Vanha testamentti on uskomattoman rikas aarrekammio, josta jokainen sen lukija voi saalistaa ihania rikkauksia. Kohtaamme Luojan majesteettisen suuruuden, hänen loppumattoman kärsivällisyytensä Israelin kansan parissa ja hänen uskollisuutensa lupauksille, jotka hän on antanut. Opimme tuntemaan suuria Jumalan miehiä ja naisia, yhdymme psalmin laulajan kiitosvirteen ja ihailemme Danielin uskon lujuutta. Kuitenkin joudumme kerta toisensa jälkeen kasvokkain myös väkivaltaisuuden ja jopa raakuuden kanssa. Jokainen Raamatun lukija joutuu kyselemään itselleen, mitä ajatella tiettyjen raamatunkohtien edessä. Vastauksia näihin kysymyksiin ei ehkä ole olemassakaan. Tässä esityksessä pyritään sanomaan kuitenkin edes jotain vaikeasta asiasta.
1. VT:n Jumala-kuva on väkivaltainen
Monet ihmiset vastaavat kysymykseen kummemmin arvelematta: Vanhan testamentin Jumala-kuva on väkivaltainen. Tämä johtuu heidän mukaansa siitä, että Jumala on tosin muuttumaton, mutta Jumala-kuvat muuttuvat. Vanhat testamentin Jumala on kova ja armoton, Uuden testamentin sen sijaan hyvä ja hellä Isä.
Vastaus on ehkä joillekin hyvin ongelmaton, ei kuitenkaan luterilaiselle kristitylle. Ensinnäkin me emme voi ryhtyä Raamatun tuomareiksi. Raamattu, yhtä hyvin UT kuin VT ovat meille Jumalan sanaa ja hänen ilmoitustaan. Eivät pyhien kirjoitusten kirjoittajat uskomme mukaan puhuneet omiaan. Jumala puhui heidän välityksellään. Jos VT oli kyllin hyvä Jeesuksen ja apostolien sekä alkukirkon Raamatuksi, lähdemme arveluttavalle tielle, jos suhteellistamme sen sanoman. Tosin on nähtävä, että Jumala ilmoitti itsestään aina enemmän ja enemmän kunnes ilmoitus huipentui hänen ainoan Poikansa ilmestymiseen maailmaan.
Toiseksi emme pääse kuitenkaan ongelmastamme väittämällä, että VT:n Jumala on ankara ja UT:n hyvä ja armollinen. Meillä on lukemattomia kohtia, jotka osoittavat VT:n opettaman Jumalan olevan loppuun asti armollinen ja hyvä – esim. Ps. 103 ja Jes 48. Toisaalta UT on pullollaan puhetta Jumalan ankaruudesta. Jeesus puhui ankaria sanoja (esim. Matt 25:31-46). Paavali näkee juutalaisten kohtalossa Jumalan ankaruuden, jonka on herätettävä meissä pelkoa (Room 9-11). Uskallammeko edes avata Jaakobin kirjettä ja tulla sen puhuteltaviksi?
Voimme ryhtyä karsimaan Raamatun Jumala-kuvasta meille vastenmielisiä piirteitä omien halujemme mukaan. Saamme ehkä näin kokoon siistin jumalan, kaapin päälle pantavan ja itsellemme sopiva. Elävää Jumalaa tämä ei isommin vahingoita. Me emme vain opi tuntemaan Jumalaa helliessämme itse tuottamaamme jumalakuvaa.
2. Vanha testamentti on luonteeltaan kertova
On siis jatkettava parempien vastausten etsimistä. Yksi vastaus on, että Vanha testamentti on luonteeltaan ns. deskriptiivinen eli kuvaileva ja kertova kirja. Se kertoo monista tapahtumista ottamatta lainkaan kantaa siihen, onko tapahtunut oikein vain väärin. VT on loukkaavan rehellinen. Se kertoo kaikki Jaakobin konnankoukut hänen pettäessään ihmisiä. Se kuvaa Jaakobin poikien kavalasti toimeen paneman joukkomurhan Diinan raiskauksen jälkeen (1 Moos 34). Se myös kuvaa esim. Danin heimon rumat toimet (Tuom. 17-18) hyväksymättä, mutta jättäen arvion kaikesta lukijalle. Daavidkin saa rötöstellä katkeraan loppuun asti, tehdä aviorikoksen Batseban kanssa, havaita tulevansa vastoin tahtoaan isäksi, juonitella Uurian selän takana ja lopulta murhauttaa hänet. Vasta sen jälkeen sanotaan lyhyesti: “Mutta Herran silmissä Daavidin teko oli paha.” (2 Sam 11:27).
