Vanhan testamentin opiskeleminen on haastava tehtävä. Moni näyttää olevan valmis sysäämään sivuun oudoksi käyneen Raamatun ensimmäisen osan. Tässä opetuksessa tarkastellaan, miten Uusi testamentti viittaa Vanhaan testamenttiin. Vaikka pystymme tässä vain pintaraapaisuun, ymmärrämme ehkä hieman paremmin, millaiset suuntaviivat apostoliset kirjoitukset antoivat varhaiselle Kirkolle. Samalla ehkä ymmärrämme, miten paljon arvokkaita löytöjä meillä on tällä alueella tehtävissä.
”Jumalan pyhä suunnitelma” – Efesolaiskirje
Efesolaiskirjeen koskettava piirre on, miten kirje asettaa Jeesuksen työn osaksi suurta kokonaisuutta. Jumala on ennen aikojen alkua päättänyt tehdä jotakin, jonka hän on vuosisatojen kuluessa valmistellut. Jeesuksen ristissä ja ylösnousemuksessa Jumalan ikiaikaiset salaisuudet ovat tulleet julki ja kaikille saarnattaviksi. Paavalista on tullut näiden salaisuuksien julistaja ja siksi hän on onnellinen ja etuoikeutettu mies. Suomalainen lukija ei välttämättä tule huomanneeksi, miten valtavan merkityksen Efesolaiskirje antaa sille, mitä Jumalan kansan parissa on tapahtunut ennen Kristusta, siis Vanhalle testamentille. Meidän aikanamme Vanhaan testamenttiin suhtaudutaan usein vieroksuen: Sitä ei tunneta, se lojuu käyttämättömänä ja usein siihen suhtaudutaan avoimen kielteisesti. Ymmärrämmekö, että tämä ajatus ei mitenkään mahdu yhteen Efesolaiskirjeen perussanoman kanssa? Meidän on aika kerrata mikä on Vanhan testamentin paikka meidän uskonelämässämme.
”Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet” – Ensimmäinen Pietarinkirje
Ensimmäinen Pietarinkirje on kirjoitettu kristityille, jotka asuivat hajallaan ympäri Vähä-Aasiaa. Ilmeisesti merkittävä osa heistä oli entisiä pakanoita ja vastikään uskoon tulleita. Siitä huolimatta kirjoittaja muistuttaa heitä juuri Vanhan testamentin opetuksista. Profeetat olivat katsoneet eteenpäin ja ennustaneet Kristuksesta. He olivat tutkineet ”mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta.” (1. Piet. 1:11). Huomaamme aivan saman ajatuksen kuin Efesolaiskirjeessä: Kristuksen työ ei ole erillinen tapahtuma, vaan kaikki on rakennettu Vanhan testamentin muodostamalle perustalle. Kirkon historiassa on ollut yhä uudelleen vaiheita, jolloin Vanha testamentti on siirretty sivuun. Näin teki vanhan kirkon arkkikerettiläinen Markion, jonka opetukset kirkkoisät torjuivat mahdollisimman tiukasti. Viimeisen sadan vuoden aikana näin ovat tehneet mm. natsien kirkkopoliitikot – Vanha testamentti ei ollut heille muuta kuin ”juutalaisia satuja”. Mutta näitä opettajia on toki lähempänäkin. Viimeistään Ensimmäisen Pietarinkirjeen äärellä nyt pitäisi ymmärtää, mistä on kysymys, kun Vanhaa testamenttia siirretään sivuun. Samassa ovenavauksessa meiltä lähtee myös Kristus ja hänen tuomansa lunastus.
Emmauksen tielle ja Kristuksen seuraan
Luukkaan evankeliumin viimeinen luku kertoo kahdesta Emmauksen kylään matkaa tehneestä opetuslapsesta, jotka olivat suruissaan ja ymmällään. He kertoivat oudolle kanssakulkijalleen, miten Jeesus Nasaretilainen oli ristiinnaulittu ja kaikki oli menetetty. Heitä hämmensi se, miten jotkut väittivät nähneensä hänet ylösnousseena. Ylösnoussut Herra kulki heidän kanssaan ilman että he tunsivat Mestariaan. Herra piti heille raamattutunnin, jonka aikana hän kävi läpi Mooseksesta alkaen, miten koko Vanha testamentti kertoi, että Messiaan piti kärsiä ja mennä sitten kirkkauteen (luku 24). Tätä opetusta kuullessaan ja viimeistään siinä vaiheessa kun Kristus mursi leivän heidän kanssaan, opetuslapset löysivät Kristuksen – siis he löysivät hänet sanasta ja sakramentista. Voimme vain arvailla niitä kohtia, joihin evankeliumi nyt viittaa. Niitä löytyy jo Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta – vaikkapa Jumalan lupaus heti syntiinlankeemuksen jälkeen. Niitä on psalmeissa, kuten upeassa psalmissa 22. Avaamme Jesajan kirjan ja luvun 53. Kun silmät ovat auenneet, Kirkko on osannut löytää Kristuksen Vanhasta testamentista.
