Tämän maailman lopusta on liikkeellä jos minkälaista opetusta. Moni uskontietä pitkäänkin kulkenut on sekaisin ja ihmettelee, mitä tulisi uskoa. Näissäkin asioissa tulee syventyä Raamattuun. On paljon asioita, joita opetetaan ja joihin monet uskovat mutta joita Raamattu ei kuitenkaan opeta. Ja on asioita, joita Raamattu opettaa mutta joista vaietaan ja joihin ei siksi uskota. Raamattu on lopunasioissakin uskomme ylin ohje – ei joku julistaja tai saatu profetia, vaikka nämä olisivat miten vaikuttavia. Uskomme, mitä Raamattu sanoo. Opetamme, mitä se opettaa. Minkä se kieltää, sen mekin kiellämme. Ja mistä se ei puhu, siitä meidänkään ei tule puhua. Eikä saa vaatia, että ihmisten on uskottava asioita, joista Raamattu vaikenee.
Viimeinen päivä on keskeinen uskomme kohta. Mitä sinä päivänä tapahtuu
Viimeisenä päivänä Jeesus tulee takaisin (Matt 24:30). On ollut niitä, jotka ovat ilmoittaneet olevansa maan päälle palannut Jeesus. Voit olla varma, ettei se, joka näin väittää, ole se Jeesus, jota odotamme. Jeesus ei synny uudestaan lapseksi, kasva aikuiseksi ja sitten kerro tulleensa takaisin. Tällaisista väitteistä Herramme varoitti: “Jos joku silloin sanoo teille: ‘Täällä on Messias’, tai: ‘Messias on tuolla’, älkää uskoko.” (Matt 24:23). Ja vaikka Jeesukseksi itseään väittävä tekisi ihmeitä, joita Jeesus teki, hän ei silti ole Jeesus. “Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.” (Matt 24:24). Jeesus palaa takaisin kirkkaudessa ja kunniassa, jota hänellä ei ollut tullessaan ensimmäisen kerran. Hän tulee enkeliensä kanssa. Kaikki tajuavat, että nyt taivaan ja maan Herra saapuu maailmaan, ja kaikki näkevät Jeesuksen. Eikä Jeesusta tarvitse mennä odottamaan johonkin tiettyyn paikkaan – korkealle vuorelle tai Jerusalemin Öljymäelle kuten jotkut ovat tehneet. Jeesus saapuu näihin paikkoihin, mutta hän saapuu kaikkialle muuallekin. Miten tämä on mahdollista, sitä emme ymmärrä nyt, mutta Jumala, jolle kaikki on mahdollista, pystyy järjestämään tämänkin.
Viimeisenä päivänä tapahtuu kaikkien ylösnousemus (1 Kor 15). Haudat tyhjenevät, kuolleiden sielut pukeutuvat jälleen ruumiiseen, Jumala antaa uuden ruumiin niille, joiden ruumis on maatunut haudassa ja ihminen kokonaisuutena – sieluna ja ruumiina – astuu Jumalan eteen. Ilmestyskirjassa on puhutteleva sana siitä, ettei ketään unohdeta: nekin, joiden ruumis on virunut syvällä merenpohjassa, nousevat ylös ja heidätkin tuodaan Jumalan eteen (Ilm 20:13). Jokaisen ihmisen elämä, teot ja tekemättä jättämiset, arvioidaan ja koko ihmiskunta jaetaan kahteen joukkoon: toiset saavat ikuisen elämän, toiset tuomitaan ikuiseen kuolemaan.
Viimeisenä päivänä Jumala hävittää nykyisen maailman (2 Piet 3:10). Tämä on syntiinlankeemuksen maailma ja siksi tässä maailmassa on paljon pilallemennyttä. Jumala sietää maailman pahuutta pitkään, vaikka se tuntuukin ihmisiä rakastavasta Jumalasta pahalta ja loukkaa hänen pyhyyttään. Viimeisenä päivänä hän tekee siitä lopun. Jumala luo tilalle uuden maailman (Ilm 21:1), jota hyvä Jumala hallitsee suvereenisti, ja siksi siellä ei ole mitään pahaa. Ikuinen elämä on elämää uudessa luomakunnassa. Kahdessa viimeisessä Raamatun luvussa, joissa kuvataan uutta maailmaa, on paljon samaa kuin Raamatun kahdessa ensimmäisessä luvussa, joissa kuvataan tätä maailmaa ennen syntiinlankeemusta. Uusi luomakunta on siis jotain hyvin samanlaista kuin oli tämä maailma ennen kuin synti otti sen valtaansa, ja elämä uudessa luomakunnassa on hyvin samanlaista kuin elämä nyt, sillä eroavuudella ettei ikuisessa elämässä ole mitään pahaa. Ja se onkin valtava ero. Ikuinen elämä ei siis Raamatun mukaan ole vain kultakatuja ja kanteleensoittoa. Voimme aavistella uuden maailman elämää, kun hiihdämme Lapin tuntureilla, purjehdimme meren saaristossa tai saamme nauttia tässä maailmassa muusta hyvästä ja kun näissä tilanteissa ajattelemme, mitä elämä olisikaan ilman syntiä.
