Kuningas tulee kaupunkiinsa 11:1-11
Kun luemme Jeesuksen saapumisesta Jerusalemiin, saamme vielä kerran kerrata yhtä asiaa: Jeesus oli toiminut pääasiassa kaukana Jerusalemista, Galileassa, mistä hänen maineensa oli kiirinyt joka puolelle Palestiinaa. Kun hän nyt tulee opetuslapsinensa suoraan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, jännitys tiivistyy kihiseväksi. Pääsiäisjuhla merkitsi Jerusalemin kasvamista todelliseksi suurkaupungiksi. Eri puolilta maailmaa tulleet juutalaiset olivat tulleet pyhään kaupunkiin muistelemaan sitä, miten Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta.
Mikä on Jeesuksen osa tässä juhlassa? Vastausta ei tarvinnut kauan odottaa. Profeetta Sakarja oli ennustanut, että kuningas tulisi aikanaan ratsastamaan Jerusalemiin aasilla (Sak 9:9). Ennustus puhui nimenomaan siitä, että tuleva kuningas on nöyrä; eihän hän tule kansansa luo ylväällä sotaratsulla, vaan tavallisen kansan juhdalla. Jeesus hankkii itselleen aasin ja ratsastaa pyhään kaupunkiin. ”Tytär Siion” ymmärtää viestin. Jumalan lupaama vanhurskas ja nöyrä kuningas tulee nyt kaupunkiin. Ikivanhat lupaukset Daavidin valtakunnan uudelleenpystyttämisestä olivat nyt vihdoinkin toteutumassa. Siksi Jeesus saa kuninkaallisen vastaanoton (ks. 2Kun 9:11-13). Hurraava väkijoukko tunnustaa hänet Kristukseksi, luvatuksi kuninkaaksi. Jeesus tiesi, mitä oli tekemässä. Nyt salattu valtuutus tulee esille yhdessä muodossaan: Tässä on kaikkien pyhien kirjoitusten lupaama Kristus!
Huono kyläpaikka? 11:12-14
Myöhäinen ilta esti tapahtumien radikaalin etenemisen sinä päivänä, jona Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Seuraava päivä on varhaisesta aamusta lähtien täynnä jännitystä. Merkillinen kertomus viikunapuusta liittyy juuri tähän tilanteeseen. Se on ainoa Jeesuksen Jerusalemissa tekemä ihme – ainoa, jossa hän kiroaa jotakin. Merkillinen piirre on sekin, että Jeesus kärsii nälkää välittömästi lähdettyään majapaikastaan, pitalisen Simonin kodista (ks. 14:3). Kummallisinta kertomuksessa on kuitenkin, että Jeesus etsi puusta viikunoita pääsiäisen aikaan eli keväällä, jolloin puussa ei varsinaisesti pitänytkään olla syksyn jäljiltä hedelmiä. Varhaisviikunat kypsyivät vasta myöhemmin, nimittäin kesäkuussa. Leudon talven jälkeen saattoi toki puussa olla hedelmiä, jotka ehtivät kypsäksi vasta keväällä. Silti kertomus on hyvin kummallinen. Markus sanookin, ettei ollut viikunoiden aika. Tässä vaiheessa tyydymme opetuslasten tavoin vain ihmettelemään Jeesuksen toimintaa ja hänen puulle lausumaansa ankaraa tuomiotaan.
Jeesus puhdistaa temppelin 11:15-19
Välittömästi viikunapuun kiroamisen jälkeen tapahtuu jotakin, joka varmasti herätti huomiota. Juutalaisilla oli yksi ainoa temppeli, joka oli koko uskonelämän keskus. Pääsisäisjuhlan aikana lukemattomat ihmiset tahtoivat uhrata Jumalalle ja maksaa temppeliveroa, jonka sai maksaa vain tietyllä rahalla. Tarvittiin siis valtava uhrieläinten määrä ja suuri määrä vaihtorahaa. Tätä kauppaa pyörittivät monet, joille juhla merkitsi mahdollisuutta ansaita nopeasti rahaa. Jeesus kaataa rahanvaihtajien pöydät, ajaa ulos kauppiaat ja vaatii kunnioitusta Herran huoneelle. Koko hartaalta näyttävä jumalanpalvelus oli hurskasta vain ihmisten silmin katsottuna. Jumalan silmin katsottuna toistui profeettojen välittämä lohduton tilannearvio: Jumalan huoneesta oli tehty rosvojen luola.
