“Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Tämän olemme sopineet tämän raamattutunnin aiheeksi. Ehkä muistat, kuka niin sanoi. Se oli Joosua, Israelin johtaja Mooseksen jälkeen. Kansansa edessä hän sanoi: “Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”
Sanotko sinä jotakin samaa? Sanotko työpaikallasi tai sukulaistesi parissa tai kun olet outojen ihmisten joukossa ja tulee puhetta näistä asioista? Vai onko ennemminkin niin, että olet hiljaa ja pelkäät, että joku keksii kysyä sinun mielipidettäsi? Ja jos sinun ei anneta olla hiljaa, kiertelet asiaa etkä tee selväksi, että uskot Jeesukseen.
En tarkoita, että sinun pitäisi olla koko ajan puhumassa Jumalasta. Ei tarvitse etkä saakaan niin tehdä. Se suututtaa, se saa ihmiset sulkemaan korvansa eikä se edistä evankeliumin asiaa, että uskonasioita tyrkytetään joka hetki. Mutta joskus on myös niitä tilanteita, joissa ei saa olla puhumatta. Raamatussa on se sana, että kun kristityltä kysytään, mihin hänen toivonsa perustuu, tulee vastata. “Vastata” – se on jotakin sitä, että asia tehdään selväksi. Että sanotaan selvästi, että Jeesus on toivoni. Tai kun joudut siihen tilanteeseen, että Jumalaa ja hänen sanaansa pilkataan ja pilkkaajilla on mukavaa, oikein teet, jos sanot: “Tehkää te muut, mitä teette, mutta minä uskon Jumalaan.” Oletko näin tehnyt? Ei sekään liene aivan harvinaista, että uskovainen ihminen antaa jotenkin muutenkin kuin vain hiljaaolemisella tuen pilkkaamiselle. Meissä on tarve miellyttää ihmisiä ja se tarve on niin suuri, että se saa joskus tekemään sellaista, mitä ihmettelevät nekin, jotka eivät usko. Tai kun näet, että ystäväsi miettii näitä uskonasioita, mutta ei rohkene kysyä, sinun tulisi ottaa rohkeasti uskonasiat puheeksi. Se, että miettii uskonasioita voi olla esimerkiksi sitä, että miettii kuolemaa ja se pelottaa. Näitä ihmisiä on, lähellä meitä. Kunpa meillä olisi herkkyyttä huomata nämä ystävät. Pyydä sitä Jumalalta.
“Uskovatkohan he itsekään asiaansa. Ei siltä näytä. Miksi minun pitäisi siihen uskoa.” Pelkään, että jotenkin näin ajattelevat monet, jotka seuraavat meitä, jotka olemme niin arkoja tunnustamaan Herraamme. Eikä sitten ole ihme, ettei uskoa Jeesukseen synny. Jos olisi Joosuan kaltaista rohkeutta, ehkä se saisi monet ajattelemaan: “Täytyy siinä uskonasiassa olla jotakin perää. Ja täytyy siinä olla jotakin erinomaista. Eivät he muuten olisi näin ylpeitä uskostaan. Olisiko siinä jotakin minullekin?” Monissa Euroopankin maissa muhamettilaisuus leviää uhkaavasti. Ehkä niin tapahtuu pian meilläkin. Minkä takia? Sen takia että muslimit tunnustavat rohkeasti ja ylpeästi uskoaan, ja se tekee sittenkin vaikutuksen moniin. Ja senkö takia että me kristityt häpeämme Herraamme?