”Peite silmillä” – Toinen korinttilaiskirje
Ensimmäiset kristityt tiesivät kyllä, että kaikki eivät löytäneet Vanhasta testamentista Kristusta. Paavali havainnollistaa tätä viittaamalla Vanhan testamentin opetukseen. 2. Moos. 34 kertoo, miten Mooses sai sanansa suoraan Jumalalta. Kun hän oli kertonut ne israelilaisille, hän verhosi kasvonsa peitteellä. Nyt Paavalin mukaan (2. Kor. 3) Kristuksen torjuvat israelilaiset lukevat Vanhaa testamenttia peite silmillään eivätkä he siksi näe, että se todistaa Kristuksesta: Vasta Kristuksessa tämä peite otetaan pois. Vanhaa testamenttia voidaan siis lukea niin, että sieltä ei löydetä Kristusta. Silloin sitä luetaan Paavalin ja muiden kristittyjen mukaan väärin. Meidän suuri haasteemme on opetella lukemaan Raamatun alkupuolta Kristuksesta käsin. Tämä taito on hämärtynyt myös kristittyjen parissa, koska sitä ei juurikaan opeteta. Meidän tulisi opetella, miten Vanhaa testamenttia luetaan oikein ja miten sitä luetaan väärin. Molemmissa riittää tehtävää ja nyt aika riittää vain muutamiin karkeisiin hahmotelmiin.
Ennustus ja täyttymys
Edellä esille otetut kohdat osoittavat selvästi ensimmäisen tavan, jolla kristityt ovat lukeneet Vanhaa testamenttia: Se on ennustusta Jeesuksesta. Nykyajan raamatuntutkija lukee useimmiten Raamattua toisin ja pyrkii selvittämään, miten esim. Jesajan tekstin tai psalmin ensimmäiset lukijat ovat sanat ymmärtäneet. Häntä kiinnostaa siis tekstin historiallinen merkitys. Historiallisen merkityksen etsiminen onkin tärkeää. Samalla on kuitenkin muistettava, että erityisesti antiikin aikana kaikilla pyhillä teksteillä oli toinenkin merkitys ja tärkeämmäksi katsottu: Historiallinen merkitys sai väistyä ja kysyttiin, mitä sanottavaa tekstillä on lukijoille heidän omana aikanaan. Juuri tästä käsin meille aukeaa uudella ja hedelmällisellä tavalla koko Vanhan testamentin aarteisto. Kun juutalaiset tekivät pyhiinvaelluksen Jerusalemin temppeliin sinä pääsiäisenä jona Jeesus ristiinnaulittiin, he lauloivat psalmeja. Heitä ei juuri kiinnostanut näiden psalmien historiallinen selitys. Ne puhuivat siitä, miten Jumala vapautti heidät vihollistensa käsistä ja ne olivat osa heidän omaa elämäänsä. Vaikka historiallinen merkitys ei puhunut mitään roomalaisista, sekä juutalaiset että roomalaiset tiesivät, mistä laulettiin. Siksi Pilatus oli tullut Jerusalemiin ja juuri siksi hän oli päättänyt ristiinnaulituttaa kolme juutalaista vilkkaan tien laitaan – laulaa sai, mutta tosiasiat kannatti muistaa. Psalmit olivat vaarallisia, koska ne eivät olleet vain historiallisia dokumentteja. Aivan samoin ymmärrettiin myös profeettojen kirjoja. Niitä ei voinut sysätä vuosisatojen taakse. Jumala oli elossa ja hänellä oli omat suunnitelmansa oman kansansa suhteen. Kristuksesta käsin ne puhuvat kaikki siitä, mitä Jumala on tahtonut tehdä – Golgatan ristillä avattiin taivas kaikille syntisille.
