Aika on täyttynyt – luku 1
Kirjan otsikko 1:1
Markus alkaa teoksensa yksinkertaisesti ja oman aikanaan harvinaisella tavalla. Ensimmäinen jae on koko evankeliumikirjan otsikko. Siinä sanotaan suoraan se, mikä jatkossa jää välillä arvailujen varaan paljastuakseen vasta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen hetkellä. Jeesus Nasaretilainen on Kristus ja Jumalan Poika. Markuksen tehtävä on puhua Kristuksen evankeliumista, ilosanomasta. Sanalla ”evankeliumi” on monta merkitystä. Olemme tottuneet puhumaan Markuksen tai Matteuksen evankeliumista, siis evankeliumikirjasta. Varsinaisesti on kuitenkin olemassa vain yksi evankeliumi, siis ilosanoma. Se on Jumalan viesti ihmisille. Uudessa testamentissa evankeliumi on kerrottuna Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen mukaan. Näkökulmat ovat erilaisia, mutta viesti on sama Jumalan ilosanoma syntisille ihmisille.
Johannes Kastajan saarna 1:2-8
Uuden testamentin monien kiehtovien hahmojen joukossa Johannes Kastaja on todellinen katseenvangitsija. Sekä Johanneksen ulkoinen olemus että hänen saarnansa tuo mieleen Vanhan testamentin profeetat, ennen kaikkea Elian. Johannes Kastajan elämä oli ankaran askeettista ja karua ja tähän karuun elämään soveltui erinomaisesti hänen ankara saarnansa. Se tempaisi mukaansa suuria kansanjoukkoja. Tutkijoille hän on hyvin mielenkiintoinen mies. Hänestä kertoo evankelistojen lisäksi myös juutalainen historijoitsija Josefos. Tiedämme monien Jeesuksen opetuslasten olleen entisiä Johanneksen oppilaita. Samoin tiedämme, että hänen oppilaansa muodostivat jälkeenpäin kristillisen Kirkon kanssa kilpailevia ryhmiä ja uskoivat Johanneksen olleen ennustettu Kristus.
Kuten muutkaan evankelistat Markus ei tunne kovin suurta mielenkiintoa Johannekseen sinänsä vaan näkee tämän nimenomaan Kristuksen edelläkulkijaksi ja siteeksi uuden ja vanhan liiton välillä. Jeesuksen toiminta merkitsee uutta vaihetta siinä Jumalan toiminnassa, josta Vanha testamentti puhui. Tämän osoittaa juuri Johanneksen esiintyminen. Hän on Jesajan (40:3) ja Malakian (3:1) ennustama airut, joka ilmoittaa suuren Herran tulon. Jumalan lupaamat pelastusteot alkavat toteutua Johanneksen toiminnassa. Hänen julistuksensa oli ankaraa parannussaarnaa. Se sai kansan tunnustamaan syntinsä, minkä merkiksi he ottivat kasteen. Johanneksen kaste ei taannut syntien anteeksi saamista eikä se ollut kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Se oli synnin tunnustamista ja jäämistä Jumalan käsiin niin, että luotettiin hänen armoonsa. Samalla odotettiin Jumalan radikaalia toimintaa ja puuttumista maailman tapahtumiin.
Jeesuksen kaste ja kiusaukset 1:9-12
Markus kertoo lyhyesti ja koruttomasti, miten Jeesus otti vastaan kasteen Johannekselta ja miten hän sen jälkeen joutui koettelemuksiin. Jeesuksen tulo kasteelle on hyvin ihmeellinen asia. Kastehan merkitsi synnin tunnustamista ja Jumalan tuomion alle jäämistä. Toiset evankelistat kertovatkin Johanneksen estelyistä, joista Markus vaikenee. Joka tapauksessa Jeesuksen kasteen hetkellä tapahtui jotakin mullistavaa: Taivaat levähtivät auki ja Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle kyyhkysen tavoin. Jumalan ääni todisti kaikille Jumalan sanat: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” Näin Markuksen evankeliumin lukija saa tietää jo nyt sellaista, mitä kohisevat väkijoukot vain arvailevat ja mistä jatkossa kiistellään. Jeesus ei ole vain ihminen, vaan Jumalan Poika, joka tuli tähän maailmaan Jumalan valtuuttamana toteuttamaan Isältä saamansa tehtävän.
