Jumalan tuli leviää – luku 2
Kaanaan häät 2:1-12
Johanneksen kertoma ensimmäinen ihmekertomus puuttuu kaikista muista evankeliumeista. Nyt liikutaan taas Galileassa, kaupungissa, jonka sijaintia emme tiedä. Kyseessä on itämainen hääjuhla jossa tarjoiltiin tukeva ateria. Viini loppuu kesken, mutta Jeesus pelastaa nuoren parin juhlat muuttamalla huippulaatuiseksi viiniksi 600 litraa vettä. Johannes kertoo opetuslasten nähneen Jeesuksen kirkkauden ja uskoneen häneen.
Mitä kertomus meille opettaa? Vanhassa testamentissa viinillä on symbolinen merkityksensä. Jumalan lahjoittamaan ihmeelliseen pelastukseen kuuluu yltäkylläisyys ja pidot (1. Moos. 49:8-12). Kun Jeesus nyt pelastaa juhlan, Johannes ehkä viittaa tähän suuntaan: Jumalan kansan keskellä on nyt väkevä pelastaja. Toinen asia – mistä liian harvoin puhutaan – on se, miten Jeesus suhtautuu nuoreen pariin ja heidän hääjuhlaansa. Vaikka hän kutsuikin muutamia ihmisiä jättämään kaiken ja seuraamaan häntä, hän ei suinkaan halveksi perhettä. Päin vastoin normaali perhe-elämä saa selvästi hänen siunauksensa. Suomessa kun olemme, meidän on ehkä hyvä ottaa puheeksi Raamatun suhtautuminen viiniin. Juopuminen on raskas synti, mutta absolutismia ei Raamattu vaadi. Se niin kuin muukin kurinalaisuus on erittäin hyvä ja suositeltava elämäntapa, mutta vaatimukseksi sitä ei saa kenelläkään asettaa. Näin kaidan tien portinpylväät on asetettu paikoilleen – jokainen arvioi itse omassatunnossaan, millä tien laidalla kulkee. On väärin ja turmiollista toimia omaa omaatuntoaan vastaan.
Välihuomautus: Johannes ja synoptikot
Johanneksen evankeliumia on välillä vaikea saada sopimaan yhteen kolmen ensimmäisen evankeliumin kanssa. Tämä tulee näkyviin mm. seuraavassa kertomuksessa: Kolme ensimmäistä evankelistaa kertovat Jeesuksen toiminnasta Galileassa, hänen matkastaan kohti Jerusalemia sekä hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Sen että Jeesus puhdisti temppelin Jerusalemissa, he sijoittavat kaikki Jeesuksen elämän viimeisiin päiviin. Kokonaan toisin näyttää asian kuvaavan Johannes. Jeesus käy useaan kertaan Jerusalemissa, myös pääsiäisjuhlilla eli toimii julkisesti usean vuoden ajan. Tämän julkisen toiminnan alkupuolelle Johannes sijoittaa temppelin puhdistamisen.
Tutkijat ovat erimielisiä siitä, onko Johannes historiallisesti luotettavampi kuin synoptikot vai päinvastoin. On hyvin mahdollista, että Jeesus opetti pienempää opetuslapsipiiriä kauemmin kuin muita ja astui vasta sitten lopullisesti julkisuuteen. Toisaalta Johannes on saattanut siirtää tarkoituksellisesti tapahtuman Jeesuksen toiminnan alkuun: Silloin ei ainakaan kukaan voi ymmärtää Jeesusta väärin, poliittiseksi johtajaksi.
Meidän on tyydyttävä suurien linjojen vetämiseen hukuttautumatta sinänsä mielenkiintoisiin yksityiskohtiin. Vain harva tarkkaavainen Raamatun lukija on huomannut eron Johanneksen ja synoptikkojen välillä. Kaikki neljä evankelistaa kertovat sekä temppelin puhdistamisesta että Jeesuksen kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta. Elämäkertoja ne eivät ole, vaikka ne ovat tallettaneet paljon historiallisesti luotettavaa tietoa. Ne on kirjoitettu siksi, että uskoisimme Kristukseen. Neljän evankelistan todistus on jännitteistä huolimatta rikkaampi ja runsaampi kuin yhden kirjoittama kuvaus.
Jeesus puhdistaa temppelin 2:13-25
Niin antiikin aikana kuin nytkin temppelien ympärillä parveileva ihmismassa synnytti asiaankuuluvat markkinat. Kerjäläiset valtasivat oman paikkansa. Juutalaisilla oli vain yksi ainoa temppeli, jossa he saattoivat uhrata Jumalalle. Uhraajat tarvitsivat paljon uhrieläimiä, joita oli tarjolla epäilemättä huomattava määrä. Temppeliveron sai maksaa ainoastaan tietyllä juutalaisella rahalla, joten rahanvaihdolla ja kursseilla kilpailulla oli oma merkittävä osuutensa markkinahumussa. Ei mikään ihme, että temppelin varsinainen tarkoitus saattoi unohtua.
Temppelin puhdistaminen oli radikaali teko, josta sekä synoptikot että Johannes kertovat itse tapahtumasta varsin yhtäpitävästi. Jeesus ajoi ulos temppelistä koko markkinaväen, joka oli tehnyt pyhästä paikasta saalistamispaikan. Jokaisella Vanhan testamentin tuntevalla juutalaisella oli mielessään profeetta Malakian sana: ”Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niin kuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa” (Mal. 3:1-4). Toinen tärkeä Vanhan testamentin kohta on psalmi 69:10, jonka opetuslapset myöhemmin tajusivat Jeesusta koskevaksi ennustukseksi.
Jeesuksen vastaus juutalaisille on neljännelle evankeliumille tyypillisesti tarkoituksellisen arvoituksellinen. Jokainen kuulija kuvitteli hänen puhuvan loistavasta temppelirakennuksesta, mutta todellisuudessa hän puhui omasta ruumiistaan. Näin Kristuksen kuolema ja ylösnousemus tulevat näkyviin jo evankeliumin tässä vaiheessa. Näemme tietyn yhtäläisyyden Markuksen Messiassalaisuuden kanssa: Kristus puhuu kylläkin avoimesti omasta herruudestaan, mutta ihmiset eivät puhetta käsitä.
Johanneksen tallettama ajoitus – 46 vuotta temppelinrakentamisen alkamisesta – on yllättävän yksityiskohtainen ja sen avulla pääsiäisjuhlan vuosi saadaan määritetyksi. Temppelin rakentaminen alkoi vuonna 20/19 eKr. Jos tieto pitää paikkansa, vuosi on 29 tai 30.
Luvun viimeisissä jakeissa törmäämme taas kysymykseen ihmeiden merkityksestä. Jeesus tekee tunnustekoja, joiden vuoksi ihmiset uskovat häneen. Näin siis ihmeillä on Johanneksen evankeliumissa oma tärkeä merkityksensä. Silti evankelista lisää samalla Jeesuksen arvion, joka panee ihmeuskon omalle paikalleen: Jeesus ei uskoutunut ihmisille, koska hän tiesi ihmisen uskon heikoksi.