Viisaus kutsuu pitoihin – luku 6
Olemme tämän luentosarjan aikana nähneet, että Johannes kulkee evankeliumissaan monessa kohdin eri polkuja kuin synoptikot. Nyt, kuudennessa luvussa, polut yhtyvät huomattavassa määrin. Ruokkimisihmettä seuraa Markuksellakin (Mark. 6:40-52) Jeesuksen kulkeminen veden päällä. Samat aiheet toistuvat muutenkin: Jeesukselta vaaditaan merkkiä (Mark. 8:11-13), Pietari tunnustautuu Kristukseen (Mark. 8:27). Sekä Markuksella (Mark. 6:27-38) että Johanneksella Kristuksen tie kääntyy nyt selkeästi kohti häpeää ja alennusta. Voimme siis olla lähes varmoja siitä, että Johannes on tuntenut Markuksen evankeliumin tai ainakin ne perimätiedot, jotka ovat hänen evankeliuminsa takana.
Kuudes luku on hämmästyttävää luettavaa sille, joka muistaa Johanneksen vaikenevan ehtoollisen asettamisesta. Evankelista ei puhu ehtoollisesta kertaakaan suoraan. Silti kuudetta lukua on mahdotonta ymmärtää muuten kuin niin, että siinä jatkuvasti viitataan ehtoollisen viettämiseen.
Tutkijat eivät ole kyenneet selittämään, miksi Johannes puhuu sekä ehtoollisesta että kasteesta vain verhotusti. Ehkä hän luotti edeltäjiensä – ennen muuta Markuksen työhön – ja tahtoi muutenkin puhua niille, joilla jo oli tarvittavat perustiedot. Tai sitten hän ei tahtonut levitellä Jumalan valtakunnan salaisuuksia kaikkien nähtäväksi.
Kuudes luku aukeaa viidennestä käsin. Viidennen luvun loppupuolella Jeesus puhuu siitä, miten jo Mooses todistaa hänestä. Vaikka juutalaiset eivät löytäneet tätä todistusta hänestä pyhistä kirjoituksistaan, Kristuksen työ ja persoona on nähtävissä jo Vanhan testamentin lehdillä. Juuri tähän liittyvät sekä ruokkimisihme että Jeesuksen kulkeminen veden päällä.
Ruokkimisihme 6:1-15
Muutama vuosisata sitten oppineille ihmisille oli liikaa ajatus siitä, että Jeesus olisi todella ruokkinut tuhansia ihmisiä. Ensinnäkin se olisi ollut ihme ja luonnonlakien vastainen asia eikä ihmeitä tapahdu. Toiseksi, niin ajateltiin, Jeesus oli toki jotain muuta ja enemmän kuin leipien monistaja. Niinpä ihme selitettiin olemattomaksi niin, että Jeesus ei todellisuudessa lisännyt leipien lukumäärää, vaan sai suurella esimerkillään ihmiset jakamaan omat leipänsä nälkäisille.
Todellisuudessa ruokkimisihmeen lukijan on syytä avata Vanha testamentti ja tällä kertaa 2. Kun. 4:42-44. Tapahtumien kulku on keskustelua myöten lähes täysin sama kuin Johanneksen evankeliumissa. Nyt ymmärrämme myös sen, että ihmiset pitivät Jeesusta ihmeen vuoksi profeettana: Toistuivathan nyt Jumalan ikiaikoina tekemät suuret teot hänen kansansa keskuudessa. Ymmärrämme, mitä tämä merkitsi aikana, jolloin odotettiin innokkaasti Jumalan valtakunnan tulemista näkyvällä tavalla ihmisten keskelle.
Tapahtuman järkyttävä piirre on juuri menestyksen mukanaan tuoma onnettomuus. Ihmiset näkivät ihmeen, tunnustivat sen Jumalan aiheuttamaksi, mutta juuri niin tehdessään he torjuivat Jumalan Pojan. Jeesus ei ollut leipämessias. Häntä ei saanut etsiä vain sitä varten, että ulkonainen elämä tuli hoidetuksi. Ihmeetkin tähtäsivät sydämen valloittamiseen.
Jumala ilmestyy ihmisille 6:16-21
Israelin kansan vapautuessa Egyptin orjuudesta liittyivät toisiinsa mannaihme ja ihmeellinen pelastuminen, kun Kaislameri jakaantui kahtia israelilaisten edessä. Näin pyhät kirjoitukset todistavat Kristuksesta, joka toistaa vastaavat ihmeet. Tässä yhteys synoptikkoihin on selkeä. Johanneksen kertomuksessa ei ole kyseessä vain Jeesuksen ihmeellinen kulkeminen, vaan myös ”rantautumisihme” – vaikka oli soudettu 5-6 kilometriä, vene tuli heti määräsatamaan Jeesuksen saapuessa.
