”Oletko uskossa?” ”- Olen kyllä.” ”Mutta oletko uudestisyntynyt!” ”- ???”
Varsin harvan kysymyksen kohdalla vallitsee niin suuri sekaannus kuin silloin kun kysytään, mitä on uudestisyntyminen. Niin kuin useimpien suurien aiheiden kohdalla, meillä saattaa olla asiasta summittainen käsitys. Siitä huolimatta olemme ymmällämme, kun meiltä vaaditaan tarkempaa vastausta. Kuinka moni meistä pystyy suoralta kädeltä kertomaan, mitä uudestisyntyminen on?
Perinteinen vastakkainasettelu on helppo esittää. Monien suuntien mukaan uudestisyntyminen on ennen muuta ihmisen elämässä tapahtuva kokemus. Vasta tämän kokemuksen jälkeen ihminen voi pitää itseään uskovana – tai ”tosiuskovaisena”. On siis uudestisyntyneitä kristittyjä ja kristittyjä, joilta tämä kokemus puuttuu. Tähän kokemukseen sitten liittyy eri suunnissa erilaisia elementtejä; Hengellä täyttyminen, aikuiskaste tai pelkkä uskoon tuleminen. Toisen käsityksen mukaan uudestisyntyminen ei ole ollenkaan kokemus, vaan se on Jumalan teko. Toisinaan, mutta ei suinkaan välttämättä, se rajataan pelkästään kasteeseen. Tässä raamattutunnissa tarkastelemme sitä, mitä Raamattu opettaa uudestisyntymisestä. Asiaa on syytä lähestyä kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kannattaa poimia esille ne Uuden testamentin kohdat, joissa esiintyy nimenomaan sana ”uudestisyntyminen”. Tämän jälkeen näkökulmaa kannattaa laajentaa.
1. Missä sana ”uudestisyntyminen” esiintyy?
Niissä kohdissa, jotka meillä on perinteisesti käännetty sanalla ”uudestisyntyminen” (tai vastaavat verbit), alkukielinen Uusi testamentti käyttää useita eri sanoja. ”Uudestisyntymisessä” kohdassa Matt. 19:28 on selvästi kyse Kristuksen paluusta (”’Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle …’”). Sen sijaan sama sana (palingenesia) Tit. 3:5 tarkoittaa juuri ”uudestisyntymistä”: ”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme. (Tit. 3:3-7). Tässä kohdassa on selvästi kysymys Jumalan pelastusteosta kokonaisuutena. Me olimme jumalattomia, mutta Jumala tuli Kristuksessa lähelle ja synnytti meidät uudelleen. Tähän yhteyteen liittyy läheisesti kaste, joka välittää uuden syntymän ja Pyhän Hengen uudistuksen. Näin siis Jumalan suuri pelastusteko ja yhden ihmisen kaste liittyvät toinen toisiinsa.
Seuraava esiintymä on ehkä tunnetuimman UT:n jakeen yhteydessä. Jeesus keskustelee Nikodemoksen kanssa:
”Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: “Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: “Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: “Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?” Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ‘Teidän täytyy syntyä uudesti.’ . Tuuli* puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” “Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi. Jeesus vastasi: “Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? “Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! . Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. . “Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:1-16) Myös tässä kohdassa on kyse Jumalan pelastustyöstä kokonaisuutena eikä jakson ajatuksenkulkua kannata pilkkoa pieniin osiin: Nikodemos tulee kysymään tietä Jumalan valtakuntaan ja osoittautuu täysin tietämättömäksi. Jeesus osoittaa hänelle tien: Ihmisen pitää syntyä anothen, mikä tarkoittaa kahta asiaa 1) uudelleen ja 2) ylhäältä. Sanat ovat siis tarkoituksellisen arvoitukselliset ja kaksiselitteiset. Mitä ne voivat tarkoittaa? Jeesus soveltaa itseensä kertomuksen erämaan pronssikäärmeestä: Niin kuin seipään nenään nostettu pronssikäärme pelasti kivusta ja kuolemasta, niin ristille nostettu Kristus vapauttaa synnistä ja kadotuksesta ja lahjoittaa iankaikkisen elämän. Hänen yhteyteensä tuleminen merkitsee syntymistä, sekä uudelleen että ylhäältä. Se merkitsee syntymistä ”vedestä ja Hengestä” – nyt siis kaste mainitaan uudelleen uuden Jumala-suhteen välittäjänä. Myös tässä Jumalan koko maailmaa koskettava pelastusteko ja yhden ihmisen pelastuminen liittyvät toinen toisiinsa.
Kolmas meillä vastaavilla sanoilla käännetty sana (anagennan) esiintyy Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä ja jopa kahdesti:
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. ” (1. Piet. 1:3-4). ”Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.” (1. Piet. 1:22-23). Näistä kohdista varsinkin ensimmäinen liittyy hyvin selkeästi suureen kokonaisuuteen: Jumala on synnyttänyt omansa uuteen elämään lähettämällä Jeesuksen tähän maailmaan. Tästä kohdasta käsin myös saman luvun jälkimmäinen kohta selittyy helposti: Joka on saanut Jumalalta lahjaksi uuden elämän, jakakoon rakkauttaan ympärilleen.
Tässä vaiheessa voimme tehdä välitilinpäätöstä ja katsoa ne raamatunkohdat, joissa mainitaan nimenomaan ne sanat, jotka meillä perinteisesti käännetään sanalla ”uudestisyntyminen” tai vastaavat.
