Tuhatvuotinen valtakunta

Tuskin mikään Ilmestyskirjan luku on aiheuttanut niin paljon päänvaivaa kuin nyt käsiteltävä 20. luku. Vakavasti otettavat ja syvästi Jumalan sanaan sitoutuneet selittäjät ovat jakautuneet sen äärellä kahteen leiriin. Nimenomaan sen puhe tuhatvuotisesta valtakunnasta on saanut aikaan paljon erimielisyyttä, jotka eivät suinkaan ole rajoittuneet vain mielipidetasolle. Nyt Ilmestyskirja on kiehtovimmillaan ja jännittävimmillään! Ennen tekstin lukua on varmaan syytä muutamiin esihuomautuksiin

Tärkein tulkinnan ongelma on se, mitä tarkoitetaan tuhatvuotisella valtakunnalla. Tarjolla on kaksi kokonaan erilaista vaihtoehtoa:

Ensi katsomalta näyttää ainoalta mahdollisuudelta se, että maan päälle tulee ennen lopullista tuomiota tuhatvuotinen onnen aika, jolloin Kristus hallitsee yhdessä omiensa kanssa. Näin tekstin ovat ymmärtäneet Kirkon historian aikana monet. Tämän opin edustajia kutsutaan kiliasteiksi ja oppia itseään kiliasmiksi (khiliasmos on kreikkaa ja tarkoittaa tuhannen vuoden aikaa). Dogmatiikassa erotetaan toisistaan “lievä” kiliasmi ja “ankara”. “Lievän” kiliasmin edustajat tyytyvät odottamaan tämän ajan koittamista. “Ankarien” kiliastien, joita Kirkon historiassa on ollut usein, tuntomerkkinä on se, että he haluavat perustaa tuhatvuotisen valtakunnan ihmisvoimin. Näin mm. uskonpuhdistuksen ajan Münsterissä perustettiin “Jumalan valtakunta”, verinen hirmuhallitus, joka hukkui vielä verisempään terroriin. “Ankara” kiliasmi elää täällä hetkellä siivommassa muodossa: Ihmiset kuvittelevat voivansa muuttaa tämän maailman omin voimin vielä kerran rauhan ja rakkauden kodiksi.

Luterilainen tulkinta on kuitenkin aivan toinen. Sen mukaan mitään tällaista aikaa ei tule, vaan tuhatvuotinen valtakunta on menossa nyt: Kristus hallitsee omiensa kanssa taivaasta käsin ja Saatana on sidottu eikä kykene murskaamaan Kirkkoa. Vasta lopun aikana hänet päästetään irti – mutta silloin loppu onkin jo käsillä.

Katsoimme nyt käsiteltävää lukua mistä kulmasta hyvänsä, meille herää monia kysymyksiä. Mitä tarkoittaa ensimmäinen ylösnousemus ja mitä toinen? Miksi Jeesus ei puhu laajoissa esityksissään lopunajoista kertaakaan tuhatvuotisesta valtakunnasta – eikä se esim. Markuksen evankeliumin luvun 13 esittämään tapahtumasarjaan sopisikaan?

Ilmestyskirjan tarkka lukija oppii tulkinnoissaan varovaiseksi.. Nytkin olisi syytä palauttaa mieleen Ilmestyskirjan luku 12 ja sen voimakas ja taiteellinen kuva Kristuksen syntymästä, lunastusteosta ja sitä seuraavasta Kirkon historiasta. Jos emme tuntisi samoja asioita selkokielisenä kerrontana esim. Luukkaan evankeliumista, ymmärtäisimme 12. luvun aivan varmasti väärin. Tämä havainto saattaa meidät varovaisiksi myös 20. luvun kohdalla: Ei ilmeisesti ole syytä kovin korkealentoisiin rakennelmiin, vaan on syytä pysyä turvallisella pohjalla.

Tuhatvuotinen valtakunta ja ensimmäinen ylösnousemus 20:1-6

Jakson sanoma näyttää yksiselitteiseltä: Enkeli sitoo Saatanan ja panee sen tuhanneksi vuodeksi kahleisiin. Kristuksen takia henkensä antaneet nousevat kuolleista ensimmäisessä ylösnousemuk­sessa ja hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa.

Avaimena tekstin ymmärtämiseen ovat nähdäkseni ne harvat kohdat Raamatussa, jotka voivat valaista “ensimmäistä ylösnousemusta”. Jeesuksen kuoleman hetkellä “haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille” (Matt. 27:53). Ylösnousemususkon varmuutta uhkuva Paavali ei epäile myöskään Fil. 3:11 nousevansa kuolleista, vaan hän toivoo osallisuutta nimenomaan ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Siitä tuli osalliseksi ilmeisesti myös Stefanos, jonka Herramme Isänsä istuimelta seisaalleen nousten otti vastaan (Ap.t. 7:55-56). Ilm itse kertoo siitä, miten marttyyrit ovat ennen viimeistä tuomiota kuolleista nousseina Jumalan valtaistuimen äärellä ja rukoilevat maailmassa elävien veljiensä puolesta (Ilm. 6:9-11). Näin siis meillä on syytä olettaa, että ensimmäinen ylösnousemus ei kuulu tulevaisuuteen kuin mahdollisesti tulevien marttyyrien kohdalla ja muilta osin menneisyyteen.

