Jumalan valtakunta – 4:1-34
Markuksen evankeliumin neljännessä luvussa on kerrottuna useita Jeesuksen vertauksia Jumalan valtakunnasta. Jeesuksen vertaukset ovat jo kirjallisesti upeita. Ajat ovat muuttuneet, mutta vertaukset ovat säilyttäneet ajankohtaisuutensa. Ne ovat jättäneet pysyvät jäljet kaikkien eurooppalaisten kansojen kielenkäyttöön.
Arvoituksellista puhetta 4:1-9
Kylväjävertaus osoittaa Jeesuksen kummallisen tavan opettaa. Hän kertoi vertauksen eikä selittänyt sitä. Se joka ei ymmärtänyt, unohti varmaan pian Jeesuksen sanat. Se joka tajusi vertauksen, sai mietittävää loppuelämäkseen.
Jeesus kertoo siis yksinkertaisesti miehestä, joka lähti kylvämään. Tuohon aikaan odotettiin pitkään ja hartaasti sadetta, joka tekisi kylvötyön mahdolliseksi. Kun sade lopulta tuli, viljelijä lähti liikkeelle. Maata ei muokattu ensin, vaan ensin kylvettiin ja sitten vasta siemen peitettiin multaan. Osa siemenistä putosi tien oheen. Tämä osa ei edes alkanut itää, vaan linnut söivät sen heti. Osa putosi kalliolle, missä se iti nopeasti, mutta kuihtui sitten. Osa putosi ohdakkeisiin, missä se kyllä iti ja kasvoikin jotenkin, mutta kasvavat ohdakkeet tuhosivat sadon mahdollisuuden. Loput siemenet putosivat hyvään maahan ja antoivat kylväjän toivoman sadon. Hyväksi tulokseksi arvioitiin kymmenkertainen sato, painoltaan satakertainen oli pelkkää haavetta. Tosin yhdessä tähkässä on näillä main keskimäärin 35 jyvää, erittäin edullisissa olosuhteissa jopa sata.
Tarkoituksellista sanoman verhoamista 4:10-12
Vertausta ei suurelle kuulijakunnalle selitetty. Sen ymmärsi kuka ymmärsi ja unohti kuka unohti. Vertaukset ymmärsi vain se, joka tajusi Jeesuksen olevan Jumalan lupaama Kristus. Opetuslapset kyselivät, mitä vertaus tarkoitti. Jeesus sanoo suoraan, että vertausten tarkoitus oli salata Jumalan valtakunta kuulijoilta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta Jumalan kansan historiassa, kun Herran sanan tarkoituksena on paaduttaa ja kulkea kansan suurten joukkojen ohi. Jumala lähetti Jesajan viemään viestiä ja jo kutsumusnäyn yhteydessä profeetalle sanotaan, ettei viestiä tulla ottamaan vastaan. Tätä Jesajan sanaa Jeesus nyt lainaa opetuslapsilleen. Tässä kohdassa edellä usein mainittu Messias-salaisuus on ehkä kaikkein terävimmillään ja samalla järkyttävimmillään.
Vertauksen selitys 4:13-20
Opetuslapset saavat nyt kuulla vertauksen selityksen. Vertauksen avain on tämä: Kylvettävä siemen on Jumalan sana. Tämän avaimen löytymisen jälkeen koko vertaus avautuu ilman selitystäkin. Siemen on Jumalan sana, erilaiset maaperät ovat erilaisia ihmisiä. Erilainen kasvu on Jumalan sanan erilainen vaikutus ihmisissä.
Tien oheen pudonneet jyvät ovat kuin Jumalan sana, joka puhutaan haluttomille kuulijoille. He kyllä kuulevat sanan, mutta eivät siitä välitä. Saatana ottaa sanan pois heti eikä se edes ehdi itää. Äkkiä kuultu ja äkkiä unohdettu. Jumalan evankeliumi ei heitä edes kosketa.
Kalliolla siemen iti nopeasti ja teki hyvän oraan. Sitten auringon paahde teki tehtävänsä eikä siitä tullut satoa. Tämä kuvaa sellaisia ihmisiä, jotka ottavat Jumalan sanan iloiten vastaan, mutta jotka luopuvat siitä hyvin nopeasti. Jeesus sanoo syiksi ulkonaiset seikat, kuten ahdinko ja vaino. Välttämättä syyt eivät kuitenkaan ole ihmisen ulkopuolella, vaan hänen sisäpuolellaan. Monet väsähtävät nopeasti eivätkä enää tarvitse Jumalan evankeliumia.