Eikä ole sitä mahdollisuutta, että ikuiseen elämään päässeet lankeaisivat syntiin ja pian olisi sama tilanne kuin nyt. Uudessa luomakunnassa on Ilmestyskirjan mukaan se ero alun paratiisiin, ettei siellä ole hyvän ja pahan tiedon puuta – puuta, josta Aadam ja Eeva söivät.
Viimeinen päivä on jotain mullistavaa. Eikä se, mitä viimeisenä päivänä tapahtuu, tapahdu vähitellen. Raamattu antaa ymmärtää, että se kaikki tapahtuu lyhyessä hetkessä.
Muistammeko, että viimeinen päivä on tulossa? Onko se päivä meille niin todellinen, että se vaikuttaa elämäämme? Paavalille se oli niin todellinen, että se oli hänen mielessään koko ajan. Ja se vaikutti hänen elämäänsä. Hän mietti sitä, mitä on tehtävä ja mitä on viisasta jättää tekemättä, siitä näkökulmasta, että kerran hän vastaa teoistaan Jumalalle. Paavalille oli tärkeää se, mikä on tärkeää sitten, kun on viimeinen päivä. Siitä, että viimeinen päivä on lähellä, hän sai innon tehdä työtä: kaikkien oli saatava kuulla se evankeliumi, joka pelastaa tuomiopäivänä. Ja hän arvioi työtään siitä käsin, mitä merkitystä työllä on viimeisenä päivänä. Uskonnollinen työ, josta ihmiset kiittävät mutta jonka merkitys katoaa viimeisen päivän myrskyissä, oli Paavalille kovin merkityksetöntä. Kunpa meillekin viimeinen päivä olisi yhtä totta. Kunpa viimeinen päivä ei olisi meille vain ajatusleikki, jota pelaamme seurakunnan kokoontumisissa. Kunpa se olisi niin totta, että se saisi meidät kertomaan muillekin pelastuksesta, jota jokainen tarvitsee sinä päivänä, joka tulee pian.
Elämmekö lopunaikaa? Elämme. Lopunaika alkoi siitä, että Jeesus tuli tähän maailmaan ensimmäisen kerran. Sen jälkeen alettiin odottaa hänen takaisintuloaan. Kaksituhatta vuotta sitten Raamatun kirjoittajat kirjoittivat, että Jeesus tulee takaisin pian. Jotkut ovat sitä mieltä, että he erehtyivät, koska Jeesus ei ole vieläkään tullut. Maailma luotiin miljoonia tai miljardeja vuosia sitten. Kaksi- tai kolmetuhatta vuotta on näihin lukuihin verrattuna niin lyhyt aika, että voi hyvin käyttää sanaa pian.
Raamattu kuvaa, millaista lopunaika on ja millaista on varsinkin juuri ennen Jeesuksen paluuta. Se puhuu sodista, nälänhädästä ja maanjäristyksistä (Matt 24:6-7). Tai se sanoo, että lopunaikana ihmiset ovat vanhemmilleen tottelemattomia ja rakastavat vain rahaa (2 Tim 3:1-9). Ahdistus maan päällä on suuri ja monet luopuvat pois oikeasta uskosta. On pahoja sairauksia ja kristittyjä vainotaan. Raamattu ei lupaa, että maan päälle saataisiin paratiisi. Ennemminkin se piirtää sen kuvan, että kuljemme kohti yhä vaikeampia aikoja. Ja vasta sitten, kun Herramme saapuu ja tekee tästä maailmasta lopun, kasvava pahuus loppuu. Sotia, nälänhätää, luonnonmullistuksia ja kristittyjen vainoja on ollut ennenkin, mutta Raamattu kuvaa, että mitä lähemmäksi viimeistä päivää tullaan, sitä suurempina nämä toteutuvat. Ihmiskunnan historia on osoittanut Raamatun olevan tässäkin oikeassa. Keskiajalla sodassa saattoi kuolla kymmeniä tuhansia ihmisiä, toisessa maailmansodassa kuolleita oli kymmeniä miljoonia.