Mistä saisi tätä rohkeutta? Tätä ainakin minun täytyy kysyä. Saatan kyllä saarnata rohkeasti, eikä se ole vaikeaakaan. Mutta sukulaisten joukossa olen niin kovin arka. On synti, että pelkäämme ihmisiä, häpeämme Jumalaa ja olemme vaiti, kun pitäisi sanoa. Ja me itse emme voita tätäkään syntiä. Jumalan sana on apu tähänkin. Jumalan sanassa on Jumalan voima. Ja Jumalan voima voittaa synnin. Tämän yksinkertaiselta kuulostavan mutta hyvän neuvon annan: Ole paljon tekemisissä Jumalan sanan kanssa. Lue ja kuuntele Raamattua – se itse vakuuttaa sinut siitä, että se, mitä se sanoo, on totta. Siitä saat rohkeutta tunnustaa uskoasi. Jumalan sanasta sinä opit sitä, että sinun Herrasi on taivaan ja maan Herra. Et ole yhden aatteen tai yhden uskonnon palvelija monien muiden joukossa. Olet ainoan oikean Herran asialla – sen, joka on luonut jokaisen ihmisen, joka hallitsee tätä maailmaa, joka kerran tuomitsee tämän maailman ja joka tahtoo, että kaikki uskovat häneen. Ja tästä saat rohkeutta tunnustaa Herraasi. Jumalan sanasta sinä opit tuntemaan Jumalan valtavaa hyvyyttä, sitä, että hän on sinua kohtaan niin uskomattoman hyvä. Hän on antanut ja antaa kaikki syntisi anteeksi, hän pitää sinusta hyvää huolta, hän on turvanasi tässä levottomassa ja pahassa maailmassa ja vie sinut taivaan kotiin. Kun tätä opit ja yhä syvemmin, olet ylpeä Herrastasi ja tahdot, että muutkin alkavat palvella tätä Herraa – koska tiedät, että mitään tämän parempaa ei ihmiselle voi tapahtua.
Sanallaan Jumala tekee meistä pelokkaista rohkeampia. Siksi ole paljon tekemisissä Jumalan sanan kanssa.
Enemmän kuin mitään muuta Jumala tahtoo yhtä asiaa – sitä, että ihmiset uskovat Jeesukseen. Ja se on Jumalan teko, että ihmisessä syntyy tämä usko. Sekin on hänen tekonsa, että usko pysyy elossa ja vahvistuu. Ja nämä ovat kokonaan hänen tekojaan. Se, että sinä uskot Jeesukseen, ei ole sitä, että sinä teit ratkaisun ja päätit valita Jumalan. Tai sitä, että joku ihminen puhui sinulle niin vakuuttavasti, että hän sai sinut uskoon. Usko on sitä, että Jumala valitsi sinut. Hän otti sinut omakseen ja laittoi sydämeesi sen, että turvaudut ristiinnaulittuun Herraan.
Ja kuitenkin Jumala tarvitsee meitä, että tapahtuisi se, mitä Jumala tahtoo eniten. Miten se tapahtuu, että usko syntyy ja pysyy elossa? Joskus sanotaan, että se tapahtuu jotenkin noin vain tyhjästä. Ei se niin tapahdu. Tähänkin tarvitaan Jumalan sanaa. Jumalan sana on jotain niin valtavaa, että meidän on sitä vaikea tajuta. Jumalan sanassa on paitsi Jumalan voima, myös itse Jumala. Jumalan sanassa – kun sitä luetaan ja julistetaan – Jumala itse tulee keskellemme ja Jumalan sanassa hän tekee sen, mihin vain hän pystyy. Tästä on kyse tässäkin hetkessä. Kuulemme Jumalan sanaa ja Jumala itse liikkuu näissä sanoissa keskellämme. Eikä uskoa synny eikä se pysy elossa mitenkään muuten kuin niin, että Jumala sanallaan sen synnyttää ja Jumala sanallaan pitää sen elossa.
Tähän Jumala tarvitsee meitä. Ei kukaan muu tuo Jumalan sanaa ihmisille. Eikä sana tule kenenkään luokse noin vain tyhjästä. Meidän tehtävämme on tuoda sana ihmisille. Palvele Jumalaa. Palvele niin, että tuot ystävillesi Jumalan sanan. Ehkä ajattelet, että se on puhujien tehtävä. Kyllä se on puhujienkin tehtävä. Ja toivottavasti me sitä tehtävää toteutamme. Mutta se on myös jokaisen Jeesuksen oman tehtävä. Ehkä sinä et osaa puhua, mutta voit julistaa Jumalan sanaa muuten. Kirjoita ystäväsi onnittelukorttiin kohta Raamatusta sen sijaan, että kirjoitat hienon mutta kuitenkin niin tyhjän ajatuksen. Tai osta ystävällesi lahjaksi uskonasioita selvittävä kirja sen maljakon sijasta, jollaisia hänellä on jo muutenkin liikaa. Tai tilaa ystävällesi hyvä hengellinen lehti. Tai sano: Tulen hakemaan sinua, menemme yhdessä kirkkoon. Jumalan sanassa sinä tuot ystäviesi luokse Jumalan ja annat Jumalalle mahdollisuuden tehdä, mitä hän tahtoo tehdä. Teetkö tämän?