Saatanan “sitomisella” ovat monet Ilmestyskirjan tulkitsijat ymmärtäneet täydellisen onnen aikakauden puhkeamista maan päälle. Siitä puhuvat myös muutamat Vanhan testamentin kohdat. Sellainen on kuitenkin Ilm:n mukaan tulossa maailmaan vasta viimeisen tuomion jälkeen. Ymmärrämme siis Saatanan sitomisen tarkoittavan samaa kuin Jobin kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa, jossa Saatanan työlle asetetaan selkeät rajat. Myös Kristus antoi opetuslapsilleen “vallan polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa” (Luuk. 10:19). Me elämme tällä hetkellä aikaa, jona Saatana ei voi melskata mielensä mukaan. Joku sentään tulee joskus oikeaan uskoon ja toiset säilyvät siinä. Saamme pitää useimmiten raamattuluentomme kaikessa rauhassa – mistä se muusta on merkki kuin siitä, että Saatanan sammumattomalle vihalle on pantu raja?

Näin siis ymmärrämme tuhatvuotisen valtakunnan luterilaisen tunnustuksemme mukaisesti: Se merkitsee Kirkon aikaa, jolloin Kristus hallitsee taivaassa omiensa kanssa ja täällä maan päällä armonvaltakunnassa. Tuhat vuotta on – kuten Ilmestyskirjan luvut usein – vertauskuvalli­nen ajan määre: Rauhan aikaa kestää juuri niin kauan kuin Herramme on säätänyt. Sen jälkeen Saatana pääsee vapaaksi ja sananmukaisesti Piru on irti.

Suuri sota 20:7-10

Säädetyn ajan jälkeen Saatana saa käydä pidäkkeettä hyökkäykseen Jumalan omia kohtaan. Valheen ja propagandan keinoin kootaan koko maailma ikiaikoina ennustettuun sotaan, Googin ja Magogin sotaan. Tästä taistelusta puhutaan Hes. 38-39, ja Ilm:n kaikki elementit täsmäävät profeetan puheen kanssa. Hesekiel kertoo luvussa 37 kansan ylösnousemuksesta (paluusta pakkosiirtolaisuu­desta), sitten suuresta sodasta 38-39 ja sitten uuden temppelin ihanuudesta luvussa 40. Aivan samoin Ilm puhuu ensimmäisestä ylösnousemuksesta, sitten suuresta sodasta ja sitten taivaallisesta Jerusalemista.

Missä on Goog ja missä Magoog? Mikä on “rakastettu kaupunki”? Kaupunki on epäilemättä Jerusalem. Silti kartta on viisainta panna sivuun. Jerusalemilla on todennäköisesti tässä hengellinen merkitys – se ei välttämättä ole se, jota kutsutaan “Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa heidän Herransa ristiinnaulittiin” (11:8). Nyt on kyse Kristuksen pienestä laumasta. Goog ja Magoog edustavat ilmeisesti – kuten Babylon – kollektiivista, Jumalasta luopunutta ihmiskuntaa, joka vihaa ja vainoaa Kristuksen omia. Sillä hetkellä kun tilanne näyttää kaikkein toivottomim­malta, Jumala puuttuu peliin ja sota on sillä ohi. Saatanaa ei enää sidota, vaan sen valta on lopullisesti ja iankaikkisesti ohi.

Viimeinen tuomio 20:11-15

Ilmestyskirjan viimeinen sykli on tullut huippukohtiinsa. Saatanan valta on nyt murskattu perusteellisesti ja lopullisesti. Siihen liittyen pidetään viimeinen tuomio, jolle kutsutaan kaikki, elävät ja kuolleet, suuret ja pienet. “Valtaistuimella istuvan” – siis pyhän Jumalan – eteen tulevat kaikki ja ihmiset tuomitaan. Tämä tuomio on kuvattuna jo Vanhan testamentin puolella (Dan. 7:9-10. Jonka nimeä ei ollut Karitsan elämän kirjassa, heitettiin tuliseen järveen.

Nyt käsiteltävän jakson kohdalla selittäjät ovat siis olleet hyvin erimielisiä. Ymmärrämme, että yhtä hyvin selittäjälle varovaisuus ja kriittisyys ovat arvaamattomia hyveitä. Nyt esitetty selitys tekee käsitykseni mukaan parhaiten oikeutta niin selitettävälle tekstille erillisenä katkelmana kuin koko sille osana koko Raamatun opetusta. Niin tai näin, kaikkein tärkein ei saa jäädä lukijalta peittoon. Viime kädessä meidän ongelmamme ei ole se, tuleeko maan päälle joskus tuhatvuoti­nen onnen aika vai ei. Meidän ykkösongelmamme on se, että kerran elävät ja kuolleet tuodaan pyhän Jumalan valtaistuimen eteen. Silloin kadotustuomiolta pelastaa vain usko Kristuksen lahjoittamaan syntien anteeksiantamukseen, siis Karitsan veri. Pitää huoli siitä, etteivät myötä- eivätkä vastoinkäymiset saa irroittaa meitä Kristus-yhteydestä – siinä on syy, miksi tämäkin jakso ja koko Ilmestyskirja on kirjoitettu.