Jotkut sanovat, että juuri ennen Jeesuksen paluuta tulee suuri herätys. Tätä käsitystä perustellaan Joelin kirjan ennustuksella, jonka mukaan Jumala vuodattaa viimeisinä päivinä Henkensä kaikkiin ihmisiin (Joel 3:1; kaikki tarkoittaa Raamatussa usein suurta joukkoa). Pietari ymmärsi, että Joelin ennustus täyttyi ensimmäisen helluntain tapahtumissa (Apt 2:14-21). Rukoilemme suurta herätystä, mutta ei liene oikein väittää, että Raamattu lupaa, että sellainen tulee. Ennemminkin Ilmestyskirja puhuu siitä, että viimeisinä aikoina Kristuksen omat ovat pieni ja lyöty joukko. Jumalan viholliset ovat vallassa ja moni uskoo, että kristinusko ja Kirkko katoavat. Raamattu puhuu suuresta eksytyksestä, joka tulee ennen Jeesuksen paluuta. Kristitytkin eksyvät helposti ja erityisen helposti jos ajattelemme, että jotakin kristillistä sisältävä ja paljon väkeä kokoava liikehdintä on Jumalasta miettimättä tarkemmin sen sisältöä.
Siitä herätyksestä, että juutalaiset suurin joukoin kääntyvät Jeesukseen uskoviksi juuri ennen Jeesuksen paluuta, Raamattu puhuu (Room. 11). Sitä odotamme ja rukoilemme.
Miksi Jumala sallii rakastamilleen ihmisille sen, että maailmassa on yhä vaikeampaa? Siihen lienee etenkin yksi syy: Jumala puhuttelee ja vetää luokseen, että mahdollisimman moni pelastuisi viimeisenä päivänä. Kovat ajat vievät meitä paremmin lähemmäksi Jumalaa kuin hyvät päivät. Talvisodan päivinä ei ollut mitenkään harvinaista, että äidin johdolla koko perhe, murrosikäiset lapset mukana, rukoili hartaasti Jumalaa perheen isän ja isänmaan puolesta. Kuinka monessa kodissa nyt, parempina aikoina, rukoillaan yhdessä?
Viime aikoina olemme kuulleet monista luonnonmullistuksista: tulvista, myrskyistä ja maanjäristyksistä. Ovatko nämä merkkejä siitä, että Jeesus tulee aivan pian? Emme tiedä. Mutta sen tiedämme, että näilläkin mullistuksilla Jumala puhuttelee ja vetää meitä lähemmäksi häntä, että pelastuisimme, kun Herramme saapuu.
Ilmestyskirja puhuu pedosta. Mikä se on? Ja onko Euroopan Unioni Ilmestyskirjan peto? Pedolla Ilmestyskirja tarkoittaa valtaa – hallitsijaa, valtakuntaa tai aatetta – joka toteuttaa pedon tuntomerkit: pilkkaa Jumalaa, taistelee Jeesusta vastaan, yrittää tuhota Jumalan omat ja näin palvelee Paholaista. Petoja lienee ollut jo useita. Rooman valtakunta aikanaan oli sitä, mitä Ilmestyskirja kertoo pedosta. Peto oli Hitlerin Saksa tai Stalinin Neuvostoliitto. Ilmestyskirja antaa ymmärtää, että juuri ennen Jeesuksen paluuta tässä maailmassa hallitsee peto, joka on vielä pahempi kuin aikaisemmat pedot. Se onnistuu eksyttämään monet ja saa melkein tuhottua Kristuksen Kirkon. Mitä kuvaus pedosta tahtoo sanoa? Etenkin sen, ettei kristitty saa veljeillä sellaisen mahdin kanssa, joka Ilmestyskirjan valossa näyttäytyy pedoksi. Se merkitsisi siirtymistä Jumalan omien joukosta Paholaisen puolelle, ja niin siirtymistä häviäjän puolelle. Sekään, että peto näyttää olevan oikeassa ja niin monet kannattavat sitä, ei saa hämätä Jumalan omaa. Vahingossa kukaan ei joudu pedon puolelle. Se on tietoinen ratkaisu siinä paineessa, että valtaosa ihmisistä palvelee petoa.
Väitettä, että Euroopan Unioni on Ilmestyskirjan peto, on vaikea perustella Raamatulla. Eihän se hyökkää Jumalaa ja hänen omiaan vastaan. Millaiseksi Euroopan Unioni tulevaisuudessa kehittyy ja saako siinä vallan jokin sellainen taho, joka täyttää pedon tuntomerkit, sitä emme tiedä.
