Luku 2
Tietäjät (2:1-12)
Kertomus tietäjistä vaikuttaa monen nykyajan ihmisen mielestä sadulta. Vaikutelmaa vahvistaa kertomuksen tyyli, joka on samalla kertaa naiivin luottavainen ja juhlallinen.
Mutta antiikin maailma oli toinen kuin meidän. Vastaavaa oli todistettavasti tapahtunut historiassa. Vuonna 66 jKr. tuli kuningas Tiridates Armeniasta, siis itäisestä maasta, osoittamaan kunnioitusta keisari Nerolle, ja tämä matka perustui johonkin tähtitaivaan ilmiöön.
Antiikin ihmiset kiinnittivät tavatonta huomiota tähtitaivaaseen ja planeettojen kulkuun. Tietäjät olivat tähtien tutkijoita ja selittäjiä (kreikaksi “maageja”). He olivat samalla kertaa sekä astronomeja että astrologeja: he tarkkailivat tähtitaivasta ja uskoivat kykenevänsä selittämään sen merkkejä.
On yritetty laskea, olisiko noihin aikoihin voinut tapahtua huomiota herättäviä tähtitaivaan ilmiöitä, ja jo Kepler (joka kuoli v. 1630) havaitsi, että vuonna 7 eKr. tapahtui erittäin harvinainen Jupiterin ja Saturnuksen kohtaaminen Kalojen tähtikuviossa. Kristus syntyi noin vuonna 7 “ennen Kristusta”. Meidän ajanlaskumme – joka on peräisin 500-luvulta – perustuu Kristuksen syntymävuoden virheelliseen laskemiseen. Kaivauksissa, joita on suoritettu Sipparissa (Eufratin varrella sijainneessa kaupungissa, joka oli tähtienselitystaidon keskus), oli löydetty nuolenpääkirjoitustaulu, jossa on kalenteri vuodelle 7 eKr. Tuo kalenteri ennustaa juuri mainitsemamme harvinaislaatuisen tähtien kohtaamisen ja ilmoittaa sen päivämäärät (kohtaaminen tapahtui useita kertoja vuoden aikana). Tiedämme myös – summittaisesti – mitä planeettojen asentojen katsottiin merkitsevän. Jupiter viittasi maailmanhallitsijaan, Saturnus Palestiinaan ja Kalojen tähtikuvio maailman viimeisiin aikoihin. Joillakin itämaiden oppineilla on siis voinut olla mielestään varsin hyvä syy lähteä matkalle Palestiinaan.
Tähtienselittäjien kerrotaan nähneen uuden kuninkaan tähden “itäisillä mailla”. Käännös on mitä todennäköisimmin virheellinen. Sanat voivat myös merkitä “nousemassa”, mikä viittaisi uuden tähden ensimmäiseen esiintymiseen. Voi olla kyse planeetasta, joka kohoaa taivaalla ylöspäin, niin että tähtienselittäjien kannalta epätavallinen kahden planeetan yhteen sulautuminen ja kaksinkertaisella valovoimalla loistaminen korostuu erityisen suuressa määrin. Tämä on tietenkin arvailua. Mutta se osoittaa joka tapauksessa, että kertomus liikkuu sen rajoissa, mikä on täysin mahdollista.
Sama koskee kuningas Herodeksen reaktiota. Herodes eli alituisessa kapinan pelossa. Messias merkitsi hänelle kruununtavoittelijaa, vihollista, joka oli raivattava tieltä. Mutta sen oli tapahduttava siististi ja huomaamatta. Jos kansa sai päähänsä, että hän oli tappanut Messiaan, voi mitä tahansa tapahtua.
Matteus tarkoittaa ilmeisesti, että Itäisillä mailla nähty tähti alkoi loistaa uudelleen, kun tietäjät matkustivat Jerusalemista etelään päästäkseen Betlehemiin (matka oli vajaan kymmenen kilometrin mittainen). Tämä tukee tavallaan arvausta, joka kohdistuu vuoden 7 suureen tähtien kohtaamiseen – sehän tapahtui useita kertoja tuon vuoden kuluessa. Mutta tällaisiin selityksiin on syytä suhtautua pidättyvästi. Matteus tarkoittaa varmasti, että Jumalan puuttuminen asioiden kulkuun sai aikaan, että tähti näytti heille tietä. Ja kristitylle oli selvää, ettei kaikkea, mitä tapahtui Jeesuksen elinaikana, tarvitse voida osoittaa tapahtuneeksi muissa yhteyksissä. Jeesuksen esiintyminen on ainutlaatuinen tapahtuma historiassa.