Tästä vielä yksi tärkeä asia: Ei niinkään se, mitä Raamattu käskee tehdä – että se käskee rukoilla, rakastaa tai karttaa syntiä – ei niinkään tämä, niin tärkeitä asioita kuin nämä ovatkin, synnytä uskoa tai vahvista sitä. Mikä uskon synnyttää? Evankeliumi. Ja evankeliumi on sanoma rististä. Se on sanoma siitä, että sinun syntisi on sovitettu ja taivas on avattu, että sinä saat olla Jumalan lapsi ja ikuinen elämä on sinun ja että tämän kaiken saat lahjana, vain sen takia, että Jeesus kuoli ristillä. Palvele Jumalaa niin, että ihmiset kuulevat tätä yksinkertaista evankeliumia. Sano ystävällesi tavalla tai toisella: Kuule, saat syntisi anteeksi ja olet Jumalan oma, koska Jeesus kuoli puolestasi. Ja juuri tämä yksinkertainen evankeliumi synnyttää ihmeellisesti uskoa ja pitää uskoa elossa – vaikka meistä tuntuu, että sen, mitä sanomme, pitäisi olla jotakin paljon hienompaa.
Kerrotko tätä evankeliumia? Usein meidän puheemme ovat vaatimuksia, varoituksia ja sitä, että tämä ja tämä on synti. Kyllä näistäkin asioista tulee puhua. Mutta evankeliumia, varsinkin sitä, meidän tulee kertoa.
“Minä palvelen Herraa” – se ei kuitenkaan ole vain sanoja. Se on myös sitä, että se, mitä sanon, näkyy elämässäni.
On se, mitä ihmiset sanovat, tai se, miltä meistä tuntuu tai miten tahtoisin asioista ajatella. Ja sitten on se, mitä Jumala sanoo. Ja tuntuu siltä, että nämä poikkeavat yhä useammin toisistaan. Ei se pikkuvilppi tai isompikaan siinä vakuutusasiassa tai verotusasiassa niin paha asia ole. Kaikkihan niin tekevät. Niin sanotaan. Mutta Jumala sanoo, ettet saa varastaa. En voi antaa itselleni lupaa tehdä sitä, minkä Jumala kieltää, jos Jumala on Herrani, jota palvelen. Tai Jumala sanoo, ettet saa puhua pahaa toisesta ihmisestä. Jos en siitä välitä ja levitän asioita, jotka varmasti tahraavat toisen ihmisen maineen ja joiden totuudenmukaisuudesta minulla ei edes ole mitään varmuutta, ja nautin tästä, täytyy kysyä, palvelenko minä todella Jumalaa.
Näkyykö elämässäsi se, mitä sanot? Pahinta on, jos sanomme palvelevamme Herraa, mutta elämä osoittaa aivan muuta. Aikanaan juutalaisista, jotka kyllä puhuivat Jumalasta mutta elivät miten elivät, vastoin Jumalan tahtoa, Jumala joutui sanomaan: “Teidän vuoksenne pakanakansat pilkkaavat Jumalan nimeä.” Emmehän me teoillamme saa aikaan sitä, että ihmiset nauravat Jeesukseen uskomiselle? Me joko alleviivaamme teoillamme sen, mitä sanomme, tai sitten me yliviivaamme sen. Ihmiset seuraavat meitä – eivätkä vain sitä, mitä sanomme, vaan varsinkin sitä, mitä teemme. Tämä on kova sana, mutta sana, joka täytyy joskus sanoa. Omaa elämää täytyy miettiä näinkin.
