Lähimmäisesi elää synnissä. Tiedät, ettei se ole hyväksi hänelle. Mietit, että tulisikohan sinun kehottaa tai opastaa häntä. Totuuden kuuleminen ja tiedostaminen on tärkeää. Millä tavalla sanoa asia? Vai olisiko rakkautta vain elää kristittynä vierellä, eikä sanoa mitään? Niin, kumman tulisi voittaa: rakkauden vai totuuden? Kiero kysymys. Itse asiassa totuutta ja rakkautta ei voi asettaa vastakkain. Totuus ei sulje pois rakkautta, eikä aitoa rakkautta voi olla ilman totuutta. Tässä kirjoituksessa pohdin totuuden ja rakkauden rinnakkaiselon ongelmia.
Totuus
Raamattu puhuu “elävästä totuudesta” ja kristinuskosta totuutena. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Käsiteltäessä totuutta “elävänä totuutena” sisältyy siihen aina välttämättä rakkauskin. Jumalan kaikkiin totuudellisiin tekoihin liittyy rakkaus. Hän on rakkaus ja totuus.
Lapsesta saakka meitä on opetettu olemaan valehtelematta ja puhumaan totta. On puhuttava ja puolustettava sitä, mikä on totta ja totuuden mukaista. Kun kirkollisissa piireissä puhutaan totuudesta, sanalla tarkoitetaan usein Jumalan sanan mukaista oppia tai elämää. Kun jatkossa keskustelemme totuuden ja rakkauden välisestä suhteesta, käytän sanaa totuus ensisijaisesti tässä merkityksessä.
Kylmä totuus
Näemme ympärillämme pajon erilaisia asioita, joita ihmiset ajattelevat tekevänsä totuuden puolesta. Kun Yhdysvaltojen presidentin Bill Clintonin avioliiton ulkopuolisia suhteita aikanaan selviteltiin, olivat harvat siinä tohinassa mukana rakkaudesta. Poliittisen edun tavoittelu, dollarimiljoonat, palkatut asianajajat, todistajat ja suuri yleisö, puhuvat kaikki totuudesta, mutta harva heistä janoaa sitä. Vielä harvemmat haluavat totuuden esiin rakkauden tähden.
Mieti kuka haluaa rakkaudesta tietää totuuden uponneen Titanicin kohtalosta. Paljon käytetään aikaa pohtimalla, oliko uppoavan Titanicin näköetäisyydellä yksi vai kaksi laivaa. Totuutta kovasti tavoitellaan, mutta rakkaus ei ole motiiviina. Liikkeelle paneva voima on lähinnä pätemisen tarve, väittelynhalu, julkisuudenhalu tai itsensä viihdyttäminen pohtimalla ratkaisematonta arvoitusta.
Emme voi sulkea itseämme pois edellä mainituista joukoista. Meitä kiinnostaa totuus kaikenlaisista asioista, eikä siinä siinä ole mitään pahaa. Haluaisimme tietää ja esittää totuuden niin monesta asiasta. Ovatko yleensä meitä kiinnostavat totuudet edes sen arvoisia, että niitä kannattaa toitottaa koko maailmalle? Monia ne saattavat kiinnostaa, mutta ketä ja mitä ne palvelevat? Mitkä ovat motivaatiot?
Kylmä totuus seurakunnassa
Kirkko ja seurakunta eivät ole niin kaukana elävästä elämästä kuin joskus ehkä tarkoitushakuisestikin väitetään. Arkipäivästä tutut ilmiöt löytävät tiensä yleensä myös kirkollisiin piireihin ja uskovien ihmisen elämään. Kirkossa totuuden mukainen oppi on pidettävä arvossaan. Joissakin seurakunnallisissa piireissä tästä totuudesta tehdään itsetarkoitus. Ajatellaan, että jos systeemi on puhdas, kaikki on kunnossa. Systeemi vie huomion ja ihmisten hoitaminen jää toissijaiseksi. Totuus toimii teoreettisella tasolla hyvin, mutta ilman rakkautta. Ajatellaan, että systeemin ja totuuden vaaliminen sinänsä täyttää samalla lähimmäisen rakkauden vaatimukset käytännössäkin.
“Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.” (1. Kor. 13:2).
Into totuuden puolesta on hyvä asia. Yhteiskunnassa, kirkossa ja hengellisessä elämässämme totuuden tavoitteleminen ja julki tuominen on tärkeää. Kaikki into totuuden puolesta ei kuitenkaan edes kirkossa ole sellaista, jossa rakkaus on mukana. On olemassa intoa totuutta kohtaan ja totuuden puolesta, jossa rakkaus puuttuu tai se on varsin puutteellista ja yksipuolista. Silloin se on intoa kyllä intoa totuuden puolesta, mutta ei Totuuden tähden.
