Markuksen evankeliumin 6. luku: Ensimmäinen lähetysmatka

Jeesus oli toiminut etupäässä eri puolilla Galileaa ja nimenomaan maaseudun kylissä ja pikkukaupungissa. Omassa kotikaupungissaan Nasaretissa hän ei ollut opettanut. Nyt oli tullut Nasaretin vuoro. Jeesus opetti synagogassa. Välittömästi nousi esille kysymys Jeesuksen valtuutuksesta. Kuka oli antanut hänelle vallan opettaa toisin kuin kaikki muut, koskettavasti ja suurin valtuuksin? Miksi juuri hänen kauttaan tapahtuu suuria ihmeitä? Näihin kysymyksiin haettiin vastausta. Vastauksia oli vain yksi: Oman kaupungin poika on hämmästyttävällä tavalla Jumalan mies. Sitä vastausta eivät nasaretilaiset kuitenkaan saaneet annetuksi, vaan torjuivat Jeesuksen. Olihan Jeesus Nasaretissa kasvanut, kaikille tuttu mies. Häntä sanottiin pilkaten ”Marian pojaksi” – yleensä miehiä sanottiin isänsä pojiksi kuten ”Simon, Joonaan poika”. Tämä oli tietenkin halventava viittaus siihen, että Jeesuksen isästä ei tiedetty mitään. Ainakin Nasaretin juutalaiset ja myöhemmät kristityt olivat yhdestä asiasta yhtä mieltä: Joosef ei ollut Jeesuksen todellinen isä. Näin siis Jeesus torjuttiin Nasaretissa. Jeesukselle ei siitä koitunut haittaa, vaan nasaretilaisille. Ihmetellen omien kaupunkilaistensa epäuskoa Jeesus jatkoi tietään muualle, opettaen ja parantaen.

Opetuslasten ensimmäinen lähettäminen oli tärkeä tapahtuma, jolle annetaan suuri merkitys kaikissa kolmessa ensimmäisessä evankeliumeissa. Nyt Jeesuksen opetus leviää todellakin koko maahan. Juutalaisen tavan mukaan asian varmentamiseen tarvittiin kaksi todistajaa, ja ehkä siksi syntyy kuusi työparia, jotka lähtevät liikkeelle ilman suurta maallista rikkautta. Ilman rahaa, ilman leipää, ilman laukkua lähdettiin viemään viestiä, jonka mukaan kaikkien tuli kääntyä Jumalan puoleen. Oli varmaan paikkoja, joissa opetuslapset joutuivat noudattamaan Jeesuksen kehotusta pudistaa pöly jaloista todisteeksi epäuskoisia ihmisiä vastaan. Silti toisaalla pahat henget väistyivät, sairaat paranivat ja sanoma kuultiin.

Samassa yhteydessä kun Markus puhuu todistajien liikkeellelähdöstä, hän kertoo ensimmäisen todistajan murhasta. Johannes Kastaja oli ollut Herodeksen silmissä ilmeisesti muutenkin epäilyttävä hahmo. Kun saarnamies vielä uskalsi nuhdella häntä Jumalan sanan vastaisesta naimakaupasta, oli mitta täynnä. Herodes heitti Johanneksen vankeuteen, mutta ei kuitenkaan uskaltanut tappaa häntä. Päinvastoin hän kuunteli mielellään Johanneksen voimakasta julistusta. Kertomus on tuttu: Herodias vihaa Johannes Kastajaa ja käyttää Herodeen syntymäpäivillä tytön aiheuttamaa ihastusta hyväkseen. Tyttö oli ilmeisesti nimeltään Salome ja syntynyt noin 10 jKr. Tapahtumahetkellä hän oli hieman alle kahdenkymmenen ja kykeni tanssiesitykseen, jota normaalisti olisi pidetty kuninkaan tyttären kohdalla skandaalina. Herodeksen paheellisessa hovissa esitys herättää juomaseuran ihastuksen. Herodiaan juonittelun takia Johannes menettää päänsä ja kuninkaallinen pari voi jatkaa elämäänsä ilman huolia. Jeesuksen saarnatessa Jumalan valtakuntaa Herodeen omatunto syyttää ja hän pelkää Johanneksen nousseen kuolleista. Näin käy ilmi, ettei Johannes ollut lakannut kuoltuaankaan pitämästä seuroja Herodeelle. Markus ei edes mainitse pikkukuninkaan omaa kohtaloa. Hän menetti valtansa, joutui maanpakoon ja kuoli unohdettuna miehenä. Ilman Jeesusta ja Johannes Kastajaa ei juuri kukaan nykyään elävistä olisi kuullut hänestä sanaakaan.

