Ihmeellisiä tekoja – 4:35-5:43
Yhä uudelleen: Mikä on Jeesuksen valtuutus? 4:35-41
Vertausten jälkeen Jeesus vie opetuslapsensa veneeseen ja alkaa kulkea heidän kanssaan vastarannalle. Nousee myrsky, joka uhkaa hukuttaa koko joukon. Myrsky riehuu, mutta Jeesus nukkuu. Lopulta kauhistuneet opetuslapset herättävät nukkuvan Jeesuksen. Herra nousee, nuhtelee tuulta ja myrskyävää merta. Tuli aivan tyyni. Jeesus nuhtelee opetuslapsiaan, jotka pelkäävät nyt ehkä vielä enemmän. Millä ihmeen valtakirjalla liikkuu opettaja, jota tottelevat luonnonvoimat? Niitähän voi käskeä vain kaiken Luoja ja ylläpitäjä!
Legioona kuriin 5:1-20
Jeesus tuli järven toiselle puolelle, Gerasan alueelle. Tämä paikannimi jää arvoitukseksi, sillä Gerasa sijaitsee Dekapoliin alueella n. 60 kilometrin päässä Gennesaretin järvestä. Kaupunki mainitaan ehkä siksi, että se on Dekapoliin ykköskaupunki ja summittainen maantiede riittää, kun kyseessä on pakanamaa. Joka tapauksessa Jeesusta vastaan tuli mies, joka kärsi demonista. Demoni sanoi nimekseen Legioona, joka oli paljon puhuva nimi: Roomalainen legioona oli kooltaan 6000 miestä. Jeesus ajoi demonilauman ulos ja antoi niille luvan mennä lähistöllä olevaan sikalaumaan. Kaksituhatpäinen lauma syöksyi jyrkänteeltä alas ja tuhoutui. Mies vapautui demoneista ja istui paikkakuntalaisten hämmästykseksi Jeesuksen seurassa vaatetettuna ja kaikessa järjessään. Paikkakuntalaiset pyysivät Jeesusta lähtemään. Demonista vapautunut mies saa tehtäväkseen kertoa ihmeestä omassa ympäristössään.
Kertomus on nopeasti luettu, mutta jää helposti hyvin hämäräksi. Miksi Markus on ottanut sen evankeliumiinsa? Ehkä pelkkä kuva kahdesta tuhannesta veteen jymähtelevästä siasta jo yksinomaan riittää selitykseksi. Jokin merkitys saattaa olla silläkin, että sika on Mooseksen lain mukaan saastainen eläin eivätkä juutalaiset saaneet sitä syödä (3. Moos 11:7). Varsinaisesti kuitenkin on tässäkin puhe Jeesuksen valtavasta voimasta. Mies, joka kykeni ajamaan komppaniatolkulla pahoja henkiä pois ihmisestä näkyvällä tavalla, ei ollut tavallinen ihminen eikä tehnyt sitä omin valtuuksin.
Kaksi ihmekertomusta 5:21-43
Markuksen evankeliumi sisältää monia ihmekertomuksia, jotka ovat hyvin tärkeä osa evankeliumikirjaa. Niiden merkitystä osoittavat hyvin selvästi nyt käsiteltävänä olevan jakson kaksi ihmekertomusta, joista toinen on toisen sisällä. Tarkastelemme näitä kertomuksia aluksi erikseen ja kysymme sitten, miksi ne on järjestetty näin omalaatuisella tavalla. Tapahtumapaikkana on nyt uudelleen Gennesaretin järven meille tutumpi puoli, jolla sijaitsivat mm. Tiberias, Kapernaum ja Gennesaret.
Jairos toimi esimiehenä synagogassa, paikallisessa rukoushuoneessa. Hän uskalsi pyytää sairaalle tyttärelleen apua suurelta parantajalta. Jeesus lähtikin liikkeelle suuren väkijoukon ympäröimänä. Toinen avuntarvitsija ehti ensin, ja näin Jairos sai kotoaan suruviestin: Jeesusta ei enää tarvita, vaan tyttö on jo kuollut. Herraa ei suruviesti pysäytä, vaan hän jatkaa matkaansa ja rohkaisee Jairostakin. Kotona oli tapojen mukainen surutyö ja tyttären itkeminen jo täydessä käynnissä. Jeesus ajoi hälisevän ja hänelle nauravan ihmisjoukon ulos, herätti tyttären ja käski antaa hänelle syötävää. Tämän tarkoituksena oli ilmeisesti osoittaa kaikille, että tyttö oli todella elossa. Taas kerran seuraava vaikenemiskäsky on nyt erityisen vaikea käsittää: Mitenkä hälisevälle ihmisjoukolle olisi selitettävä tytön henkiin herääminen? Jeesus ei tahdo paljastaa todellista olemustaan ennen aikojaan. Siksi hämmästyneiden ihmisten oli kai tyydyttävä selitykseen, että tyttö oli todella vain nukkunut.
Toisessa kertomuksessa esiintyy verenvuotoa sairastava nainen, joka ei ollut löytänyt apua lääkäreiltä. Hän hiipii Jeesuksen taakse ja koskettaa salaa hänen vaippaansa. Sillä hetkellä hän parani, mutta joutui heti myös Jeesuksen paljastamaksi. Tungeksivan väkijoukon keskelläkin Jeesus tunsi, että häntä oli kosketettu aivan tietyssä tarkoituksessa. Nainen tulee peloissaan esiin ja saa lähteä Jeesuksen lähettämänä matkaan rauhassa. Jeesukselta ei tarvinnut eikä voinut etsiä apua salaa. Hapuilevan uskon päättäväinen kosketus johti naisen kasvokkain Herransa kanssa.
Kahden kertomuksen muodostama kokonaisuus on hyvin mielenkiintoinen ja puhutteleva. Ehkä syyksi siihen, että kertomukset ovat sisäkkäin, riittää se, että näin todella tapahtui. Toisaalta jakson rakenne osoittaa, että ihmeitä ei tapahtunut Jeesuksen toiminnan aikana vain kerran kuukaudessa, vaan jatkuvasti, useita yhden päivän aikana. Lisäksi on huomattava, että nyt Markus puhuu ensimmäisen kerran kuolleen herättämisestä. Siksi Jairoksen tyttärestä puhuva kertomus ansaitsee tulla korostetuksi. Sairaan naisen sanaton avunpyyntö ja tervehtyminen muodostavat sen viiveen, mitä tarvitaan tätä tapahtumaa ympäröivässä kertomuksessa.
Kahden kertomuksen yhdistelmä ja koko tänään käsiteltävä jakso on hyvin tärkeä. Siinä noustaan aivan uudelle tasolle. Jeesus oli jo aikaisemmin osoittanut olevansa sairauden ja pahojen henkien yläpuolella. Nyt saavat väistyä entistä voimakkaammat pahat henget. Meri ja myrskytuuli tottelevat häntä. Kaiken huipuksi Jeesus vielä herättää kuolleenkin. Näin olivat aikaisemmin tehneet muutamat Vanhan testamentin pyhät, joiden kautta Jumala oli toiminut erityisen väkevästi (Elia 1. Kun. 17:17-24; Elisa 2. Kun. 4:18-37). Kuka on nyt tämä luonnonvoimia ja käskevä ja luonnonlait rikkova mies? Me tiedämme jo vastauksen, sillä olemme lukeneet paitsi Markuksen evankeliumin loppuun asti myös muun Uuden testamentin todistuksen: Ihmisten keskellä kulkee lihaksi tullut Jumala, Jumalan ainoa Poika.