Apostolien teot
Luku 19
Hengetön kristinusko?
Johannes Kastajan opetuslapset ja kristillinen kaste
Apt 19:1-7
Paluumatkallaan Jerusalemista Paavali saapuu Vähän-Aasian ylämaakuntien, mm. Galatian, läpi matkustaen jälleen Aigeianmeren rannalle, nyt Efesokseen. Efesos oli suurin satamakaupunki tuolla alueella ja yksi tuolloin tunnetun maailman suurimmista asutuskeskuksista. Paavalin lähetysstrategian tuntien ei ole mikään sattuma, että apostoli valitsi juuri tämän kaupungin seuraavaksi asuinpaikakseen. Efesoksessa hän toimi noin kolme vuotta (53-56) eli pitemmän ajan kuin missään muualla koko lähetyssaarnaajauransa aikana.
Efesos oli myös suuri juutalaiskeskus. Kun juutalaisia oli yleensä keskimäärin 10 % väestöstä, tällaisissa asutuskeskuksissa heitä oli suhteellisesti vieläkin enemmän. Samoin kaikki juutalaisuuden opilliset virtaukset kohtasivat tällaisissa paikoissa. Jo edellisessä luvussa kerrottiin Aleksandriasta kotoisin olevasta Apolloksesta ja hänen kääntymisestään kristityksi juuri Efesoksessa. Apollos muutti kuitenkin Korinttiin ennen kuin Paavali tuli Efesokseen.
Paavali aloitti toimintansa Efesoksessakin juutalaisten synagogasta. Siellä hän tapasi juutalaisten ja kristittyjen lisäksi kolmannenkin joukon. Tämä ryhmä ehkä usein väittelyissä myötäili Paavalia. Kuitenkaan he eivät olleet Jeesukseen uskovia, vaan vasta odottivat tulevaa messiasta. Paavali tajusi heti, ettei heillä ollut Pyhää Henkeä. Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa ihmiselle Kristus henkilökohtaisena Vapahtajana. Kysyttäessä miehet selittävät olevansa Johannes Kastajan opetuslapsia.
Tiedämme muualtakin, että Johannes Kastajan kuuluttama Israelin messiaan odotus ja parannuksen kaste olivat levinneet kaikkialle valtakunnan alueella. Kun itse Johannes Kastaja tapasi Jeesuksen, uskoi häneen ja lähetti ympärillään olevat opetuslapsensa Jeesuksen mukaan, kaikkialla ei tehty samoin. Kastajaliike levisi yhä muualla. Samanlaista messiasodotusta ja siihen sitoutuvien kastetta jatkettiin eikä se ole vierasta myöhemmällekään juutalaisuudelle.
Kohta osoittaa, että kristilliseen uskoon on aina kuulunut Pyhän Hengen saaminen kasteessa. Pyhä Henki todistaa, että Jeesus on “minunkin Vapahtajani”. Paavali kastoi ilman muuta nämä Johanneksen opetuslapset kristityiksi. Näin kristityt tekevät aina muista uskonnoista tuleville myötämielisillekin ihmisille. Kaste on Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kastamista. Kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Toisesta kristillisestä kirkosta muuttavia ei koskaan kasteta uudelleen. Voi olla vain yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. “Hengetöntä kristinuskoa” ei ole olemassa.
Kristillistä kastetta seuraa tässä voimakas reaktio: kastetut puhuvat kielillä ja ennustavat. Tämä on jo neljäs kerta Apt:ssa kun näin tapahtuu. Kaikki tapaukset ovat uuden aikakauden esiinmurtautumishetkiä. Helluntaina ensimmäiset juutalaiset kääntyivät kristityiksi. Apt 8 kertoo saman vaiheen samarialaislähetyksestä ja Apt 10 ensimmäisen roomalaisen kasteesta. Nyt on kysymys jälleen aivan uudesta alueesta, kastajaliikkeen jäsenistä.
Kolme vuotta Efesoksessa
Apt 19:8-10
Luukas kertoo Apt:ssa vain yhden luvun verran Paavalin toiminnasta Efesoksessa. Kuitenkin tuo jakso oli ehkä Paavalin menestyksellisin työjakso. Hän alkoi työnsä nyt kuten aina synagogasta. Kolme kuukautta häntä siedettiin. Osa kääntyi uskoon ja osa paatui. Kolme kuukautta oli etsikonaika, herätyksen aika. Sitten se oli ohi. Antanee ajattelemisen aihetta.