Piirustukset ja toteutus
Merkittävä tapa jolla ensimmäiset kristityt lukivat Vanhaa testamenttia on ns. typologinen raamatunselitys. Kreikan sana typos tarkoittaa esikuvaa ja typologia siis oppia esikuvista. Ymmärrämme sen helposti: Jokainen joka tekee vaatteen, käyttää kaavoja ja jokainen joka rakentaa talon, käyttää piirustuksia. Tässä lukutavassa Vanha testamentti sisältää kaavan, Uusi testamentti valmiin taideteoksen. Esimerkkejä riittää Uuden testamentin puolella runsaasti. 4. Moos. 21 kertoo siitä, miten israelilaiset kapinoivat Jumalaa vastaan ja saivat rangaistukseksi myrkkykäärmeet. Käärmeet purivat heitä ja aiheuttivat tuskallisen kuoleman. Kun he huusivat avuksi Jumalaa, hän käski Mooseksen tehdä pronssisen käärmeen ja nostaa sen ylös ihmisten katsottavaksi: Joka siihen katsoi, parantui käärmeen myrkystä. Joh. 3 selittää tapahtuman uudelleen: Synti on se myrkky, joka tappaa erotuksetta koko syntiinlangenneen ihmissuvun. Niin kuin Mooses nosti käärmeen katsottavaksi, niin Jumala nosti Kristuksen ristille: Jokainen joka katsoo häneen, saa syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän. Huomaat, että Vanhan testamentin puolella on siis hahmotelma ja Uuden testamentin puolella taideteos. Mooseksen kirjat kertovat siitä, miten Jumalan kansa oli faraon orjana Egyptissä ja miten sitä oltiin tappamassa sukupuuttoon. Jumala lähetti Mooseksen viemään kansan vapauteen halki Punaisen meren. Se kulki vuosikymmenet erämaassa mannan varassa. Monet jäivät matkalle oman syntinsä vuoksi. Paavali (1. Kor. 10) ja hänen kanssaan monet muut kristityt opettajat ovat käyttäneet samaa kuvaa uudelleen tulkittuna: Me olimme synnin ja kuoleman vankeina, mutta Kristus tuli ja johdatti meidät Pyhän kasteen kautta vapauteen. Nyt olemme matkalla kohti kotia ja mekin saamme mannamme ehtoollisessa. Meillä on kuitenkin vaarana jäädä matkalle ja eksyä, mistä Paavali lukijoitaan varoittaa. Tässäkin siis Vanha testamentti sisältää piirustukset ja Uusi testamentti valmiin rakennuksen.
Kaikki ei koske meitä
Toisinaan esille tuiskahtaa mielenkiintoisia kirjoitelmia, jotka hämmentävät kovasti rivikristittyä. Jos otamme Raamatun Jumalan sanana, pitäisikö meidän polttaa härkiä alttarilla ((3.Moos. 1:9), voimmeko myydä tyttäremme orjuuteen (2.Moos 21:7), ostaa orjia naapurikansoista (3.Moos. 25:44) ja pitäisikö meidän karttaa simpukoita (3.Moos. 10:10) ja surmata lepopäivänä työtä tekevät (2.Moos 35:2)? Tällaisten kirjoitelmien tarkoituksena on tietenkin tehdä koko raamatullinen usko naurunalaiseksi. Samalla ne kuitenkin tarjoavat erittäin hyvän mahdollisuuden kerrata sitä, mitä meidän tulee joka tapauksessa kerrata. Uusi testamentti tekee selväksi, että laajoja osia Vanhasta testamentista ei ole tarkoitettu kristityille, ei varsinkaan muille kuin juutalaisille. Niillä on ollut oma rajoitettu tehtävänsä, jonka aika on ohi. Uhrilait ovat osoittaneet Kristukseen ja olleet hänen uhrinsa esikuva – nyt synnit on sovitettu eikä enää tarvita sen enempää uhreja kuin uhripappejakaan. Tämä on Heprealaiskirjeen suuri sanoma. Mark. 7:15 Kristus julistaa kaikki ruoat puhtaiksi, minkä vuoksi valtava osa pikkutarkoista säädöksistä siirtyy sivuun. Room. 4 tekee selväksi, että Mooseksen lakia ei ole annettu niille kristityille, jotka eivät ole juutalaisia. Suuri osa Vanhasta testamentista on siis meidän osaltamme vanhentunut. On erityisesti huomattava, että tämä ei ole meidän tämänhetkisten opettajiemme tekemä ratkaisu, vaan Jeesuksen ja apostolien opetus. Heillä on siihen oikeus, meillä ei. Tämä kaikki kuuluu osana siihen, että luemme Vanhaa testamenttia uusin silmin, Kristuksesta käsin.
Suuri haaste
Vanhaa testamenttia ei kukaan opi pyörittelemällä muutamia yleviä periaatteita. Sitä opitaan lukemalla. Tämä haaste on syytä esittää kaikille, niin vanhoille kuin nuorillekin. Kaikki ei aukea hetkessä, vaan tarvitaan valmiutta työntekoon. Tämä sivusto pyrkii osaltaan antamaan työkaluja niille, jotka ovat siihen valmiita. Vanha testamentti on pullollaan Jumalan aarteita. Meillä on koko loppuelämä aikaa.