Pikkulasten kohtelu nykyään ja ammoisina aikoina
Viimeisten vuosien aikana kaksi laatulehteä on kiinnittänyt huomiota asiaan, josta on puhuttu tiedemaailman ulkopuolella hämmästyttävän vähän. Ensin ranskalainen Le monde diplomatique ja sitten The Economist nostivat etusivuillaan esille sen, miten maailmasta puuttuu miljoonia tyttölapsia – itse asiassa noin sata miljoonaa. Mihin he ovat kadonneet? Varsin nopeakin asian tutkiminen tekee selväksi, että eurooppalaisen antiikin tyly tapakulttuuri on palannut maailmaan modernissa asussa.
Le monde diplomatique kirjoitti asiasta laajasti jo heinäkuussa 2006. Sen mukaan Armeniasta itään lähtevällä vyöhykkeellä on perinteisesti arvostettu poikia enemmän kuin tyttäriä. Näkökulma on samankaltainen riippumatta kansakunnasta ja vallitsevasta uskonnosta: Ilmiö on sama Azerbaidzhanissa, Intiassa ja Kiinassa. Intian Punjabissa syntyy 126 poikalasta sataa tyttöä kohti, ja Kiinan Guandongissa jopa 138. Luonto ei tällaista epäsuhtaa aiheuta, vaan kyseessä on ihmisen oma toiminta: Tyttölapsia abortoidaan tai surmataan heti syntymän jälkeen selvästi enemmän kuin poikia.
Kehityskulku on ollut vauhdissa jo kauan. Lehden arvion mukaan noin sata miljoonaa nuorta miestä etsii pian turhaan aviopuolisoa. Kaiken muun lisäksi tyttölasten kohtelu siis johtaa merkittäviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Mistä nuoret miehet ottavat puolisonsa? Yksin Filippiineiltä on tuotu Taiwanille valtava määrä nuoria tyttöjä morsiamiksi. Mutta kymmenien tuhansien jälkeen puuttuu edelleen kymmeniä miljoonia. Siksi prostituution, rajun pornografian ja raiskausten pelätään yleistyvän.
Toinen merkittävä lehti, The Economist, nosti aiheen tämän vuoden maaliskuun numeronsa (394) kanteen ja antoi asiaa käsittelevälle pääkirjoitukselleen vaikeasti käännettävän otsikon “Gendercide”. Genocide tarkoittaa kansanmurhaa, gender sukupuolta. Nyt on siis kyseessä sukupuoleen perustuva kansanmurha. The Economist kulkee pitkälti samoja latuja kuin Le monde diplomatique ja molemmat lehdet tukeutuvat tunnustettuihin tutkimuksiin. Kysymys on siis olemassa olevan tiedon popularisoimisesta. Samalla The Economistin artikkeli vie lukijan myös hieman pitemmälle ongelman ytimeen.
Lehden mukaan vinoutuneella kehityksellä on kolme syytä. Ensinnäkin aasialainen kulttuuri on vanhastaan arvostanut poikalapsia. Toiseksi ainoa mahdollisuus vaurastua on pitää lapsiluku kurissa. Mutta kolmas merkittävä syy on vain 12 dollaria maksava ultraäänilaite, jonka avulla vanhemmat tutkivat lapsen sukupuolen. Pojan tehtävä on itämaisissa kulttuureissa pitää huolta vanhemmistaan. Tyttö sen sijaan menee aviopuolisoksi muualle ja hänestä maksetaan monissa maissa lisäksi myötäjäiset. Tyttölapsen kasvattaminen tarkoittaa intialaisen sananlaskun mukaan sitä, että kastelee toisen puutarhaa. Härskeimmät mainosmiehet mainostavatkin ultraäänilaitetta lauseella “Maksa nyt 5000 rupiaa, säästä jatkossa 50 000” – tuon mainoslauseen jälkeen ultraäänilaitteiden hinnat ovat pudonneet kymmenykseen. Ei pidä siis ihmetellä, että paikoin esim. perheen kolmansista lapsista n. 70% on poikia.
