Yksikään ihminen ei luota Jumalaan omasta voimastaan. Olemme hengellisesti kuolleita. Jumala on kuitenkin Kristuksessa tehnyt eläviksi yhtä hyvin pakanat kuin juutalaisetkin ja poistanut Kristuksen suorittamassa pelastusteossa heitä erottaneen väliseinän. Kirkossaan hän on tehnyt molemmat yhdeksi Jumalan perheeksi tai temppeliksi, jossa jokainen saa liittyä yhteen Jumalan asunnoksi.
- Mitä luvun ensimmäinen jae sanoo efesolaisten menneisyydestä? Mikä heidän tilansa oli kirjeen kirjoittamisen hetkellä? Missä on muutoksen syy? Miksi efesolaiset eivät itse olleet tehneet itseään eläviksi?
- Toisen luvun mukaan Jumala tekee meidät eläviksi. Miten se tapahtuu? Miten se on tapahtunut teidän kohdallanne? Muistammeko kiittää Jumalaa siitä, että hän on tehnyt meidät eläviksi?
- Mitä pitäisi silloin ajatella, kun kristityn sydän on kylmä tai epävarma? Voiko enää silloin pitää itseään kristittynä?
- Efesolaiskirje ei oikein osaa puhua kristitystä ja Kristuksesta erikseen, koska kaste yhdistää molemmat. Tuntuuko tämä meistä vieraalta? Puhutaanko kasteesta tarpeeksi (en nyt tarkoita uudestikastajia)?
- Efesolaiskirje vertaa kirkkoa temppelirakennukseen. Mitä tarkoittaa, että tämä temppeli on perustettu apostolien ja profeettojen laskemalle perustukselle? Millainen kivi on kulmakivi? Voiko kirkko siirtyä perustukseltaan ja jos voi, miten se tapahtuu?