1) Kaikki nyt esillä olevat raamatunkohdat puhuvat siitä, miten suuri Jumala antaa lahjaksi elämän. Ne liittyvät Jumalan suureen pelastustekoon, jossa Jumala lähetti Kristuksen maailmaan ottamaan pois synnit ja antamaan kuolleille elämän.
2) Yksikään näistä kohdista ei anna kuvaa, että ”uudestisyntyminen” olisi ennen muuta tunne-elämys tai kokemus. Tämä ei toki merkitse sitä, ettei mukana olisi tai voisi olla kokemusta, mutta pääpaino on jossakin aivan muualla.
3) Nyt esillä olevat kohdat esiintyvät Johanneksen evankeliumissa, Tituksen kirjeessä ja 1. Pietarin kirjeessä: Kaksi kolmesta liittää tähän yhteyteen kasteen, (1. Piet toisessa kohdassa ”uudestisynnyttävän sanan”). On siis hämmästyttävää, että Jumalan uudestisynnyttävä teko kasteessa suljetaan usein tämän termin ulkopuolelle. Toisaalta Jumalan uudestisynnyttävää toimintaa ei voi rajata vain kasteeseen: Tämä käy selväksi kun esille nostetaan laajempi näkökulma.
Nyt käsiteltävät kohdat johtavat siis käsitykseen, joka on monelle yllätys. Sanan varsinaisessa merkityksessä termi ”uudestisyntyminen” ja vastaavat viittaa siis Jumalan pelastustekoon ja useimmiten joko uudestisynnyttävään kasteeseen tai uudestisynnyttävään sanaan. Mutta kuva ei ole täydellinen, ennen kuin olemme ottaneet esille laajemman näkökulman.
2. Laajempi näkökulma: Kuolema ja elämä
Termi ”uudestisyntyminen” esiintyy siis Raamatussa yllättävänkin harvoin. Kuitenkin olisi suuri virhe ajatella, että kyseessä olisi merkityksetön asia. Meidän tarvitsee vain avata Uusi testamentti ja katsoa, miten käytetään sanoja ”kuolema” ja ”elämä” ja vastaavia sanoja – tässä vaiheessa alkavat Raamatun suuret asiat mennä kohdalleen. Voimme poimia esille vain muutamia kohtia.
Johanneksen evankeliumin 11. luku kertoo Lasaruksen herättämisestä. Mitä pitemmälle kertomuksessa mennään, sitä enemmän käy ilmi, että ruumiillinen kuolema ja elämä ovat vain pintakerrosta. Varsinaisesti elämä on yhteyttä Kristukseen, löi sydän sitten tai ei. Vastaavasti kuolema on eroa Kristuksesta, löi sydän sitten tai ei. Joka on löytänyt Kristuksen, on löytänyt elämän ja autuuden, siirtynyt kuolemasta elämään.
Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali vertaa Kristusta Aadamiin. Ensimmäinen Aadam ansaitsi lankeemuksellaan kaikille ihmisille omat perintökalleutensa, synnin, kuoleman ja iankaikkisen kadotuksen. Kristus ansaitsi omalla teollaan omat perintökalleutensa, jotka hän lahjoittaa omilleen: Jumalan armon, elämän ja iankaikkisen autuuden. Näin siis Kristuksessa siirrytään kuolemasta elämään – vaikka sanaa ”uudestisyntyminen” ei käytetäkään. Hyvin painava on myös Room. 6, jossa sanat kuolema – elämä ovat erittäin keskeisessä roolissa. Paavalin kirjeissä asia esiintyy muutenkin usein: Esimerkiksi Efesolaiskirjeessä ja Kolossalaiskirjeessä kuva kuolemasta ja elämästä on vahvasti esillä.
3. Siis suppeasti ja laajasti
Kun kysymme siis, mitä on ”uudestisyntyminen”, meidän olisi osattava nähdä seuraavat asiat. Varsinaisesti juuri tämä sana ja vastaavat esiintyvät Uudessa testamentissa melko harvoin. Silloin ne liittyvät useimmiten Jumalan uudestisynnyttävään tekoon kasteessa tai sanassa. Kun asiaa katsotaan hieman laajemmin, kuva ”uudestisyntymisestä” liittyy koko Raamatun kaikkein keskeisimpiin kysymyksiin: Syntiinlangennut maailma on kuin suuri hautausmaa. Sen keskelle Elävä Jumala toi elämän Kristuksessa ja hänen ristissään. ”Uudestisyntymisessä” tai paljon enemmin ”uudestisynnyttämisessä” kyse on koko Jumalan elämää herättävästä toiminnasta: Siihen kuuluu Kristuksen koko elämä, Jumalan sanan saarna ja sakramenttien jakaminen. Voimme vain ihmetellä, mistä on peräisin joidenkin reformoitujen uskonsuuntien opetus. Sen mukaanhan uudestisyntyminen on ennen muuta ihmisen kokemus, joka jokaisella tosikristityllä pitää olla takana: Saatetaan antaa jopa listoja niistä perusteista, joiden mukaan ihminen on tai ei ole uudestisyntynyt. Jos näemme uudestisyntymisen kuvaamallani tavalla, kyse on siitä, että pyhä Kolmiyhteinen Jumala herättää elämää kuoleman keskellä. Joka on kastettu ja uskoo Kristukseen, elää uutta elämää ja on siis uudestisyntynyt, oli hänellä kokemuksia ja tunteita tai ei.
