Kaikkeen maailmaan – luku 16
Täydellinen yllätys! 16:1-8
Kun Jeesus laskettiin hautaan, hänen perustamansa liike näytti olevan lopullisesti tiensä päässä. Jeesus oli kuollut, opetuslapset olivat paenneet, viholliset olivat voittaneet. Oli jäljellä vain välttämätön rakkauden työ, jota naiset tulivat tekemään. Jeesuksen runneltu ruumis oli perjantai-iltana haudattu hyvin nopeasti ja ilman asiaankuuluvaa viimeistä huolenpitoa, sillä aurinko oli jo laskemassa ja sapatti alkamassa. Sapattina ei saanut tätä työtä tehdä ja naiset saattoivat tulla haudalle aikaisintaan varhain sunnuntaiaamuna. He eivät hukanneet hetkeäkään, vaan olivat paikalla jo aamuhämärissä.
Yllätyksekseen naiset huomasivat, että jotakin oli muuttunut. Raskas kivipaasi olikin poissa haudan suulta. Haudassa ei ollut Jeesuksen ruumista. Siellä oli enkeli, joka ilmoitti Herran nousseen kuolleista. Naiset saivat tehtäväkseen viedä sanan Pietarille ja muille opetuslapsille. Säikähtäneet ja hämmästyneet naiset lähtivät haudalta aivan ymmällään eivätkä tienneet, mitä ajatella.
Sittemmin Jeesuksen omilla on ollut aikaa ajatella ja pohtia. Ylösnoussut Herra opetti asiaa kädestä pitäen. Ydinsana on nytkin Jeesuksen valtuutus. Jeesus esiintyi koko ajan tavalla, joka pani ihmiset kyselemään hänen todellista olemustaan (esim. 4:41; 6:2). Markuksen evankeliumin lukija tietää vastauksen ensimmäisestä luvusta lähtien: Jeesus on Jumalan ainoa ja rakas Poika, joka tuli täyttämään Isänsä antaman tehtävän (1:11). Sama sanoma välähtää myös Kirkastusvuorella (9:7). Ihmisten silmiltä se on salassa. Kun Kristuksen todellinen olemus paljastuu Suuren neuvoston edessä, ylipappi repäisee vaatteensa ja Jeesus tuomitaan Jumalan pilkkaajana kuolemaan. Nyt kuitenkin Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Se oli järisyttävä osoitus siitä, että Jeesuksella oli sittenkin juuri se valtuutus, josta hän itse puhui. Näin Jeesuksen ylösnousemus merkitsi hänen itsensä kohdalla sitä, että ihmisten epäusko joutui täydellisesti häpeään: Jeesus oli juuri se, joka hän sanoikin olevansa.
Emme jää kuitenkaan vain ihmettelemään vuosituhansia sitten tapahtunutta ihmettä. Ylösnousemus tulee lähelle jokaista ihmistä. Jeesuksen maanpäällisellä elämällä oli selvä tarkoituksensa ja hän toteutti tehtävänsä viimeistä piirtoa myöten. Hän oli Jesajan ennustama “Herran kärsivä palvelija” (Jes. 53), joka tuli tähän maailmaan kantamaan kaikkien ihmisten synnit. Näinhän hän itse kertoi oman tehtävänsä opetuslapsilleen (Mark. 10:35-45).
Saamme lukea nyt Jeesuksen lainaaman psalmin 22 uudelleen ja korostaa nyt sen loppupuolta. Herran kärsivä palvelija oli nöyryytetty ja Jumala laski hänet “alas kuoleman tomuun” (Ps. 22:16). Silti Herra ei ollut hänestä kaukana, vaan tuli hänen avukseen. Ylösnoussut Kristus virittää Jumalalle ylistyslaulun, johon liittyy koko Jumalan kansa ja kaikki maan ääret. Näin Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa kääntyy koko maailmanhistoria: Koko maailmanajan loppu on suuren Jumalan hyvyyden ja ihmeteon ylistystä.
Välihuomautus: mistä ovat peräisin jakeet 16:9-20?
Ennen kuin jatkamme eteenpäin tämän luvun tutkimista, on kiinnitettävä huomiota yhteen asiaan. Kaikki antiikin tekstit ovat säilyneet meille kopioina ja kopioiden kopioina, eivät alkuperäiskappaleina. Käsikirjoitukset poikkeavat toisistaan jonkin verran. Tutkijoiden asia on vertailla eri käsikirjoituksia ja koettaa selvittää, miten kirjoittaja on aikanaan itse kirjoittanut. Joskus tämä on hyvin vaikea tehtävä, joskus taas huomattavasti helpompi.
Uuden testamentin tutkijoiden osalla vaikeus ja siunaus on siinä, että käsikirjoituksia on valtavan paljon. Niitä vertailemalla päästään useimmiten hyvin varmaan käsitykseen siitä, mitä esim. Johannes aikanaan kirjoitti ja mikä on myöhemmin sivun laitaan kirjoitettu lisäys, joka ei kuulu varsinaiseen tekstiin.
Tarkkaavainen Raamatun lukija havaitsee, että Raamatusta näyttää puuttuvan muutamia jakeita (esim. Joh. 5:4). Joitakin toisia on laitettu hakasulkuihin (esim. Luuk. 11:4). Tässä ei ole suinkaan kysymys mistään salailusta tai Raamatun polkemisesta. Päinvastoin on haluttu erottaa Jumalan sanasta usein satoja vuosia myöhemmin tehdyt lisäykset.