The Economist luettelee monia huolestuttavia piirteitä. Sivullinen olettaisi vinoutuman olevan pahinta köyhissä oloissa ja maaseudulla. Todellisuudessa varallisuus ei pysäytä tyttölasten murhaa, vaan tilanne on pahin nimenomaan rikkailla seuduilla. Kiinan harjoittama tyly yhden lapsen politiikka selittää asiaa vain Kiinan osalta – naapurimaissa tilanne on Kiinan mallin puuttumisesta huolimatta sama, koska perheiden lapsiluku on pienentynyt rajusti. Ja myös The Economist ottaa esille tulevaisuuden näkymät ja havainnollistaa hyvin: Yksin Kiinassa naimattomaksi jää enemmän nuoria miehiä ilman morsiamia kuin USA:ssa on nuoria miehiä. Jatkan havainnollistamista oman laskutoimitukseni perusteella: Jos mukaan lasketaan koko Aasian ongelma, USA:n ja Euroopan nuoret naiset eivät riittäisi puuttuviksi morsiamiksi. Tällä hetkellä ongelma näyttää yksinkertaisesti ylivoimaiselta. Suunta on saatu käännetyksi vain Etelä-Koreassa. Muuallakin Aasiassa ongelma tiedostetaan ja hallitukset pyrkinevät tekemään parhaansa. Valtiot varmaan reagoivat ja kulttuurit muuttuvat. Meidän aikanamme ne eivät enää ehdi maailmaa muuttaa. Tilanne räjähtää käsiin seuraavina vuosikymmeninä eikä kukaan tiedä, mitä tapahtuu. Hämmästyttävää on, että Aasiassa on tapahtunut ainoastaan se, minkä sekä juutalaiset että kristityt näkivät Jeesuksen aikana. Jeesuksen ajan yhteiskunnissa perhepolitiikka ja yleensä myös ihmisen seksuaalisuus kuuluivat alueeseen, josta ei päättänyt yhteiskunta vaan yksilö. Seksuaalielämän kohdalla tämä merkitsi sitä, että moni meillä ehdottomasti kriminalisoitu asia, kuten lapsiin sekaantuminen, oli täysin laillista. Perhepolitiikan alueella tämä merkitsi, että päättäjillä oli harvoin sanomista siihen, montako lasta ihminen halusi elättää. Mikäli hän ei halunnut lasta, hän saattoi antaa sen pois, jättää heitteille tai surmata.
Pikkulasten heitteillejättöä on määritelty eri tavoin ja usein sekavasti. Minä tarkoitan sillä elävänä syntyneen lapsen heitteille jättämistä ennen kuin lapsi täyttää kymmenen päivää – tämän ajanjakson sisällä eri kulttuureissa vietettiin usein juhlia, joissa lapsi otettiin suvun jäseneksi. Vanhemmat saattoivat joko pyrkiä säilyttämään lapsen hengen pukemalla hänet tai eivät välittäneet tai surmasivat hänet itse.
Kreikkalainen ja roomalainen maailma olivat erilaisia ja Välimeren antiikki sulki sisälleen näiden lisäksi valtavan määrän kansoja ja kulttuureja. Niiden tapoja emme kaikin osin tunne eikä niitä voi niputtaa. Silti merkittävimmät syyt pikkulapsen hylkäämiselle ovat hyvin tunnettuja.
- Taloudelliset syyt: Kaikilla ei ollut varaa elättää kaikkia lapsiaan. Rikkaat taas eivät välttämättä halunneet jakaa perintöään liian monelle lapselle.
- Väärä sukupuoli. Kreikkalaisessa ja roomalaisessa maailmassa perheet olivat pieniä ja vanhemmat pitivät vain harvoin enemmän kuin yhden tyttären.
- Avioliiton ulkopuolella ja väärästä isästä syntyneet lapset olivat suurimmassa vaarassa.