Sitten Paavali vuokrasi Tyrannoksen koulun ja vei kuulijansa sinne. Tosiasiassa hänet kai karkotettiin synagogasta. Laajemman version mukaan Paavali opetti koulussa päivittäin klo 11-16 välisenä aikana, eli koulutuntien päätyttyä itämaisen siestan aikana, jolloin työssäkäyvillekin oli mahdollista ottaa osaa kokouksiin. Jos vain jaksoi olla kuumuuden takia!
Jae 10 kuittaa kaksi vuotta Paavalin elämästä lyhyesti. Sinä aikana kuitenkin perustettiin Vähän-Aasian voimakkain kristillinen keskus. Efesoksen ympäristöön syntyivät Kolossan, Hierapoliin sekä Laodikean ja oikeastaan kaikkien Ilmestyskirjassa mainittujen kaupunkien seurakunnat.
Taistelu taikuutta ja pahoja henkivaltoja vastaan
Apt 19:11-20
Paavalille aika Efesoksessa oli raskas mutta menestyksekäs. Efesoksesta hän joutui kirjoittamaan Korinttilaiskirjeet ja Galatalaiskirjeen. Näissä kaikissa hän taisteli kiihkojuutalaisia ja juutalaiskristillisiä kiihottajia vastaan, jotka pyrkivät hajottamaan Paavalin työn hänen perustamissaan seurakunnissa.
Efesoksessa Paavalilla oli vastassaan paitsi juutalaisuus myös ympäröivä pakanuus. Efesos oli Aleksandrian rinnalla Rooman valtakunnan taikuuden ja salaoppien pesäpaikkoja. Sieltä lähtivät taikakirjat ja amuletit, musta ja valkoinen magia. Paavali taisteli vihollisvoimia vastaan niiden omilla aseilla. Efesoksessa hän teki ihmeitä ja osoitti, että Jeesus on voimakkaampi kuin pahan valta. Juutalaiset ovat aina olleet pelättyjä muiden kansojen keskuudessa loitsimistaidostaan. Monet heistä ovat käyttäneet hyväkseen tätä mainettaan. Niinpä Paavalin aikana olivat ylipappi Skeuaan seitsemän poikaa sortuneet tähän puuhaan Efesoksessa. Paavalin kautta tapahtuneet ihmeet ja hänen julistamansa Jeesus olivat saaneet niin suuren maineen, että veljekset yrittivät käyttää Jeesuksen nimeä apunaan loitsimispuuhissaan. Tapaus päättyy kuitenkin nolosti.
Jakso päättyy siihen, että kristityt tuovat taikakirjansa ja -kalunsa ja polttavat ne roviolla. Tavaran arvioitu arvo, 50 000 hopearahaa, on ällistyttävän suuri. Taikabisneksessä siis liikkuivat suuret rahat. Huomionarvoinen on myös tosiasia, että vasta uusi herätys sai kristityt tuomaan kätkemänsä taikakalut esiin ja polttamaan ne. Samoin kannattaa panna merkille, ettei niitä myyty uusille yrittäjille tai vanhaintavarain kauppaan. Niissä oleva pahan voima haluttiin tuhota polttamalla. Syntiä ei siirretty uusille yrittäjille. Nykyajan kulttuuri-ihminen kyllä haikailee, että meni siinä paljon perinnettä tuhkana taivaalle.
Meidän on hyvä ottaa tosissamme se, että Raamattu puhuu pahojen voimien olemassaolosta vakavasti. Ei taikuus ole pelkkää sivistymättömyyttä tai takapajuisuutta. On Jumala ja taivas, mutta yhtä todellisesti myös Paholainen ja helvetti. Taikuuden takana olevat voimat ovat Paholaisen. Siksi taikuutta on kaihdettava paljon suuremmalla syyllä kuin vain harmitonta tietämättömyyttä. Näemme Paholaisen voiman selkeämmin toisen kulttuurin keskuudessa kuin omalla maaperällämme. Suomalaisen on helppo nähdä Afrikan noituus ja pahan voima siellä. Afrikkalainen puolestaan tajuaa meikäläisen omaneduntavoittelun ja mammonanpalvonnan saatanalliseksi ja juovuttavaksi noituudeksi ja pimeydeksi. Kun elävä usko Jeesukseen katoaa, tulevat tilalle taikuuden eri muodot. Olemme sidotumpia kuin luulemmekaan. Iloinen nauru ja hymy on vapauden peili.
Suuntana Rooma
Apt 19:21-22
Paavali oli Jumalan Hengen johdossa. Se ei kuitenkaan merkinnyt suunnittelemisen laiminlyöntiä. Monta kertaa Paavalin matkasuunnitelmat vaihtuivat Jumalan halutessa toisin, mutta perussuunta apostolilla oli: Roomaan ja sitten Espanjaan. Kysymys ei toki ollut turistimatkasta, vaikka tuskin Paavali kulttuuri-ihmisenä oli sokea matkustelun sillekään puolelle. Paavalin teologian mukaan evankeliumi oli saarnattava ensin jokaiselle kansalle ja lopuksi kääntyy sitten Israelkin. Siksi hän halusi “maan ääriin asti.”