Kansanomainen mielikuvitus, oli koristellut kertomusta. Tähtienselittäjät ovat muuttuneet kolmeksi kuninkaaksi, ja heidän tuomisistaan on tullut ruhtinaallisia lahjoja. Realistisempi on varmasti varhaiskirkollisen kirjoittajan kuvaus, jonka mukaan he avasivat reppunsa ja ottivat esiin lahjansa. Tuoli ajan oppineet olivat tuskin sen rikkaampia kuin nykypäivien akateemikot.
Joka tapauksessa on selvää, mikä tämän kertomuksen merkitys Matteukselle oli ollut. Pakanat ovat kunnioittaneet sitä Messiasta, jonka juutalaiset hylkäsivät. Kunnioittamisen ulkonaisena merkkinä oli polvistuminen ja maahan lankeaminen hallitsijan edessä. Näin hänen valtansa tunnustettiin. Matteuksen käyttämä sana voi myös merkitä Jumalan palvomista. Ilmeisesti hän tahtoo sanoa, että tietäjät itse asiassa palvoivat maailman Vapahtajaa. Juutalaiset, joilla oli Raamattu ja jotka pystyivät suoralta kädeltä ilmoittamaan Messiaan syntymäpaikan, olivat sokeita ja paatuneita. Mutta pakanat, jotka olivat nähneet vain pienen säteen Jumalan valosta luomisessa, ymmärsivät ja tulivat Kristuksen luokse.
Pako Egyptiin (2:13-15)
Matteuksen antama kuva Herodeksesta ja hänen aikansa oloista on täysin yhtäpitävä muiden lähteiden kanssa. Herodes oli diktaattori ja piti häikäilemättä kiinni vakoojien ja terrorin avulla pönkittämästään vallasta. Monet lähtivät pakosalle, ja Egypti oli hyvin tavallinen turvapaikka varsinkin niille, jotka Joosefin tavoin asuivat lähellä Palestiinan etelärajaa.
Herodes kuoli juuri ennen pääsiäistä vuonna 4 eKr. Joosefin maanpako on siis voinut kestää kolme vuotta tai niillä main. Siitä ei kerrota muualla Uudessa testamentissa, mutta näyttää siitä, että Jeesuksen vastustajat ovat kuulleet puhuttavan siitä. He väittivät – vanhan juutalaisen lähteen mukaan – että Jeesus oli oppinut Egyptissä noituutta. Se oli vastustajien tapa selittää hänen ihmetekojaan. He näyttävät siis kuulleen jonkin huhun, jonka mukaan Jeesus oli nuorena oleskellut Egyptissä, vaikkakaan he eivät varmaan ole voineet saada tätä tietoa Matteukselta, joka edellyttää Jeesuksen palanneen sieltä aivan pienenä lapsena.
Jälleen Matteus näkee tässä Raamatussa ilmoitetun Jumalan suunnitelman toteutumisen. Hän siteeraa profeetta Hooseaa – tällä kertaa heprealaisen tekstin eikä Septuagintan mukaan. Kyseinen profeetan sana puhuu Israelista, jota Jumala sanoo pojakseen. Matteus oli tietenkin tästä selvillä. Mutta hurskaana juutalaisena hän uskoi, että Jumala oli kutonut kertomukseen Israelin vaiheista myös kuvan siitä, mitä Jumalan kansalle oli tapahtuva tulevaisuudessa. Messiaan tullessa oli tapahtuva sellaista, missä toistui ja sai täyttymyksensä se, mitä Jumala oli tehnyt isille. Se, mitä Jumala on aikaisemmin tehnyt, viittaa siis hänen tulevaan toimintaansa ja kuvaa sitä.
Betlehemin lastenmurha (2:16-18)
Herodeksen hallituskausi oli täynnä raakoja veritöitä. Hänen epäluuloisuutensa lisääntyi vuosien myötä. Kolme hänen omaa poikaansa joutui sen uhriksi, ja vielä kuolinvuoteellaan hän suunnitteli verilöylyä maan johtavien perheiden keskuudessa (hänen kuolemansa teki tämän suunnitelman tyhjäksi). Betlehemin verityötä ei mainita muissa lähteissä, mutta se on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä me muuten tiedämme hänen sairaalloisesta pelostaan kaikkea sitä kohtaan, mikä voisi uhata hänen valtaansa, ja hänen täydellisestä häikäilemättömyydestään, kun oli kyseessä vallan säilyttäminen.