- Silminnähden vammaisina syntyneet lapset hylättiin ilmeisesti rutiininomaisesti.
- Syntymän hetkeen osuneet huonot enteet saattoivat johtaa hylkäämiseen.
- Lasta ei tarvittu – mitään muuta syytä ei tarvinnut hakea.
Emme tiedä, kuinka paljon lapsia hylättiin. Osa lapsista – ajoittain ehkä hyvinkin suuri osa – selvisi hengissä ja päätyi orjiksi tai jopa perheisiin lapsen asemaan. Joka tapauksessa ilmiö on ollut yleinen ja hyvin tunnettu eikä siinä useimmiten ollut mitään laitonta.
Meillä ymmärretään aivan liian harvoin, miten tarkoin varhainen Kirkko seurasi äitiuskontonsa juutalaisuuden jalanjäljissä. Nyt käsillä oleva aihe on tästä erinomainen esimerkki: Sen enempää Vanha kuin Uusikaan testamentti ei suoraan kiellä pikkulasten hylkäämistä. Siitä huolimatta sekä juutalaisuus että varhainen Kirkko torjuivat sen ehdottomasti, usein yhdessä abortin kanssa.
Vaikka Vanha testamentti ei suoraan torju pikkulasten hylkäämistä, tarkan lukijan oli helppo liittää aiheeseen montakin kohtaa. Kielsihän dekalogikin tappamisen, ja tähän kohtaan vedottiin myös silloin, kun lapsi jätettiin heitteille. Tärkeäksi kohdaksi muodostui kahden miehen riitelemisestä ja raskaana olevan naisen loukkaantumisesta puhuvan kohdan 2. Moos. 21:22-25 kreikkalainen käännös: Heprealaisen tekstin kohdalla jää epäselväksi, kuka vahingoittuu, äiti vai lapsi, mutta kreikkalainen puhuu selvästi lapsesta. Tähän kohtaan vetoavat sekä juutalaiset että kristilliset opettajat. Mutta toki taustalle on ajateltava myös vaikkapa Hes 16:4-7 ja psalmi 139:
“Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Ps 139:13-16).
Varhaiset juutalaiset tekstit, joista vanhimmat on kirjoitettu parisataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää, ovat yksiselitteisiä. Tässä muutama näyte:
“(Samoin rangaistaan niitä, jotka) tahrasivat itsensä siveettömyydellä tai joiden siveyden tahrasi salavuoteus. Samoin rangaistaan niitä, jotka surmasivat abortilla sen, mitä kantoivat kohdussaan, ja niitä, jotka säädösten vastaisesti heittivät vauvansa pois (Sib 2,279-282).
“Niinä päivinä naiset tulevat raskaiksi, mutta syntiset ihmiset tulevat ottamaan lapset ulos kohdusta ja heittämään heidät pois luotaan. He tulevat myös hylkäämään omat lapsensa ja heittämään heidät imeväisikäisinä ulos. He eivät koskaan palaa heidän luokseen eivätkä sääli rakkaitaan” (1 Hen 99,5). “Laki määrää elättämään kaikki syntyneet lapset ja kieltää naisia aiheuttamasta keskenmenoa tai jättämästä syntynyttä heitteille. Nainen joka on saatu kiinni tästä katsotaan lapsenmurhaajaksi, koska hän tuhoaa sielun ja vähentää (Israelin) kansaa.” (Josefos, Apionia vastaan 2,202).
“Älä anna naisen tappaa syntymätöntä lastaan kohtuunsa äläkä sen syntymän jälkeen heittää sitä koirien ja haaskalintujen saaliiksi” (Pseudo-Fokylides 184-185).
Uusi testamentti ei mainitse lasten hylkäämistä (ellei Ef 6:4 ole ymmärrettävä niin), mutta sen jälkeiset varhaisimmat tekstit puuttuvat asiaan. Didakhe ja Barnabaan kirje seuraavat lähes sanasta sanaan meiltä kadonnutta juutalaista lähdettä:
“Älä surmaa lasta lähdettämällä, äläkä tapa lasta kun se on syntynyt” (Barn 19,5).