Apostolit palasivat matkoiltaan. Jeesus tahtoi viedä heidät yksinäisyyteen, mutta väkijoukko riippui hänessä kiinni. Aivan samoin kuin aikanaan profeetta Miika, Jimlan poika (2Kun 22:17), myös Jeesus näki kansan olevan kuin hajallaan oleva lammaslauma, ilman paimenta. Hän ei karta joukkoa, vaan opettaa sitä iltaan asti. Tuhannet ihmiset olivat lähteneet liikkeelle yllättäen eikä ruokahuoltoa ollut järjestetty. Jeesus käskee järjestää kansan aterialle, siunaa viisi leipää ja kaksi kalaa. Näin toistuvat Vanhan testamentin ihmeet: Mannaa riitti erämaassa vaeltavalle kansalle, leipää riitti Sarpatin leskelle Elian aikana (1Kun 17) ja Elisakin sai olla ruokkimisihmeen välittäjänä (2Kun 4). Siksi tämän jakson sanoma ei ole pelkästään siinä, että tuhannet ihmiset ravittiin. Jeesuksen teko merkitsi sitä, että Jumala toistaa omat pelastustekonsa Jeesuksessa ja nyt vielä suurempina kuin aikaisemmin.

Ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus eroaa hetkeksi opetuslapsistaan. Aamun koittaessa veneessä olevat opetuslapset näkevät Jeesuksen kävelevän heitä kohti vettä pitkin. Kauhistuneet opetuslapset huutavat peloissaan. Jeesus rauhoittaa omiaan ja astuu veneeseen. Tätäkään ihmekertomusta ei ole kerrottu pelkästään ihmeen takia. Jeesuksen ihmeteot ovat aina merkkejä hänen valtuutuksestaan. Lisäksi useimmat ihmeteot ovat Vanhan testamentin ihmeiden nykyistymistä. Nytkin saamme muistella vastaavia vanhan liiton aikaisia ihmeitä: Koko Israelin kansa kulki Kaislameren halki (2Moos 14) ja myöhemmin Joosuan johdolla Jordanin poikki (Joos 3). Elia ja Elisa löivät viitallaan Jordanin vettä ja saivat sen väistymään (2Kun 2:8,14). Kun samanlaiset ihmeet toistuvat Jeesuksen kohdalla entistä suurempina, Vanhaa testamenttia tunteva lukija ymmärtää Jumalan toimivan taas kansansa parissa näkyvällä tavalla. Samalla on syytä panna merkille puhe opetuslasten paatuneista sydämistä: Ihmisten ja jopa kaikkein lähimpien Jeesuksen omien epäusko ja jumalattomuus on koko Markuksen evankeliumissa hyvin tärkeä aihe.

Gennesaretissa toistuu sama, mikä on ollut esillä useaan kertaan aikaisemminkin. Jeesus kokoaa paljon kansaa, jota hän opettaa ja parantaa. Näin Jumalan valtakunta valtasi edelleen alaa. Ihmisjoukot käyvät sankemmiksi ja sankemmiksi. Koko Galilea alkaa olla liikkellä. Väkijoukkojen kasvaessa on odotettavissa, että myös vastustus lisääntyy. Seuraavassa luvussa siirrytäänkin välienselvittelyyn lainopettajien ja fariseusten kanssa.