Varhaisen Kirkon piirissä oli niitä, jotka opettivat, että Jeesus ei ollut alun alkaen Jumalan Poika vaan että Jumala adoptoi hänet omakseen kasteen hetkellä. Nykyään useimmat raamatunselittäjät selittävät tämän evankeliumikohdan juuri näin. On kuitenkin syytä olla lukematta tekstistä muuta kuin mitä siitä sanotaan. Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku tekee selväksi sen, että Kristus oli olemassa jo ennen aikojen alkua.
Pääkohta Jeesuksen kasteessa on se, että Jumalan Poika tunnusti synnit Jumalan edessä. Me uskomme, että ainoa synnitön otti juuri Johanneksen kasteessa päälleen meidän syntitaakkamme ja otti samalla vastuun rikoksistamme. Tässä on evankeliumin ydin: synnittömästä tulee syntinen ja syntisestä ihmisestä hänen takiaan synnitön. Jeesuksen koettelemuksesta puhutaan tarkemmin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Tässä yhteydessä toteamme vain, että monet Jumalan armolupaukset liittyivät nimenomaan autiomaahan (esim. Jes. 35) ja että 40 päivän ajanjakso heijastelee epäilemättä Israelin kansan 40 vuoden erämaavaellusta. Jeesus ei sortunut kansan tavoin kiusauksiin, vaan oli kuuliainen Isälleen.
Evankeliumi liikkeellä 1:14-15
Herodes vangitsi Johannes Kastajan ja myöhemmin surmautti hänet (ks. 6:14-29). Jumalan ääntä ei Herodes saanut vaiennetuksi: Kun Johannes vaikeni, Jeesus aloitti toimintansa. Jeesuksen opetuksessa on kuultavissa profeettojen saarna, joka tähtäsi kääntymykseen. Siinä on kuitenkin aivan uusi piirre: Nyt on Jumalan aika täyttynyt. Jumala toimii pian radikaalisti ja näkyvällä tavalla. Jumalan valtakunta oli näin tullut lähelle ja pitkä odotus oli takana. Puhe ajan täyttymisestä viittaa vuosisataiseen odotukseen. Profeetat olivat esiintyneet rohkeasti ja välittäneet Jumalan lupaukset Kristuksesta ja Herran valtakunnasta. Nyt oli tullut aika, jolloin lupaukset täyttyvät. Voimme tuskin ymmärtää, miten voimakas ja ladattu oli Jeesuksen saarna!
Ensimmäiset opetuslapset 1:16-20
Jeesus vaikutti suurimman osan elämästään Galileassa. Siellä hän kutsui myös ensimmäiset opetuslapsensa. Evankeliumi kertoo, miten Jeesus yksinkertaisesti kutsui tiettyjä ihmisiä seuraamaan. Arkityö jäi siihen paikkaan. Verkot jäivät muille. Jeesuksen persoonassa oli jotakin käsittämätöntä, sellaista, joka veti mukanaan. Näin lähtivät Pietari ja Andreas, samoin myös Jaakob ja Johannes. He saivat Jeesuksen lähimpinä oppilaina kutsumuksen, jota koko myöhempi kristikunta on ihaillut. Kahdellatoista apostolilla oli oma selkeä erityisasemansa.
Jeesus Kapernaumissa 1:21-28
Galileassa sijaitsee Kapernaum, jonka synagogassa Jeesus teki ensimmäisen Markuksen mainitseman tunnusteon.
Juutalaisilla oli vain yksi ainoa temppeli. Se sijaitsi Jerusalemissa. Vain siellä sai toimittaa uhreja Jumalalle. Temppelin lisäksi oli eri puolilla maailmaa suuri määrä synagogia, joissa luettiin joka sapatti lakia ja profeettoja. Jokainen juutalainen mies sai lukea katkelman kirjoituksia ja selittää lukemaansa. Tätä mahdollisuutta Jeesus käytti käydessään Kapernaumin synagogassa. Hänen saarnansa herätti suurta hämmästystä, sillä se heijasteli aivan erilaista valtuutusta kuin lainopettajien opetus. Kuulijoille oli selvää, ettei Jeesus kuulunut tähän traditioon. Vielä enemmän hämmästystä herätti saarnaan liittyvä toinen valtuutuksen osoitus, saastaisen hengen ulosajaminen.