Älä tapa, älä tee aviorikosta, älä harjoita noituutta, älä sekoittele myrkkyjä, älä surmaa lasta lähdettämällä äläkä tapa sitä kun se on syntynyt” (Did 2,2).
Useat kristityt apologeetit, uskon puolustajat, nostivat asian esille osoittaakseen, miten kristityt olivat kunniallisia ihmisiä:
“Me myös sanomme abortin tekijän tekevän murhan ja tekevän siitä tilin Jumalalle. Mitä järkeä on siis väittää meidän surmaavan ihmisiä? Eihän sama ihminen voi sanoa että kohdussa oleva on elävä olento ja että Jumala välittää hänestä, ja sitten tappaa syntynyttä lasta. Ei sama ihminen voi tuomita lapsen heitteillejättöä sanoen niin tekevien tappavan lapsensa, mutta sitten tappaakin lastansa kun sitä on imetetty. Päinvastoin, me pysymme kaikissa näissä asioissa johdonmukaisina ja samanlaisina. Olemme sanan palvelijoita emmekä sen isäntiä” (Athenag. Suppl. 35,6).
Kristillisiä tekstejä on useita jo ennen kuin Augustinuksen kannanotot sementoivat Kirkon opetuksen lännessä ja Basileioksen idässä. Olen koonnut niitä yhteen kattavasti toisaalla. Tässä yhteydessä on syytä luoda katsaus siihen, mihin perusteluihin vedoten ensin juutalaiset ja sitten kristityt torjuivat lasten hylkäämisen. Kaikkein tärkeimmät syyt voidaan koota seuraavasti:
1) Kortteleissa kytevä viha ensin juutalaisia ja sitten kristittyjä kohtaan leimahti esiin vainoina ja silloin oma yhteisö esitettiin mielellään ihanteellisessa valossa: Tämä joukko on niin kunnollista että se ei riko avioliittojaan eikä edes hylkää lapsiaan.
2) Lastenhylkääminen on julmaa ja vastoin luontoa.
3) Hylätyn lapsen kohtalona ovat pedot, orjuus tai bordelli.
4) Hylkääminen on vastoin Jumalan lakia.
Näistä perusteluista selvästi painavin on viimeinen. Kreikkalaisen ja roomalaisen käsityksen mukaan on ihmisen oma asia, ottaako vai jättääkö hän oman lapsensa. Juutalaisen ja kristillisen uskon mukaan ihminen on sacrosanctum animal¸ pyhä ja Jumalan suojeluksessa.
Koko antiikin ajan keskustelun ydin voidaan tiivistää sanoihin, joilla Gerhad von Rad tiivistää erään Mooseksen lain osakokoelman: Alles Leben gehört Gott, tai englanninkielisessä versiossa All life belongs to God. Kreikkalais-roomalaisen antiikin mukaan lapsen elämästä ei päätä yhteiskunta, vaan perhe, tarkemmin sanottuna isä Juutalaisen ja kristillisen käsityksen mukaan se, joka surmaa ihmisen – abortilla tai hylkäämällä pikkulapsen – loukkaa Jumalaa. Päätösvalta ei ole yksilöllä eikä yhteisöllä, vaan Jumalalla.
Modernissa keskustelussa Jumala saneerattu ja Kirkon tehtävä on pitää hänet mukana ihmisten tietoisuudessa Laatulehtien esille nostama Gendercide osoittaa, että Kirkon on kyettävä muistuttamaan ihmisiä elämän pyhyydestä paitsi Suomessa myös kaikkialla maailmassa.
Lue lisää: Le monde diplomatique 7/2006 The Economist March 7/2010 Erkki Koskenniemi: The Exposure of Infants among Jews and Christians in Antiquity (Sheffield: Sheffield Phoenix Press, 2009)