Pohdi Pietaria ja Jeesuksen vangitsemista Getsemanessa. Pietari sivalsi miekalla ylipapin palvelijalta oikean korvan irti suojellakseen Jeesusta. Hän oli innokas puolustamaan totuutta, mutta väärällä tavalla. Jeesus sanoi: “Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu.” Pietari oli siinä tilanteessa valmis ottelemaan totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Kuitenkaan kaikki ei ollut kohdallaan.
Jotkut ovat luokkaantuneet kristinuskoon hyvin voimakkaasti, sen jälkeen kun ovat joutuneet pettymään yksittäisen kristityn käytökseen. Sama ilmiö pätee oman kirkkomme sisäpuolella erilaisten blokkien ja ryhmittymien välillä. Jos kristitty käyttäytyy huonosti, ajatellaan herkästi, että se “totuus”, jota hän edustaa, on yhtä puutteelllinen kuin henkilö itse. Totuutta emme kuitenkaan voi punnita ihmisillä ja heidän käyttäytymisellään. Totuus on olemassa henkilöiden yläpuolella, sen puolustajista tai vastustajista riippumatta. Vaikka on hyvin inhimillistä valita totuus ihmisten perusteella, se voi osoittautua petolliseksi tavaksi tavoitella totuutta. Jonkin henkilön tai ryhmittymän vääränlainen into taistella totuuden puolesta ei ole syy hylätä totuus. Ja kääntäen, vaikka kuinka mukavat ihmiset suostuttelisivat irti totuudesta, sitä ei ole lupa hylätä.
Me luterilaiset kristityt ajattelemme totuuden olevan Raamatussa. Miellämme tehtäväksemme seistä suoraselkäisesti seistävä totuuden puolesta. Siinä seistessämme, meidän on samalla muistettava, että uskonasiat eivät ole pelkkää mekaniikkaa, teoriaa tai Tekniikan Maailan testituloksia. Uskonasiat vaikuttavat ihmisten jokapäiväiseen elämään. Uskonasiat ovat suunnaton Jumalan lahja. Ne on annettu meille rakkaudesta meitä kohtaan. Jos uskon totuudet erotetaan rakkaudesta, jäljelle jää vain pelkkä roolipeli ja akateeminen keskustelu. Tämä vaara vainoaa myös meitä, jotka tosissamme haluamme pitää kiinni Raamatun totuudesta.
Rakkaus
Raamatusta voimme löytää monia eri termejä sanalle rakkaus. Käytän sanaa rakkaus sellaisessa merkityksessä kuin Paavali siitä puhuu Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen kolmannessatoista luvussa. Suosittelen tuon luvun kertaamista tässä yhteydessä.
Totuuden vaaliminen on ihmiselle luontaisempaa kuin rakastaminen. Jonkinlaisen totuuden tajun Jumala on asettanut kaikkiin ihmisiin, mutta rakkaus ei avaudu muuta kuin evankeliumin kautta. Siksi pidän rakkauden sisästämistä meille vielä vaikeampana kuin totuuden ja oikeuden käsittämistä.
Kylmä rakkaus
Termin ja käsitteenä rakkaus kärsii hurjaa inflaatiota. Aikamme yleinen käsitys rakkaudesta eroaa selvästi siitä, jonka Raamattu meille todellisesta rakkaudesta antaa. Käsityksiämme oikeasta ja puhtaasta rakkaudesta on tehokkaasti hämärtänyt mm. maailman kylmyys, kovuus, ns. ostettavissa ja myytävänä oleva rakkaus. Romantiikalla ja erotiikalla ei välttämättä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Kylmä rakkaus ei rakasta oikeasti, vaan yrittää tehdä rakkaudestakin välineen, joka pavelee omia tarkoitusperiä. Vääränlainen rakkaus hämärtää ja peittää totuutta.
Kylmä rakkaus seurakunnassa
Kirkollisissa piireissä kylmä rakkaus ei markkinoi itseään ainakaan esisisjaisesti erotiikalla. Kirkossa kylmä rakkaus maastoutuu monella tavalla. Nykyisin se kätkee itsensä usein suvaitsevaisuuden tai yksilöllisyyden viidakkoihin. Kaiken sallimista ja hyväksymistä julistavat useat kirkonmiehet ja -naiset, poliitikot ja missit. Suvaitsevaisuuden ideologia on saanut sellaiset mittasuhteet, että sillä perustellaan melkein mitä tahansa kirkkoonkin liittyvää. Ensimäinen käsky ei suinkaan ollut: “Älä ole suvaitsematon!”. Suvaitsemattoman ja rakkaudettoman leiman saavat nykysuomessa varsin helposti ne, jotka rakkauden hengessä pitävät kiinni totuudesta. Ei Jeesus eikä Paavali olisi suvaitsevaisuudessa pärjännyt nykysuomalaiselle. Kaiken suvaitseminen ei kulje yhdessä totuuden, eikä edes rakkauden kanssa, vaikka joskus niin päällisin puolin näyttäisikin olevan.
