vuoksi apostoli kehottaa seurakuntalaisia tarkkaan katsomaan, mitä Herran ateria on. Hänen sanansa ovat vakava varoitus: Arvoton Herran aterian viettäminen merkitsee syyllisyyttä Herran kuolemaan. Siksi ihmisen on pidettävä mielessään ehtoollisen pyhyys. Tuomiokseen nimittäin syö ja juo se, joka ei (ed. käännöksen mukaan): “erota Herran ruumista” (KR lisää “muusta”, mikä on tulkinta). Sanat “erota Herran ruumista” voidaan ymmärtää kahdella tavalla. KR:n käännös merkitsisi, että Herran ruumis täytyy erottaa muusta syötävästä. On olemassa myös toinen mahdollisuus: “syö ja juo erottamatta Herran ruumista eli hänen seurakuntaansa”. Viimeksimainittu vaihtoehto viittaisi siis siihen, että Herran ehtoollisella on läsnä hänen ruumiinsa, nimittäin hänen seurakuntansa. Tässä ruumiissa kaikki ovat tasa-arvoisia eikä siksi ketään saa syrjiä, kuten Korintossa on tapahtunut. Edellinen selitys lienee todennäköisempi, vaikka asiasta on vaikea saada varmuutta.

Jakeessa 31 Paavali puhuu oikeasta itsensä koettelemisesta näin: “Jos me itse tutkisimme itseämme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi.” Herran ehtoolliselle mennään siis oikealla mielellä silloin, kun ihminen itse tuomitsee itsensä. Silloin ei Jumala tuomitse häntä.

Osittain arvoituksellisiksi jäävät Paavalin sanat Korintin seurakuntalaisten sairastumisista ja kuolemantapauksista. Se on Herran tuomiota, ei niinkään yksityiselle ihmiselle kuin koko seurakunnalle. Tämän tuomion tarkoituksena ei ollut Korintin seurakunnan tuhoaminen, vaan sen herättäminen. Muussa tapauksessa se olisi saanut maailman kanssa saman tuomion.