Laajempia tällaisia kohtia on Uudessa testamentissa vain kaksi, nimittäin Joh. 8:1-11 ja nyt käsiteltävä Mark. 16:9-20. Käsikirjoituksissa Markuksen evankeliumin oma teksti päättyy kahdeksanteen jakeeseen. Tämän jälkeen eri käsikirjoituksissa on kaksi erilaista loppujaksoa ja joistakin se puuttuu kokonaan. Kumpikaan loppujaksoista ei ole sisältynyt alkuperäiseen Markuksen evankeliumiin. Mikäli evankeliumi ei ole alkuaan päättynyt kahdeksanteen jakeeseen, sen loppu on kadonnut. Nyt käsillä oleva jakso on jo 100-luvulla tehty myöhempi lisäys, joka sisältää varhaiskristillisen luettelon Jeesuksen ilmestymisistä, Jeesuksen antaman lähetyskäskyn ja kertomuksen Jeesuksen ottamisesta taivaaseen. Kaikki tärkeä jaksossa kerrottava sisältyy muihin evankeliumeihin tai Paavalin tallettamaan vanhimpaan Jeesuksen ylösnousemuksen todistajien listaan (1. Kor. 15:1-11). Näin nyt käsiteltävä jakso, vaikka se ei kuulukaan alkuperäiseen Raamattuun, tulee varmennetuksi muita teitä.
Kristus ilmestyy omilleen 16:9-14
Jeesuksen ylösnousemus ei jää vain enkelin ilmoituksen varaan. Epäuskoiset Herran omat tarvitsevat monia kiistämättömiä todistuksia, ennen kuin he suostuvat uskomaan Mestarinsa elävän.
Maria Magdalenan näkemästä ilmestyksestä kerrotaan enemmän ja hyvin koskettavalla tavalla Johanneksen evankeliumissa (20:1-18). Näin Maria saa tehtäväkseen viedä sanoman opetuslapsille, jotka eivät kuitenkaan häntä suostu uskomaan.
Kaksi opetuslasta matkalla pieneen kaupunkiin ovat epäilemättä samat Emmauksen tien kulkijat, joista kerrotaan Luukkaan evankeliumin 24. luvussa (24:13-35).
Jeesuksen ilmestyminen yhdelletoista opetuslapselleen mainitaan useammassa Raamatun kohdassa. Tämä tapahtuma on epäilemättä toistunut useampaan kertaan (ks. 1. Kor. 15:1-11; Joh. 20:19-29).
Mielenkiintoista on nähdä, että luettelo ei suinkaan ole täydellinen. Siitä puuttuvat useat ilmestykset, jotka pohjautuvat paljon Markuksen evankeliumia vanhempaan perimätietoon. Erityisesti janoaisimme tietoja muutamasta tapahtumasta: miten ylösnoussut Herra ilmestyi Pietarille, miten veljelleen Jaakobille ja miten yhtä aikaa enemmälle kuin viidellesadalle opetuslapselleen (1. Kor. 15:5-7)? Uteliaisuutemme jää tyydyttämättä.
Saamme tyytyä siihen, että Ylösnousseen todistajia on paljon ja että epäuskoisten pelkureiden muuttuminen kuolemaan asti uskollisiksi Herransa sanansaattajiksi on kyllin vankka todiste heidän vakaumuksensa järkkymättömyydelle. Näin siitä huolimatta, että usko ylösnousseeseen Herraan on uskomme mukaan aina Jumalan Pyhän Hengen lahja eikä järkeilyn tulos.
Opetuslapset saavat tehtävän 16:15-18
Jeesuksen ylösnousemus ei jäänyt tarkoituksettomaksi tapahtumaksi, jonka piti painua pian unohduksiin. Jeesus kokoaa apostolit ja antaa heille tehtävän. Edessämme oleva lähetyskäsky on talletettu myös Matteuksen evankeliumissa (28:18-20). Koko maailma on nyt saatava Jeesuksen opetuslapsiksi. Tämä tapahtuu kastamalla ja opettamalla. Joka tulee näin Kristuksen omaksi, se pelastuu, mutta joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Kristus on omiensa kanssa loppuun asti ja lupaa vahvistaa sanansa sitä seuraavin merkein. Apostolien teot kertovat siitä, miten nämä merkit todella seurasivat hänen opetuslapsiaan.
Kristus on taivaassa 16:19-20
Loppujakso kertoo lyhyesti siitä, miten Jeesus otettiin taivaaseen ja miten hän istui Isän oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät liikkeelle ja veivät evankeliumin kaikkialle.
Jeesuksen istuutuminen Isän oikealle puolelle on meille ehkä jo itsestäänselvyys. Markuksen evankeliumin juutalaisille lukijoille se ei todellakaan ollut. On vain yksi Jumala eikä hänen valtaistuintaan voinut kukaan jakaa eikä yhdelläkään enkelillä ollut edes oikeutta istua pyhän Jumalan lähellä. Toimitettuaan syntien sovituksen Kristus palasi Isän kirkkauteen ja hankki meille käsittämättömän kunnian. Meille merkitsee arvaamattoman paljon se, että meidän Herramme on syntivelkamme omalla verellään maksettuaan saanut Isältä kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Kun Kristus avaa oven, sitä ei kukaan edestämme sulje. Jos Kristus sulkee oven, sitä ei kukaan ihmiselle voi enää avata.
Opetuslapset lähtivät viemään evankeliumia jokaiselle luodulle. Se on Kristuksen Kirkon perustehtävä tänäkin päivänä. Kaikki muu saa meiltä unohtua, mutta ei todistus Herran kärsivästä palvelijasta, Jumalan Pojasta, joka antoi itsensä kuolemaan meidän edestämme ja jonka Isä herätti kuolleista ja korotti oikealle puolelleen.