Näin selviävät varsin monet väkivaltaiset kohdat VT:ssa. Kaikesta kerrotaan, avoimesti ja loukkaavan rehellisesti. Kaiken ei silti sanota käyneen Jumalan mielen mukaisesti. Tämän jälkeen jää kuitenkin jäljelle vielä monia erityisen vaikeita kohtia. Miksi kanaanilaiset kansat oli Jumalan nimenomaisen käskyn mukaan surmattava yhtään ihmistä säästämättä, edes naisia ja lapsia? Miksi monta kertaa on selvää, että Jumala hyväksyy ankaruuden, väkivaltaisuuden tai koston?
3. Onko Jumala tilivelvollinen kenellekään?
Me näytämme saavan Jumalan näillä kysymyksillämme syytettyjen penkille ja altavastaajaksi. Eräällä raamattuluennolla keskustelimme aiheesta. Paljon maailmaa nähnyt kristitty kertoi keskustelleensa usein nuoren ystävänsä kanssa ja puhuneensa uskonasioista. Keskustelu ajautui kuitenkin aina Raamatun väkivaltaisuuteen. Poika ei tahtonut kuulla puhuttavankaan Jumalasta, joka salli moisia törkeyksiä. Useiden vuosien kuluttua kristitty sai kuitenkin puhelinsoiton. Nuori ystävä oli joutunut etsittävän paikalle ja tullut synnin tuntoon. Hän kertoi etsineensä kaikkialta armollista Jumalaa, itkeneensä ja rukoilleensa. Hänellä oli elävänä sydämessään tieto siitä, että hän oli syyttänyt Jumalaa väärämieliseksi. Nyt hän oli valmis tunnustamaan erehtyneensä. Teki Jumala mitä hyvänsä, hän on vanhurskas Jumala eikä tilivelvollinen kenellekään. Poika sai näin jakaa Jobin matkan: Jobkin vaati tuskissaan Jumalaa tilille, kunnes sai kohdata Jumalan loppumattoman suuruuden. Jumala on armollinen kenelle hän on armollinen. Me voimme vain painaa päämme ja polvistua Majesteetin eteen. Ne tapahtumat joista VT kertoo, sopivat hänen pelastushistoriaansa. Punainen lanka syntiinlankeemuksesta kohti Kristuksen paluuta ei katkennut. Niin oli Jumalan tahto ja me voimme vain antaa kunnian hänelle, joka on meidän ajatuksiamme suurempi.
4. Kristuksen viaton kärsimys
Me ihmettelemme, miksi Jumala sallii kärsimyksen ja miksi se näyttää jopa kuuluvan hänen pelastushistoriaansa. Se on loukkaava ja vastenmielinen asia. Unohdamme kuitenkin, ettei kenenkään tarvitse kertoa Jumalalle, mitä kärsimys merkitsee. Jeesuksen kärsimyshistoriassa me näemme yhden vastauksen kärsimyksen ja väkivallan ongelmaan. Kristus rukoilee Getsemanessa, että kärsimyksen malja menisi pois hänen edestään. Näin ei tapahdu. Vapahtaja saa syyttömänä ottaa Jumalan kädestä vihan maljan, jolla piti juottaa kaikki maailman kansat. Hän tyhjensi sen yksinään, pohjaan asti. Emme näe kärsimystiellä ainoastaan Pojan kärsivän. Jumala ei ole tunteeton Molok, joka ei välitä kuka kuolee, kunhan joku kuolee. Hän kulkee mukana Poikansa tuskien tiellä. Jeesuksen ristillä näemme Jumalan Isän sydämen vuotavan verta. Siinä on Jumalan vastaus kärsimykseen ja väkivaltaisuuteen, myös pelastushistorian väkivaltaisiin vaiheisiin. Me puutteelliset ihmiset emme ymmärrä, millaisista syvyyksistä syntinen on kiskottu ylös ennen kuin hänet voidaan taluttaa Jumalan eteen. Siksi emme ymmärrä sitäkään, miksi tarvittiin väkivaltaa ja sen huippuna Kristuksen viatonta kärsimystä Isän tahdosta.
5. Uusi aikakausi
Vapahtajan verinen ja viaton kärsimys on johtanut maailman uuteen vaiheeseen. Evankeliumin edetessä yhä useampi saa kivisydämen tilalle lihasydämen. Näin kova ja hillitön aikakausi väistyy ja Jumalan luomistahto saa sijaa keskellämme. Olemme saaneet meidänkin maassamme nauttia sen hedelmistä. Meitä varoitetaan luopumasta Kristuksesta ja hänen sanastaan kuten monet viimeisinä aikoina tekevät. Jos niin käy, meidänkin rakkautemme kylmenee kun laittomuus pääsee valtaan. Jos pysymme Kristuksen rakkaudessa olemme myös levittämässä uutta aikakautta maailmaan. Valtikkaa pitää maailmassa lävistetty käsi ja koko luomakunta antaa kunnian rakastavalle Jumalalle.