Ohdakkeiden sekaan kylvetty siemen iti ja eli pitkään. Yksi ja tärkein puuttui, nimittäin sato. Sadon vuoksi siemen kylvettiin eikä minkään muun vuoksi. Tällainen maaperä kuvaa ihmistä, joka ottaa sanan kyllä vastaan ja pysyy sen oppilaana, mutta jonka tämä maailma vie sittenkin lopulta mukanaan. Rikkaus, huolet ja erilaiset tämän maailman mielihalut vievät ihmisen mukanaan niin, että tähkää ei sittenkään korteen tule.
Hyvään maahan putovat ne Jumalan sanan siemenet, joissa se saa tarkoituksensa. Ihminen pysyy Jumalan sanan oppilaana ja sille kuuliaisena loppuun asti. Jumala antaa saarnata sanaansa juuri siksi, että näin tapahtuisi sanan kuulijoille. Muussa tapauksessa sanan opettaminen jää ihmisen kohdalla tarkoituksettomaksi ja turhaksi.
Evankeliumi kuuluu esille 4:21-23
Edelliseen vertaukseen liittyy Jeesuksen opetus siitä, miten Jumalan sanaa kuullaan oikein. Joka on saanut sydämeensä Jumalan sanan valon, ei saa kätkeä sitä. Joka sytyttää kynttilän, ei peitä kynttilää vakalla. Se pannaan mahdollisimman hyvälle paikalle niin, että se valaisee koko huoneen. Samoin Jumalan sana kuuluu koko maailmalle. Siinä ei ole mitään hävettävää eikä peiteltävää. Tähän yhteyteen liittyvät Markuksen evankeliumissa myös seuraavat jakeet. Sanaa on kuunneltava tarkoin ja sen on annettava mennä eteenpäin. Mitä enemmän sanaa viedään eteenpäin, sitä enemmän Jumala antaa sanansa ymmärrystä sen jakajalle. Sen sijaan sitä häpeävältä ja peittelevältä viedään sekin vähäinen ymmärrys, mikä hänellä on.
Jumala antaa kasvun 4:26-29
Jeesus puhuu edelleen Jumalan valtakunnasta ja hänen sanastaan. Hän ei selitä vertaustaan, mutta se on silti helposti ymmärrettävä. Maanviljelijä kylvää siemenen. Sen jälkeen hänen ei tarvitse kantaa huolta pitkään aikaan. Siemen itää ja tuottaa aivan itsestään ensin korren, sitten tähkän ja sitten vielä jyvät tähkään. Vasta viljan tulentuminen saa viljelijän uudelleen liikkeelle. Vertauksessa viljelijä on Jumala, pelto maailma ja siemen Jumalan sana. Jumala toimii tässä maailmassa nimenomaan sanansa välityksellä. Sana saa aikaan sen, mitä Jumala tahtoo. Uskon leviäminen ei ole ollenkaan ihmisten ansiota vaan yksinomaan Jumalan ihme. Kun aika on, Jumala antaa sanansa ihmisille. Kun on taas hänen aikansa, hän lähettää korjaamaan sadon. Sadonkorjuu viitannee tässä viimeiseen tuomioon.
Pienestä siemenestä iso puu 4:30-34
Meille tuttu sinapinsiemen on hyvin pieni ja näyttää mitättömältä. Kun se kylvetään ja se kasvaa täyteen mittaansa, siitä tulee iso puu. Vehnänjyvää paljon pienempi kasvaakin yllättävän suureksi. Näin myös Jumalan valtakunta näyttää hyvin pieneltä ja mitättömältä tässä maailmassa. Kun se kasvaa täyteen mittaansa, se yllättää kaikki. Jumalan valtakunta kasvaa niin vahvaksi, että se antaa lopulta lopulta turvan kokonaisille kansakunnille. Taivaan linnut, jotka tekevät pesän suuren puun varjossa, ovat nimittäin viittaus Danielin kirjan neljänteen lukuun (4:16-19). Siellä Nebukadnessarin valtavaa mahtia verrataan puuhun, joka levittää oksansa kaikkialle. Daniel ennustaa Nebukadnessarille Jumalan kaatavan tämän valtavan puun eri romahduttavan Baabelin valtakunnan. Jumalan valtakunta, joka näyttää pieneltä ja vaatimattomalta, kasvaa sitä vastoin suureksi ja mahtavaksi.