Pyhititkö lepopäivän?
Monet kristityt elävät ikään kuin käsky kuuluisi: ”Muista löhötä lepopäivä”. Pelkästään pidättymällä kaikesta työstä rikotaan kolmatta käskyä vastaan. Kolmannen käskyn painopiste ei ole lepäämisessä, vaan pyhittämisessä.
Osallistu jumalanpalvelukseen
Tärkein syy lepopäivän viettoon on mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen. Tarkoitus on kokoontua yhteen kuulemaan ja harjoittamaan Jumalan sanaa sekä ylistämään Jumalaa, laulamaan ja rukoilemaan. Lepopäivän jättävät pyhittämättä ne, jotka ahneudessaan tai välinpitämättömyydessään laiminlyövät Jumalan sanan kuuntelemisen. Käskyn rikkovat myös ne, jotka pelkän tottumuksen voimasta ajautuvat kirkkoon ja sieltä pois.
Jumalanpalvelus on opiskelua ja vanhaan palaamista
Jotkut luulevat muutaman saarnan jälkeen tietävänsä kaiken tarpeellisen. He eivät mielestään enää tarvitse opettajaa ja näin ollen halveksivat kolmatta käskyä. Tarvitsemme uudestaan ja uudestaan samaa vanhaa evankeliumia ja Herran Ehtoollisen lahjaa. Vaikka osaisit kaikki kristinuskon asiat, olet kuitenkin yötä päivää Perkeleen valtapiirissä, joka jatkuvasti hiiviskelee vaanien sinua synnyttääkseen sydämessäsi epäuskoa ja pahoja ajatuksia. Siksi sinun on säilytettävä Jumalan sana sydämessäsi, suussasi ja korvissasi. Huomaa kuitenkin se, että kyse ei ole vain kuuntelemisesta, vaan myös oppimisesta ja mieleen painamisesta.
Suuri tarve ja kristillinen rakkaus
Lepoa ei pidä käsittää niin ahtaaksi, että sillä kiellettäisiin kaikki välttämätönkin tilapäinen työ.
Jeesus korosti sitä, että lepopäivänä on lupa tehdä toiselle ihmiselle hyvää. Jokaisen on omalla kohdallaan mietittävä mikä on tuo välttämätön hyvä. Jeesus sanoo, että jos härkä putoaa kaivoon on itsestään selvää, että se nostetaan sieltä ylös vaikka olisi sapatti. Ei ole kuitenkaan eduksi härillemme eikä itsellemme jos härkämme ovat kaivossa joka ikinen sunnuntai.
Luther tiivistää
”Miten lepopäivän pyhittäminen tapahtuu? Ei vetelehtimällä kotona tekemättä mitään raskaita askareita tai sitomalla seppele päähän ja pukeutumalla parhaimpiinsa, vaan, kuten sanottu, tutkimalla ja harjoittamalla sanaa.”