Tee suunnitelmasi rukoillen ja tervettä järkeä käyttäen. Jumala oikoo sitten virheet suunnitelmassasi. Tärkeintä on, että suunnistat taivaaseen.
Efesoksen mellakka
Apt 19:23-40
Luukas ei tahdo kertoa vain evankeliumin voittokulusta ja apostolin myötäkäymisistä. Hän kertoo myös vaikeuksista. Paavali itse mainitsee kirjeessään (2 Kor 1:8), että hän oli Efesoksessa selvässä kuolemanvaarassa ja pelastui aivan viime tipassa. Kyseessä on ilmeisesti juuri Apt 19:n raportoima Efesoksen mellakka.
Efesos oli Artemiin, kreikkalaisen jumalattaren, keskeisin palvontapaikka. Efeson Artemiin temppeli oli eräs vanhan maailman seitsemästä ihmeestä. Se oli neljä kertaa suurempi kuin Ateenan kuuluisa Pantheon. Artemiin kultin takana oli kuitenkin vanha vähäaasialainen äitijumaluuden palvonta. Jumalattaren vahvalla asemalla oli siis mahtavat perinteet.
Artemiin temppelin varjossa kukoisti laaja uskonnollinen teollisuus ja turismi. Hopeapatsailla oli menekkiä. Meille on säilynyt niitä runsaasti. Ne eivät ole yksinomaan kauniita, vaan osoittavat Artemiin, hedelmällisyyden jumalattaren, taustan ja palvonnan inhottavuuden. Demetrios, josta Luukas puhuu, oli ilmeisesti muualtakin tunnettu temppelin hovihankkija.
Efesoksen mellakassa yhdistyivät kaikki muualtakin tunnetut elementit. Kristittyjä vastaan käytetään kansallista kiihkoa (=Efesoksen Artemis). Toinen elementti on pelko oman elintason laskemisesta. Tällähän saatiin hopeasepät mukaan. Lisänä on juutalaisviha, sillä Paavalia pidetään juutalaisten edustajana. “Suuri on Efesoksen Artemis!” on huuto suoraan Artemiin palvelumenoista. Sillä kiihotettiin tunteelliseen vihaan. Kansa olikin aivan ekstaasissa, sillä se huusi tätä lausetta suoraa huutoa kaksi tuntia. Kansalliset, uskonnolliset ja itsekkäät tunteet sopivasti yhdistävä kiihotus on aina ollut tehokas tapa vastustaa lähetystyötä.
Efesoksen teatteri, josta jakso puhuu, on yhäkin löydettävissä. Siihen sopi kerralla 26 000 katsojaa. Siellä Paavali oli tarkoitus lynkata tai laittaa petojen eteen. Pelastus tulee kuitenkin valtion viranomaisten taholta. Luukas haluaa korostaa tätä. Paavali oli ystävystynyt eräiden hallitusmiesten kanssa. Nämä varoittivat häntä. Samoin tekivät kristityt ystävät. On turha etsiä marttyyriutta pelkästään uhkarohkeudesta tai ylitunnollisuudesta.
Lopullisesti tilanne laukeaa, kun Efesoksen sihteeri saa suunvuoron mellakoivassa joukossa. Hän selittää, ettei Paavali ole Artemista pilkannut. Demetrios ja muut hopeasepät tässä vain kansaa yllyttävät omien taloudellisten etujensa takia. Lisäksi sihteeri muistuttaa, että roomalaiset sotilasviranomaiset saattavat katsoa päivän metelin kapinaksi. Siitä seuraisi hirveä verilöyly. Kansa tiesi, että sata vuotta aikaisemmin samalla seudulla oli tosiaan ollut kapina ja se oli tukahdutettu verisesti ja perusteellisesti. Villitty väkijoukko säikähtää ja hajaantuu. Vaara on ohi.
Omia etujaan ajaneet kansanvillitsijät ovat aina osanneet käyttää ihmisissä piileviä eläimellisiä ja järjellä kontrolloimattomia tasoja hyväkseen. Mitä enemmän maapallolla on kansaa, sitä vaarallisempia tällaiset taidot ovat. Toisaalta kertomus osoittaa, että järjestys on tarvittaessa Jumalan kädessä. Jumala tarvitsi Paavalia vielä monta vuotta valtakuntansa työhön.