Suvaitsevaisuuden rinnalla nykysuomalainen painottaa yksilöllisyyttä. Tämän ideologian kuningasajatuksena on, että kaikkien on tehtävä omat ratkaisunsa itsenäisesti, eikä kenelläkään ole oikeutta puuttua toisen elämään. Tämän individualistisen ajattelumme tähden meillä varmaan on täällä Suomessa niin paljon psyykksiä ongelmia ja mielenterveyshäiriöitä. Ei niitä yhteisöllisessä, tosin muuten ongelmallisessa, Afrikassa ole ollenkaan samassa mittakaavassa kuin meillä yksilöllisessä Pohjolassa.
Lämmin rakkaus toimii
Jokainen meistä varoittasi miinakentällä kävelevää hengenvaarasta. Rakkaus ja omatuntomme vaatisi meitä puuttumaan miinakenttää uhmaavan henkilökohtaiseen elämään. Mikäli hengenvaarassa oleva ei välittäisi varoituksistasi, ajattelisit ehkä fyysisen ja rajoitetusti jopa väkivaltaisenkin estämisen olevan sankaruutta ja rakkautta henkeänsä uhmaavaa kohtaan. Itsekkäänä pitäisimme sellaista, joka tuossa tilanteessa seuraisi sivulta ja antaisi toisen kävellä miinakentällä rauhassa. Rakkaus voi vaatia rohkeaakin puuttumista toisen ratkaisuihin. Rakkaus ei ole välinpitämätöntä yksilöllisyyttä. Rakkaus ei ole piittaamattomuutta totuudesta. Rakkaus ei johda vaikenemiseen totuudesta.
Jumala ei voi rakastaa niin, että hän luopuu totuudesta. Jumala rakastaa yhdessä totuuden kanssa, totuuden, jota ei voi kätkeä. Jos siihen ei kykene kaikkivaltias Jumala, on meidän turha lähteä tavoittelemaan rakkautta, jossa ei niin välitettäisi totuudesta. Rakkaus ei johda tinkimään totuudesta. Rakkaus tekee totuudesta mielekkään. Totuus on tärkeää, eikä siitä pidä antaa periksi, mutta ilman rakkautta se on varsin hyödytöntä tai jopa vahingollista.
Kuvittelemme oikean rakkauden aina ja kaikkialla olevan hempeää “pai pai” rakkautta. Raamattu sanoo, että oikea rakkaus voi yllättää olemalla jotakin aivan muuta: “jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.” Hepr. 12:6. Kurituskin on oikein käytettynä rakkautta.
Tosi rakkaus ei käy kauppaa totuuden kanssa. “Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.” (1. Kor. 13:6).
Lämmin totuus
Rakkaudellakin ilmoitettu totuus on usein vaikea hyväksyä. “Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne, kun sanon teille totuuden?” Gal. 4: 16.
Miten käytännössä voi yksittäisissä tilanteissa tietää totuuden ja rakkauden kävelevän käsi kädessä? Seuraa onko rakkaus mukana halussasi oikaista havaitsemaasi väärää. Onko sanojesi perimmäinen motiivi rakkauden hätä sieluista? Seuraako sanojasi siunausta pyytävä rukous, vai tulevatko ne vain helposti huultesi yli? Into oikaista kaikkea minkä havaitsee vääräksi, ei ole riittävä todistus siitä, että rakkaus saa sinut toimimaan totuuden puolesta. Jos sinulla on tapana rukoilla niiden puolesta, joita oikaiset ja samalla pelkäät omaa taitamattomuuttasi, kertoo se, että toimit enneminkin rakkaudesta kuin itsekkyydestä. Kerro totuus rakkauden hengessä, niin kuin esittäisit sen lapsellesi, aviopuolisollesi, vanhemmillesi.
Toisaalta älä jää odotelemaan suunnattomia rakkauden virtoja ennen kuin saat sanotuksi totuuden. Muuten et voi koskaan puolustaa totuutta. Täydellistä rakkauden henkeä ja sadan prosentin oikeaa motivaatiota ei voi jäädä odottamaan, koska motivaatioistamme löytyy varmasti aina ongelmia.
“Karta nuoruuden kiihkoa ja pyri tasapuolisuuteen, uskoon, rakkauteen ja rauhaan niiden kanssa, jotka vilpittömin sydämin pyytävät avukseen Herraa. Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja. Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden.” (2. Tim. 2:22-25).
Ilman Jeesusta totuuden ja rakkauden tasapainon avainta ei löydy. Mitä enenmmän Pyhä Henki saa kristityssä sijaa, sitä kirkkaammin hän erottaa totuuden valheesta. Mitä lähempänä Kristusta eletään, sitä voimakkaammin Kristuksen rakkaus valtaa sydäntä.
“Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10).
