Ei ihmisen sanana vaan Jumalan sanana
Seisoessaan maaherra Feliksin edessä Paavali sanoi: “Sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa.”
On monta sananjulistajaa, jotka eivät voi sanoa näin. Heidän pitäisi sanoa, jos totuuden sanovat: Sen minä tunnustan, että minä niin palvelen isieni Jumalaa, että epäilen kaikkea, mitä laissa ja profeetoissa on kirjoitettu. Luomiskertomus on tarua, syntiinlankeemus tarua, Aabraham, Iisak, Jaakob vain taruolentoja. Monelle ei enää Raamattu ole Jumalan sanaa. Tuntuu silloin miltei pyhän pilkalta, kun sellaista julistusta kutsutaan Jumalan sanan julistukseksi. Paavali tiesi julistavansa Jumalan sanaa, kun julisti sitä kirjoitusten mukaan. —
Mikä on syynä siihen, ettei ole hätää syntien tähden eikä Jumalan tuomion pelkoa? Ei pidetä Jumalan sanaa Jumalan sanana, ei sanan tuomiota Jumalan tuomiona. Mikä on syynä siihen, että on niin vähän armosta autuaita ihmisiä? Siihen on syynä se, ettei pidetä Jumalan sanaa Jumalan sanana, eikä sovintosaarnan julistajaa lähettiläänä, joka Kristuksen puolesta julistaa sitä, mitä julistaa.
Mikä hätä, mikä etsintä, mikä kysyminen autuuden tiestä syntyisikään, jos todella oltaisiin vakuutettuja siitä, että me saamme kuulla elävän Jumalan sanoja. Mutta myös mikä ilo, mikä riemu, mikä autuuden varmuus syntyykään, kun saadaan todella Jumalan sanana uskoa, että olemme totisesti synnistä päästetyt, lunastetut. Kuinka hyvä onkaan elää, kun Jumalan sanana olen saanut kuulla evankeliumin ja siinä ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen veressä.
Auta meitä, rakas taivaallinen Isä, julistamaan sanaasi sinun sananasi, auta meitä myös ottamaan vastaan sanasi sinun sananasi!
K. V. Tamminen / Hyvässä turvassa