Taas Matteus on löytänyt Vanhan testamentin profetian, ja taas voimme nähdä, niillä tavalla kirjoitukset ymmärrettiin. Oltiin vakuuttuneita siitä, että sanoilla oli – sen välittömän merkityksen ohella, joka niillä oli niiden lausumishetkenä – toinen merkitys (tai useita muita merkityksiä), ja että ne oli kohdistettu tulevien aikojen ihmisille, jotka tunnistaisivat niissä itsensä. Matteus siteeraa tässä Jeremian sanaa, jossa Rakel valittaa sitä, että vihollinen on tappanut hänen lapsensa. Hän tekee niin kantaäitinä. Hän oli ollut kuolleena satoja vuosia sen Jerusalemin hävityksen tapahtuma-aikana, josta Jeremia puhuu. Rama, josta ääni kuului, on oikeastaan Jerusalemista pohjoiseen. Mutta profetia vie ajatukset etsimättä Betlehemiin, koska Rakelin hauta oli aivan sen kaupungin ulkopuolella. Kun Betlehemin lapset surmattiin, profeetan sana tuli uudelleen ajankohtaiseksi. Sitä voitiin soveltaa päivän tapahtumiin. Ja hurskaalle juutalaiselle oli selvää, että Jumala oli tarkoittanutkin sanansa sovellettavaksi sillä tavoin Messiaan aikana. Voitiin nähdä, niitä Jumala tarkoitti sillä, mitä tapahtui – muun muassa se, etteivät viholliset voineet verisillä rikoksillaankaan estää Jumalaa toteuttamasta suunnitelmiaan. Ehkä Matteus tahtoi, että lukijat muistaisivat Jeremian profetian jatkon, jossa Herra lupaa lohduttaa surevia ja sanoo: “Sinun työstäsi on tuleva palkka”. Betlehemin lasten täytyi kuolla, jotta Messias saisi elää ja antaa kuolleille elämän.
Muutto Galileaan (2:19 23)
Matteus jatkaa kertomustaan samalla vanhatestamentillisella tyylillä, samoin kerta kerralta toistuvin juhlallisin sanankään tein.
Joosef palaa siis Jumalan käskystä takaisin omaan maahansa, mutta ei uskalla asettua asumaan Juudeaan. Siellä näet hallitsee Arkelaos, joka on tyranni pahinta lajia. Hänen toimintansa oli niin väkivaltaista, että roomalaiset panivat hänet yhdeksän vuoden jälkeen viralta. Joosef jatkaa matkaansa Galileaan (jossa eräs toinen Herodeksen poika hallitsi) ja asettuu asumaan Nasaretiin. Matteus ei puhu mitään siitä, että Joosef ja Maria olisivat asuneet siellä aikaisemmin – Luukkaallahan on tunnetusti paljon kerrottavaa siitä. Asiaa voidaan yrittää selittää monella tavalla, mutta kaikki yritykset pysyvät vain arvailuina. Edessämme on eräs niistä monista kohdista, joissa lähteiden antamat niukat tiedot eivät riitä luomaan selvää ja yksiselitteistä kokonaiskuvaa.
Jerusalemin ja Juudean asukkaat pitivät Galileaa syrjäseutuna, jossa asui kummallista murretta puhuvaa epäluotettavaa sekakansaa. Nasaretin asukkailla oli huono maine. Kun Jeesusta sanottiin nasaretilaiseksi, niin nimitykseen sisältyi halventava vivahdus. Mutta Matteus sanoo, että se oli tarkoituskin. Juuri se nimi hänellä piti profeettojen mukaan ollakin. Ei ole täysin selvää, mihin Matteus tässä viittaa. On mahdollista, että hän tarkoittaa Jesajan (11: 1) profetiaa Iisain juurivesasta. Heprean kielessä vesaa tarkoittava sana on neser. Jokainen heprean sanavartalo taas muodostuu normaalisti kolmesta konsonantista, jotka toistuvat kaikissa taivutusmuodoissa ja johdannaisissa. Näitä konsonantteja sanotaan radikaaleiksi, “juurikonsonanteiksi”, ja niillä on seemiläiselle kielentajulle perustavaa laatua oleva merkitys. Neser-sanan juurikonsonantit NSR voivat muodostaa myös nasaretilaista merkitsevän heprean sanan. Juutalaiselle oli luonnollista nähdä tässä yhteys. Pilkkanimeen “nasaretilainen” kätkeytyi siis Messiasta tarkoittava sana “vesa”. Toinenkin rinnakkaisuus on olemassa, nimittäin sana “nasiiri”, joka tarkoitti Jumalalle vihkiytynyttä miestä, sellaista kuin Simson, joka sai tehtäväkseen Israelin pelastamisen. Mutta tämä sana sopii yhteyteen vain siinä tapauksessa, että sanat kirjoitetaan kreikkalaisittain.