Saastaisten henkien eli demonien ulosajaminen esiintyy juutalaisessa kirjallisuudessa viimeistään 200-luvulta eKr. alkaen. Saastaiset henget ovat Jumalan vihollisen, Saatanan ihmiseen lähettämiä. Jeesuksen ajalta tunnemme useita juutalaisia henkienmanaajia, mutta huomattavasti vähemmän kreikkalaisia tai roomalaisia. Juutalaisten taidot näyttävät hämmästyttäneen ainakin roomalaisia hallintoviranomaisia, mm. tulevaa keisaria Titus Vespasianusta ja hänen upseereitaan.
Kun Jeesus nyt kohtaa miehen, jossa on saastainen henki, se merkitsee todellista mahtien taistelua. Demoni tuntee Jeesuksen todellisen olemuksen, mutta Jeesus käskee sitä vaikenemaan. Demoni joutuu tottelemaan Jeesuksen tiukkaa komentoa ja kaikkien suureksi hämmästykseksi lähtemään ulos miehestä. Kertomuksen ydin on Jeesuksen valtuutus. Sitä heijasteli väkevä saarna, mutta nimenomaan demonin karkoitus. Saatanaa ei voi ihminen uhmata, vaan yksin Jumala. Miten ihmeessä Jeesus uskalsi käydä otteluun demonin kanssa? Miten saattoi käydä niin, että demoni jäi kakkoseksi? Oli vain yksi vastaus: Jeesus toimi Jumalan valtuuttamana. Tämä maine kulki ympäri koko Galilean.
Sairaat paranevat 1:29-34
Jeesuksen valtuutukseen liittyy myös kertomus sairaiden paranemisesta. Simonin (Pietarin) anoppi ja monet muut sairaat saivat nähdä, että Jeesus oli todellisen Herran lähettämä ja edusti elämän antajaa, Jumalaa. Uudelleen kerrotaan, että demonit eivät saaneet antaa todistusta Jeesuksesta. Tämä liittyy ns. Messias-salaisuuteen (ks. johdanto).
Jeesus-liike laajenee 1:35-39
Yhden päivän toiminnan jälkeen Kapernaum kihisi elämää. Jeesusta etsittiin, mutta turhaan. Hän vetäytyi yksinäiseen paikkaan rukoilemaan. Kun opetuslapset löysivät Jeesuksen, hän vei heidät naapurikyliin, joissa hän saarnasi evankeliumia. Pahat henget saivat väistyä, sairaat paranivat. Näin Jumalan tuli valtasi alaa.Ensimmäiset paikat, joissa tämä tuli valtasi alaa, olivat huomiotaherättävästi nimenomaan Galilean pienehköt kaupungit ja kylät. Suurissa Galilean keskuksissa, Juudeasta puhumattakaan, Jeesus ei vielä tässä vaiheessa saarnannut.
Spitaalinen puhdistuu 1:40-45
Antiikin Palestiinassa oli yhteiskunnan ulkopuolelle sysittyjä ihmisiä. Tulemme kohtaamaan Markuksen evankeliumissa useita tällaisia ryhmiä. Yhden sellaisen muodostivat spitaaliset.
Spitaali oli vaikea ihotauti, jota pidetiin parantumattomana. Siihen sairastuneet ajettiin pois muiden ihmisten joukosta. Myöhempien rabbien opetuksen tarkastelu osoittaa, että tämä karkoitus suoritettiin perusteellisesti, joskus jopa kiviä heittämällä. Spitaaliin sairastumisen takana oli ihmisten mielestä jokin synti: ”Ylpeät silmät, valehteleva kieli, viatonta verta vuodattavat kädet, jumalattomia ajatuksia hellivä sydän, kiireesti pahantekoon kiidättävät jalat, häpeämätön valehtelu todistajan asemassa ja veljesvihan syttyttäminen.” Jeesus näkee tällaisen miehen ja parantaa hänet. Näin hän osoitti toiminnallaan torjuvansa ajatuksen siitä, että sairas ihminen olisi muita syntisempi ja halveksittavampi. Parantamiseen liittyi ehdoton kielto puhua koko asiasta mitään – jälleen Messias-salaisuus! Mies ei välitä kiellosta, vaan kertoo Jeesuksen ihmeteosta kaikille. Sen jälkeen Jeesuksella ei ollut menemistä sen aikaisten kaupunkien ahtaille kujille. Oli pysyttävä autiomaassa, jonne ihmiset tulivat kaikkialta häntä tapaamaan.