Jeesuksen sanat ovat ihmeelliset. ”Minä olen” muistuttavat Mooseksen saamaa ilmoitusta hänen kysyessään Jumalan nimeä. ”Minä olen se, joka minä olen”. Tässä kertomuksessa ei ole suinkaan kysymys arkisesta oikaisemisesta järven yli. Se on kertomus Kaikkivaltiaan ilmestymisestä – eli juuri siitä, mistä ensimmäisen luvun alkuhymni puhuu.
Jeesus, elämän leipä 6:22-59
Olemme jo tottuneet siihen, että Johannes ei kerro ihmekertomuksia vain siksi, että ihmeet ovat jännittäviä ja mielenkiintoisia. Jeesuksen tunnusteot viittaavat aina samalla syvempään ja suurempaan asiaan. Niin käy nytkin: Ruokkimisihmettä seuraa keskustelu elämän leivästä. Kertomuksen järkyttävä piirre on se, että juuri valtavan ihmeen tehdessään Jeesus joutuu väärin ymmärretyksi ja hylätyksi.
Voimme ottaa rikkaasta ja runsaasta jaksosta esille vain muutamia asioita. Kun Jeesus puhuu elämän leivästä, kertomuksessa on jatkuvasti ainakin kolme kerrosta:
- Taustalla on ruokkimisihme ja leipä tarkoittaa aivan tavallista leipää. Juutalaiset ymmärtävät elämän leivän sellaiseksi maalliseksi leiväksi, joka ei lopu koskaan.
- Taustalla on Sananlaskujen luku 9 (erityisesti jakeet 1-6) ja puhe Viisauden pidoista. Muistamme, että evankeliumin prologissa Viisaus=Logos=Sana tuli lihaksi ja asui ihmisten keskellä. Näin Jeesus Kristus on juuri se henkilöity Viisaus, joka kutsuu ihmisiä hylkäämään eksymyksen ja astumaan ymmärryksen tielle.
- Taustalla on uuden liiton ateria, Herran ehtoollinen. Johannes ei puhu siitä suoraan, mutta kyllin selvästi. Puhe Kristuksen lihan syömisestä ja iankaikkisesta elämästä liittyy juuri ehtoolliseen. Tämä käy ilmi jo siitä, että jakeessa 11 käytetyt sanat käyvät melkein yksiin ehtoollisen asetussanojen kanssa.
Juuri tapahtunut ruokkimisihme oli Jeesuksen opetuksen mukaan sivuseikka. Häntä oli turha etsiä pelkästään leivän vuoksi. Hänen todellinen tehtävänsä oli tuoda ihmisille Jumalan armo. Kaiken ytimenä on Kristuksen kuolema: Jeesus antaa tappaa itsensä koko maailman syntien vuoksi ja vuodattaa verensä maailman syntien sovitukseksi. Näin hän itse tulee elämän leiväksi. Näin hänen persoonassaan Viisaus kutsui pitoihinsa eli Jumala kutsui ihmisiä pois pimeydestä, elämään hänen valossaan. Joka on vieraana näissä pidoissa, on siirtynyt kuolemasta elämään.
Jakson todellinen huippukohta on 52-59, joka itse asiassa kertaa Johanneksen evankeliumin kaikkein keskeisimmän totuuden: Ihmisillä on täydellinen pelastus Kristuksessa ja vain hänessä.
Israelin kansa napisee erämaassa 6:60-71
Ruokkimisihme ei suinkaan luo uskoa, vaan on päinvastoin omiaan tuhoamaan sitä. Kansanjoukot olivat tulvineet Jeesuksen luo, mutta yhtä lukuisina he nyt kulkivat kokonaan toiseen suuntaan. Jeesuksen puhe elämän leivästä oli loukannut ja karkottanut ihmisiä. Jeesus tietää, ettei kukaan voi tulla hänen luokseen omasta aloitteestaan ja että pidätteleminen on siis turhaa. Jopa kaksitoista opetuslasta epäröivät. Aivan vastaavasti kuin Markuksen mukaan Filippuksen Kesareassa niin nyt Johanneksen mukaan Kapernaumissa Pietari tunnustautuu rohkeasti ja päättäväisesti Kristukseen.
Niin kuin kerran Israel kapinoi Moosesta vastaan niin kansanjoukot nytkin olivat Jumalan lähettämää pelastajaa vastaan. Viisauden pitoihin kutsutaan kaikkia, mutta vain harvat haluavat niihin tulla ja heidänkin joukossaan häilähtää kavalluksen musta varjo. Markuksen korostama Messias-salaisuus on täyttä todellisuutta myös Johanneksen evankeliumissa. Siitä huolimatta Jumalan suunnitelma on toteutumassa juuri niin kuin Herramme sen suunnitteli.