Tänä päivänä moni valittaa, että elämästä on kadonnut tarkoitus. Tämä elämä tuntuu niin turhalta, vaikka on tavaraa ja muuta, mistä ennen ei osattu edes haaveilla. Tai elämä on jotenkin niin vinoutunut. Oikeasta on tullut väärää ja väärästä oikeaa ja tuntuu, ettei omatuntokaan enää sano mitään. Tähän on syy. Syy on se, ettei palvella Jumalaa. Elämän tarkoitus katoaa, jos ei ole tajua siitä, että on olemassa Jumala, joka on luonut minut ja tarkoittanut minut palvelemaan häntä. Ja jos ei välitetä siitä, mitä Jumala on sanonut, elämä vääristyy. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta. Liian yksinkertaiselta, sanoo moni eikä tätä usko. Ja kuitenkin tästä on lähellä meitä selvä osoitus: Itäisessä naapurimaassamme kasvatettiin muutama sukupolvi ajattelemaan, ettei Jumalaa ole, ja opetettiin elämään Jumalan käskyistä välittämättä. Esimerkiksi kouluissa kiersi opettajia, jotka neuvoivat nuoria tekemään sitä, minkä ennen oli sanottu kuuluvan vain avioliittoon. Ja aikaisemmin pyhäkouluissa istuneet nuoret kuuntelivat puheita punastellen. Nyt tuo maa on sitä mitä se on. Näin käy meillekin ja sitä suuremmassa mitassa, mitä enemmän eletään Jumalasta välittämättä. Lääkkeitä elämän tarkoituksettomuuteen tai elämän vääristymiseen etsitään kaikesta muusta mutta ei siitä, mistä lääke löytyy. Se löytyy siitä, että palvellaan Jumalaa.
Muuta väitetään, mutta niin on, ettei kenenkään ihmisen elämä pääty kuolemaan. On ikuisuus ja kaikki elävät tämän elämän jälkeen tuossa ikuisuudessa. Siinä on vain kaksi mahdollisuutta: päästä taivaaseen tai joutua kadotukseen. Kadotukseen joudun, jos elän niin, etten palvele Jumalaa, ja jos kuolen niin.
Opeta Jumalan palvelemista niille, joille voit – tavalla tai toisella, tavalla joka sopii sinulle. Ja sinä olet tärkeä ihminen – niin tärkeä että sitä tuskin itsekään tajuat. Olet, vaikka monet eivät anna arvoa sille, mitä teet. Annat niille, joita opetat, tätä elämää varten parasta – annat sellaista, minkä rinnalla rahat, tutkinnot tai ulkomaanmatkat ovat niin pientä. Sinä olet estämässä elämän tarkoituksen katoamista ja elämän vääristymistä. Ja sinä annat niille, joita opetat, ikuisuutta varten sitä, millä ainoastaan on ikuisuudessa merkitystä. Monet käyvät kiittämässä sinua viimeisenä päivänä siitä, mitä teit. Se toi pelastuksen kadotukselta.
Lopuksi: Sinä saat olla Jumalan palvelija ja sinä olet sitä. Ehkä tunnet samaa, mitä minäkin – että olet palvellut Jumalaa huonosti. Ja ehkä se on totta. Kadu arkuuttasi, laiminlyöntejäsi ja sitä, että olet tehnyt vastoin Jumalan sanaa. Mutta muista: Et sinä näiden takia lakkaa olemasta Jumalan palvelija. Olet hänen omansa sen takia, että hän on ostanut sinut omakseen. Ei sinun tarvitse ansaita paikkaa Jumalan palvelijoiden joukossa. Jeesus on sen sinulle ansainnut. Ja se, mitä Jeesus on tehnyt puolestasi, riittää. Vain siinä tapauksessa, että torjut Jeesuksen ja sen mitä hän tahtoo antaa sinulle lahjana, et ole hänen omansa. Eihän niin ole kohdallasi.
Sinä olet Jumalan palvelija. Ole sitä, mitä olet, ja anna sen näkyä elämässäsi. Anna sen näkyä arjessa ja niin että muutkin sen huomaavat.
