Kuten kaikki muistamme, oli kulunut talvi jälleen poikkeuksellisen lämmin…
..luit oikein. Kuinka niin? Talvihan oli hirmuisin miesmuistiin, pakkaskausi jatkui jatkumistaan, ja lunta satoi enemmän kuin monena menneenä vuotena yhteensä.
Mennyt pohjoisen pallonpuoliskon talvi oli ilmastontutkimukselle raskasta aikaa – ensin iskivät hakkerit ilmastontutkijoiden sähköposteihin, ja maailmanlaajuinen ilmastonmuutossalaliitto paljastui; sitten iski vielä luontokin takaisin. Kööpenhaminan ilmastokonferenssin delegaatit olivat tuskin ehtineet poistua paikalta, kun tuuli jo kääntyi pohjoiseen ja sopimukset unohtuivat nietoksiin. Yhtäkkiä kansalaisia kiinnostikin eniten se, kuka vedättää ilmastonmuutosasioissa ketä, kuka kerää voitot ja minne kaikki lumi lopuksi kärrätään.
Onkin siis syytä katsella hieman Skandinavian postluterilaisia maisemia kauemmaksi ja tarkastella, kuka loppujen lopuksi on oikeassa vai onko kukaan, ja onko totuus sittenkin yhä silmiltämme salattu.
Oheinen kuva auttaa näkemään menneiden kuukausien tapahtumat paremmassa valossa. Globaali jääkausi 2009-2010 kutistuukin tässä kartassa koskemaan lähinnä Venäjää ja Mongoliaa (karjan massakuolemat) ja toisaalta Eurooppaa ja USA:n eteläosia (median massakerääntymät). Samaan aikaan toisaalla punaisten pampuloiden määrä kauttaaltaan tropiikissa ja toisaalta pohjoisimmilla leveysasteilla (Vancouverin lumiongelmat!) tuovat tervetullutta globaalia tasapainoa ja realismia viime aikojen ilmastokeskusteluun.
Ilmastonmuutos uskontona
Kukaan ei ole voinut välttyä viime vuosina kohtaamasta ilmastonmuutosvalistusta, joka on parhaimmillaan muistuttanut suorastaan saarnaamista. Keskustelussa on ollut toisinaan uskonnollissävytteistä paatosta: asiaan kuuluu, että kaikenlaiset kotitekoiset profeetat esittävät tuomiopäivän skenaarioita sen kummemmin niitä perustelematta. Asiantuntijoiksi itseään tituleeraavat kirjoittajat (mukaan lukien allekirjoittanut!) saattavat helposti lipsahtaa omalta tontiltaan (tieteenalaltaan) ulos ja esittää väitteitä, joiden todenperäisyys on vähintäänkin kyseenalainen.
Myönteisestä keskustelussa on ollut kuitenkin se, että kansalaiset ottavat asioihin innokkaasti kantaa. Olen ollut mukana vuosia Ilmatieteen laitoksen tiimissä, joka kulkee eri puolilla Suomea kertomassa ilmastosta ja ilmastonmuutoksesta koulutustilaisuuksissa, opistoissa, tupailloissa, jne. Nämä illat ovat olleet tavattoman hauskoja, ja vaikka kutsummekin itseämme toisinaan ilmastonmuutossaarnaajiksi, on tilaisuuksissa ollut tilaa vastakkaisillekin mielipiteille. Opilliset erimielisyydet ilmastonmuutoksessa ovat väistämättömiä! Erityisen mielenkiintoista on kokea, miten iltojen osallistujat ovat aidosti kiinnostuneita ottamaan selvää lähiympäristön ja maailman tilasta. He myös miettivät vakavasti, miten tavallinen ihminen voi vaikuttaa maailman tilaan.
Ihmiset ovat kiinnostuneita säästä ja ilmastosta, ja koska jokainen kokee sään nahoissaan, jokaisella on myös säästä mielipide. En voisi kuvitella näin laajaa mielipiteiden vaihtamista esim. molekyylibiologiasta tai taloustieteestä, joista ihmisten oma kokemus on hatara. Ei siis syytä ihmetellä, että ilmastotutkimus pysyy jatkossakin otsikoissa. Kuitenkin meteorologien ja klimatologien lisäksi pallo on nyt myös selvästi poliittisilla päätöksentekijöillä. Heidän odotetaan toimivan, jotta ennustetut haitat luonnolle ja ihmisille jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.
Loppujen lopuksi ilmastonmuutoksen tutkimus ei ole uskonasia, vaan samat tieteen tekemisen perusteet ovat siinäkin voimassa. Havainnot, fysiikan lait, mallinnus, epävarmuustekijöiden analysointi „Ÿ nämä ovat perustyötä, ja politikointi tai mielipiteisiin vaikuttaminen tulee vasta sen jälkeen.
Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset lyhyesti
Ilmasto muuttuu jatkuvasti maapallolla: Suomessa se näkyy pitkien jääkausien ja niiden välisten lyhyempien lämpimien kausien vuorotteluna. Luonnolliset tekijät (aurinko, maan kallistuskulma, jne) aiheuttavat nämä vaihtelut. Tällä hetkellä keskustellaan lähinnä siitä, kuinka paljon ihmiskunta on lämmittänyt ilmastoa viime vuosikymmeninä, ja kuinka paljon se tulee lämmittämään sitä tällä vuosisadalla. Tutkimustulokset ovat hyvin yhteneväisesti todenneet, että viime vuosikymmenten lämpimyys on ihmistoiminnan aiheuttamaa – luonnolliset syyt yksinään eivät lähimainkaan pysty selittämään havaittua lämpenemistä.