Luemme Raamatun lopunajan kuvauksia väärin, jos etsimme niistä sitä, mikä pelottaa ja ahdistaa. Ilmestyskirjankin ensisijainen tarkoitus on rohkaista Jumalan omia: Näytti miltä näytti, tämä maailma on Jumalan käsissä. Hänellä on kaikki valta, hänen vallassaan on sekin, mitä pedot saavat tehdä. Tämä suuri Jumala on omiensa kanssa ja pitää meistä huolta tuli vastaan mitä tuli. Nyt tiemme on vaikea, mutta vaikea tie vie Jumalan luo. Ja siellä on meidän hyvä olla. Niistä vaikeuksista, jotka tulevat osaksemme sen takia, että uskomme Jeesukseen ja pidämme hänen sanastaan kiinni, Raamattu neuvoo iloitsemaan. Ne ovat merkki siitä, että olemme siinä joukossa, jota taivaan ja maan Herra johtaa. Löytäisimmepä nimenomaan tämän Raamatuistamme. Läheskään kaikkea Jumalan toiminnasta emme ymmärrä. Mutta jos tämän ymmärrämme, olemme ymmärtäneet tärkeimmän.
Hyvinkin yleinen on ns. oppi ylöstempaamisesta. Sen mukaan uskovat ihmiset temmataan ennen Jeesuksen paluuta taivaaseen. Elämä maan päällä jatkuu, alkaa tai on jo menossa pahin aika, ja tänne jääneet ihmettelevät, mihin muutamat heidän tuttavistaan katosivat. Tämän vuosisadan alussa saatiin profetia, joka puhui tällaisesta ylöstempaamisesta. Profetiat täytyy koetella Jumalan sanalla. Raamattu puhuu uskovien tempaamisesta Herraa vastaan (1 Tess 4:15-17). Mutta Raamattu ei opeta, että tämä tapahtuu ennen Jeesuksen paluuta ja että tämä maailma jatkuu tempaamisen jälkeen kuukausia tai vuosia niin kuin ennenkin. Tempaaminen Herraa vastaan tapahtuu viimeisenä päivänä – kun “itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa”. Jeesus kokoaa omansa luokseen ja niin on koossa se joukko, joka pääsee tuomiolla Tuomarin oikealle puolelle.
Raamattu ei lupaa, että Jumalan omat pääsisivät pois tästä maailmasta, kun tätä maailmaa kohtaavat kovimmat vaikeudet. Mutta sen Jumalan sana lupaa, että Jumala on kanssamme pahimmissakin vaikeuksissa ja vie niiden läpi kirkkauteen.
Jumala yksin tietää, milloin Jeesus palaa takaisin (Matt 24:36). On paljon muutakin, mitä emme tiedä tämän maailman päätöksestä, koska Raamattu ei kerro sitä. Moni ei tyydy tähän ja siksi liikkeellä on paljon ennustuksia tämän maailman tulevaisuudesta. Miten niihin pitäisi suhtautua? Luemme Raamattua ja uskomme, mitä se sanoo. Jos ennustus puhuu asioista, joista ei ole selvää Raamatun sanaa, annamme ajan näyttää, oliko ennustus oikea vai väärä. Monta kertaa ennustukset tai profetiat ovat erehtyneet – myös ennustukset tai profetiat, joita luotettavat uskonopettajat ovat puhuneet. Synti meissä näkyy näinkin. Tämän pitäisi tehdä meidät varovaisiksi.
Moni ajattelee, ettei tämän maailman loppua saisi pelätä, jos todella on kristitty. Ei sinun tarvitse pelätä maailmanloppua – kastettuna Jeesukseen uskovana olet Jumalan hyvissä käsissä. Mutta jos sinua pelottaa, pelkää sitten. Silti olet Jumalan oma. Eikä pelkosi vie sinua pois Jumalan vahvoista käsistä. Hän antaa voimaa kestää sen, mitä on edessä. Tähänkin sopivat Jeesuksen sanat: “Älkää siis huolehtiko huomispäivästä – tottahan Jumala teistä huolehtii” (Matt 6:30 ja 34).
Jeesus neuvoo odottamaan valvoen hänen paluutaan. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että turvaudumme siihen, että Jeesus kuoli syntiemme takia, ja tämä on meille se tärkein asia. Sitä, että kuuntelemme tarkasti hänen sanaansa, ja niin meitä ei saada eksytettyä sellaiseen uskoon ja elämään, jota Jeesus ei tunne omiensa uskoksi ja elämäksi. Ja sitä, että elämme Jeesukseen uskovina tavallisen ihmisen elämää: teemme työmme, kasvatamme lapsemme ja toimimme niin, että tämä maailma olisi mahdollisimman hyvä. Lutherin suuhun on laitettu syvä neuvo: Vaikka tietäisin, että Jeesus tulee huomenna, vielä tänään istutan omenapuun.
