Markuksen evankeliumin raamattupiirin 16. kokoontumiskerran päätöshartaus

”Minun ystäväni on minun ja minä hänen.”


Siinä on koko salaisuus, koko jumalisuuden ydin ja salaisuus! ”Minun ystäväni on minun, ja minä hänen”. Suurempaa autuutta ei löydy maan päällä eikä taivaissakaan, kuin tämän ystävän yhteys ja omistus. Joka täydessä uskossa taitaa sanoa: ”Minun ystäväni on minun ja minä hänen”, hänellä on jo taivas täällä maan päällä. Hän ei taivaasta eikä maasta ensinkään tottele (Ps. 73:25); sillä hänellä on omana ystävänänsä se, joka on taivasta ja maata korkeampi, kalliimpi ja parempi, jonka nimi on Jeesus Kristus, siunattu iankaikkisesti.

F. G. Hedberg / Virvoitusta väsyneille