Maapallo siis lämpenee, mutta hyvin eri tavoin eri paikoissa. Suomi lämpenee enemmän kuin maapallo keskimäärin. Toisaalta Suomi on kehittynyt yhteiskunta, joka pystyy sopeutumaan muutoksiin kohtuullisen hyvin. Toisin on monen kehitysmaan laita. Esimerkiksi laajat alueet Afrikassa kuumenevat ja kuivuvat – jo ennestään epävarmoissa ilmastollisissa oloissa elävien ihmisten elämä vaikeutuu entisestään. Tässäkin asiassa, aivan kuten menneen talven lumien kanssa, tulisi muistaa maailmanlaajuinen näkökulma: Suomi ja suomalaiset eivät pysty eristäytymään muun maailman vaikeuksista, ne kohtaavat meidät joka tapauksessa tavalla tai toisella.
Ilmastonmuutoksen keskeisimmät piirteet Suomessa ovat seuraavat (lähde: Ilmatieteen laitos, Ilmastonmuutosportaali):
Lämpötila * etenkin talvilämpötilat tulevat kohoamaan * hyvin alhaiset lämpötilat tulevat harvinaistumaan * hellejaksot tulevat kesäisin yleistymään * kaikkein korkeimmat lämpötilat todennäköisesti kohoavat
Sademäärät * etenkin talvisateet lisääntyvät * talviset vesisateet yleistyvät * rankkasateiden oletetaan voimistuvan
Jatkossakin päivittäinen ja viikottainen säätila ja säätyyppi vaihtelevat kuten nykyisin. Menneen talven tyyppisiä talvia välillä pitkinekin kylmine jaksoineen tulee esiintymään jatkossakin, mutta yhä harvemmin. Kristitty ja ilmastonmuutos
Toisin kuin ilmastotutkijat, keskimääräinen kristitty katsoo mielellään referenssejä myös Raamatusta. Vanhan testamentin vedenpaisumus oli vertaansa vailla oleva tapahtuma, mutta sittemmin Raamatun aikaan kesät ja talvet vaihtelivat kuten tänäänkin, helle ja tuholaiset piinasivat, myrskyt veivät laivat tuuliajolle ja rakeet tuhosivat sadon.
Tuon ajan ihmisille sää ja ilmasto olivat elämän ja kuoleman kysymys, toisin kuin nykyaikaisen teknologian ympäröimälle ja suojaamalle ihmiselle. Yleisessä esirukouksessa tosin yhä vieläkin toisinaan muistetaan rukoilla Jumalaa, että Hän varjelisi meidät katovuosista ja nälänhädästä. Harva ihminen ajattelee, että sellainenkin aika voisi olla totta jonakin päivänä, joko ilmastonmuutoksen vuoksi tai ilman.
Joitakin aiheeseen sopivia poimintoja löydämme Raamatusta, sen molemmista päistä:
”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” (1 Moos 8:22)
”Neljäs enkeli tyhjensi maljansa aurinkoon, ja aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan. Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä mutta herjasivat Jumalaa, jonka vallassa nämä vitsaukset olivat. He eivät kääntyneet, eivät antaneet kunniaa Jumalalle.” (Ilm 16:8-9)
Maa kyllä pysyy, niin kauan kuin Herra hyväksi näkee. Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Oman osansa elämän myrskyistä saavat niin skeptikot kuin uskovaisetkin. Lopulta tulee tuomiopäiväkin, ja sitä päivää ei pysty paraskaan ilmastomalli kertomaan. Kirjat suljetaan, arkistot sinetöidään, ja uusi, parempi ilmasto koittaa.
Sitä päivää ennen on ihmiselle annettu tehtäväksi viljellä ja varjella maata, ei turmella sitä. Tämäkin neuvo on äärimmäisen hyvä toimenpideohje niin päätöksentekijöille kuin kadunmiehillekin. Kehotus on kuitenkin usein ymmärretty väärin lupana riistää luonnonvarat niin loppuun kuin mahdollista, hinnalla millä hyvänsä. Sen seurauksia näemme säännöllisesti, viime aikoina siitä ovat meitä muistuttaneet öljyn tahrimat rannat Louisianassa.
Raamatun ajan ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa elinympäristöönsä olivat vähäiset; vasta teknologian ja modernin yhteiskunnan myötä olemme tilanteessa, jossa ihmiskunta joutuu todellakin miettimään valintojensa seurauksia koko planeettaan. Samalla se joutuu arvioimaan uudelleen suhdettaan elämäntapaansa ja sopeutumaan muutoksiin, ja toivottavasti ottamaan paikkansa vastuullisena luomakunnan osana.
Kristityille soisi (edes) tässä asiassa yhteisymmärrystä: vastuullisuutta valinnoissa, kokonaisuuksien ymmärtämistä ja viisauden hankkimista. Se, että annamme elämämme Jumalan huomaan, ei tarkoita että väistäisimme vastuutamme maailmasta, vaan että otamme kantaa omalla elämällämme ja elämäntavallamme itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua vastaan.
(Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Ilmatieteen laitoksessa. Päätehtävä on johtaa Euroopan ilmatieteen laitosten yhteistä meteorologista koulutusohjelmaa (EUMETCAL) .