Jeesuksen toiminta muistuttaa siis vanhan liiton profeettojen temppelihurskauteen kohdistamaa arvostelua. Temppelin puhdistamisessa tapahtuu kuitenkin jotain vielä enemmän. Siinä toteutuivat profeetta Malakian sanat: ”Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopeaan, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa” (lue Mal 3). Nyt oli tullut päivä, jolloin Jumala itse arvioi omaa kansaansa. Oli ennustettu, että hetki on Jumalan kansalle yhtä ankara kuin kultasepän toiminta sekalaiselle kullalle ja hopealle. Kultaseppähän virittää tulen ahjoonsa ja erottaa armotta toisistaan puhtaan kullan ja kaiken sekaan joutuneen kuonan. Hänelle kelpaa vain puhtauttaan hohtava kulta. Aivan samoin Jumalalle kelpaa vain puhdas usko ja puhdas hurskaus. Sitä Jeesus ei temppelistä löytänyt, ja siksi hän ylipappien kauhistukseksi puhdisti temppelin.
Viikunapuun kohtalo 11:20-25
Markus tuo Herran kiroaman viikunapuun uudelleen lukijoidensa näkyviin. Yhdessä päivässä puu oli kuivettunut juuriaan myöten. Opetuslapset ihmettelevät tapahtunutta. Jeesus opettaa heille uskon olemusta: Horjumaton usko ei vain kuivata tarvittaessa puita, vaan se siirtää vuoria. Oikea suhde Jumalaan tulee näkyviin sekä voimassa että rakkaudessa. Vailla epäilystä oleva usko kykenee vaikka mihin. Se myös johdattaa antamaan anteeksi jokaiselle Jumalan luomalle ihmiselle. Kertomus viikunapuusta ei ole tarkoitukseton ja kummallinen ihmekertomus. Se on hyvin suuressa määrin symbolinen. Markus on jakanut sen taitavasti ennen ja jälkeen sitä hetkeä, kun Jeesus menee Jerusalemin temppeliin. Viikunapuu tarkoittaa Israelia. Jumalan Poika tulee pyhään kaupunkiin ja etsii vanhurskautta. Sitä ei temppelissä ole. Pyhän vihan purkaus Jerusalemissa ja viikunapuun kiroaminen vastaavat toisiaan. Toisiaan vastaavat ilmeisesti myös puun kuivuminen juuriaan myöten ja Jerusalemin hävitys v. 70.
Mikä on Jeesuksen valtuutus 11:27-33
Jo Galileassa kysyttiin jatkuvasti, millä valtakirjalla Jeesus liikkui ja opetti. Aivan erityisesti temppelin puhdistamisen jälkeen tämä kysymys tulee ajankohtaiseksi: Jos Jeesus liikkui tavallisen ihmisen valtuutuksin, hän oli temppelin häpäisijä. Minkä hän itse väitti valtuutuksekseen? Jeesuksen tenttaajat joutuvat yllättäen visaisen vastakysymyksen eteen. Oliko Johannes Kastajan toiminta taivaasta vai Jumalasta? Taktisista syistä vastustajat eivät suostu vastaamaan sitä eivätkä tätä. Tähän Jeesus päättää keskustelun ja ymmärrämme miksi: Kysymys Jeesuksen valtuutuksesta ratkaistiin Kastajan luona. Kun Johannes kastoi Jeesuksen, taivaasta kuului ääni: Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mielistynyt” (Mark 1:11). Jos Johannes oli Jumalan vihollinen, tätä todistusta ei tarvinnut ottaa todesta. Jos kuitenkin Johannes oli, kuten koko kansa uskoi, Jumalan lähettämä profeetta, silloin Jeesus puhdisti temppelin Jumalan Pojan valtuuksin. Näin kysymys Jeesuksen valtuutuksesta on ensimmäisen kerran saanut vastauksensa, joka kuitenkin pysyy vielä piilossa Jerusalemin kaduilla. Markuksen evankeliumin tarkkaavainen lukija on tällä kertaa paremmassa asemassa kuin pyhän kaupungin kaduilla uteliaisuuttaan kohiseva kansa.