Päätöshartaus:
”Te olette kuulleet totuuden sanan, teidän pelastuksenne evankeliumin”
Nämä sanat ovat tarkoin huomattavat ja mietittävät, sillä niissä osoitetaan meille ainoa tie ja keino tullaksemme Kristuksen osallisuuteen. Selvästi sanoo apostoli tässä, että me evankeliumia kuulemalla tulemme Kristuksen osallisuuteen; aivan niinkuin hän toisessa paikassa sanoo: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta” (Room. 10:17).
Joka nyt tahtoo tulla Kristuksen tykö ja käsittää pelastuksen, hän ottakoon eteensä evankeliumin sanan, lukekoon sitä, missä vain saa ja voi, jotta Pyhä Henki sanan kautta saisi valaista häntä lahjoillaan Kristuksen oikeaan tuntemiseen uskossa. Turhia ovat muuten kaikki työt, taistelut ja pyrkimykset, vaikkapa joku kiduttaisi ruumistaan verille asti, yöt ja päivät rukoilisi polvillaan, eläisi yksinään erämaassa ja pukeutuisi mitä kehnoimmasti! Tee mitä tahansa, et kuitenkaan löydä omantunnon rauhaa etkä pääse ikinä Kristuksen osallisuuteen, jollei Jumala evankeliumin sanan kuulemisen kautta valaise sinua Kristuksen tuntemiseen.
Sentähden on evankeliumin sana suuremman arvoinen kuin taivas ja maa. Sillä taivas ja maa kaikkine luotuineen, mitä niissä on, eivät voi auttaa ainoatakaan kadotettua syntistä Kristuksen tykötai johdattaa hänen osallisuuteensa. Sen tekee yksin Pyhä Henki evankeliumin sanan kautta.
Miten kalliina meidän siis tulisikaan pitää tätä sanaa! – Sitä tulisi meidän tutkia ja mietiskellä noustessamme ja maatapannessamme, tiellä käydessämme ja istuessamme, syödessämmme ja juodessamme.
Apostoli sanoo tässä: Se on teidän pelastuksenne evankeliumi, jota kuulemalla te olette tulleet Kristuksen osallisuuteen. Mitä tämä merkitsee? Se merkitsee seuraavaa: apostoli Paavali oli muutamia vuosia sitten saarnannut efesolaisille heidän pelastuksensa evankeliumia, se on, sitä ihanaa, iloista sanomaa, että Jumala oli heille, kirotuille ja kelvottomille syntisille, jo valmistanut pelastuksen ja autuuden ainoassa Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa, ja että siis syntien anteeksisaaminen ja iankaikkinen autuus nyt oli heidän omaisuuttaan ilman ansiota, yksin Jumalan armosta Kristuksen tähden. Jotka nyt uskoivat ja ottivat vastaan tämän evankeliumin, ne saivat siitä myös voiman tulla Jumalan lapsiksi” (Joh. 1:12) ja olivat jo uskossa autuaat sekä osalliset Kristuksen koko ansiosta.
F.G. Hedberg, Elämän sanoja