Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi
Juoru
”Oletko kuullut, mitä se Päivi nyt on keksinyt?” ”Mainitsen tästä vain sinulle, että tiedät, kuinka suhtautua heihin.” ”Kyllä on sääli, että Karille kävi niin, tiedäthän…” “Kai olet jo selvillä, mitä Leena tällä kertaa teki Pentille…”
Juoru on mukava kertoa ja mukava kuulla. Kuulemme toisesta ihmisestä mieluummin huonoja kuin hyviä uutisia. Eivät iltapäivälehdetkään muuten niin hyvin myisi. Mutta kuinka voimmekaan vahingoittaa toista pahoilla puheillamme! Siksi, suojellakseen kunniaamme ja mainettamme, Jumala sääti meille juoruakoille ja -ukoille oman käskyn.
Todistaja
Kahdeksas käsky viittaa oikeusistuimeen. Oikeudessa todistajan on puhuttava totta. Väärän todistuksen antaminen, valehtelu ja asioiden vääristely johtavat rangaistukseen. Arkielämässä on aivan samoin. Puhuessamme olemme joka hetki todistajan paikalla. Tuomarina ja lautamiehistönä on kaikkinäkevä ja tuomioissaan erehtymätön Jumala. Jeesus vaatii meiltä ehdotonta totuudellisuutta: “Kun myönnätte, sanokaa vain: ’Kyllä’, kun kiellätte, sanokaa: ’Ei’. Enempi on pahasta.” (Matt 5:37). Jos joudumme kovin paljon selittelemään puheitamme, emme ole paljastuneet totuuden vierestä puhujiksi vain Jumalalle, vaan myös läheisemme ovat kadottamassa luottamuksensa meihin.
Kielen synnit
Apostoli Jaakob käyttää kirjeensä koko 3. luvun varoittaakseen pahan puheen voimasta (Lue se!). Valheella perkele viekotteli ensimmäiset ihmiset syntiin. Perättömällä syytöksellä Potifarin vaimo ajoi Joosefin vankilaan. Väärien todistajien avulla Jeesukselle haettiin kuolemantuomio. Yhtä lailla me syyllistymme tämän käskyn rikkomiseen, kun panettelemme toista tai levitämme juttuja pahassa tarkoituksessa, olivatpa ne tosia tai eivät. Kukaan ei ole tässä viaton. Jaakob osoittaa, kuinka kukaan ei ole kesyttänyt kieltä, vaan “se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä”.
Rakentava puhe
Tässä maailmassa parasta puhetta on kuulla evankeliumin saarna, Sana Jeesuksesta, syntien sovittajasta. Vain Hän oli nuhteeton puheissaankin ja oli sitä meidän edestämme. (Ks. 1 Piet 2:21-24.) Oikeaa ja hyvää puhetta on myös toisen puolustaminen ja kaiken selittäminen parhain päin. Läheisen nuhteleminen synnistä kahden kesken on parempi kuin puhua asiasta kaupungilla. Joka siihen lähtee, ottaa riskin, sillä se voi johtaa joko oikeaan parannukseen (Natan-Daavid, 2 Sam 12) tai tulla todella kalliiksi (Johannes-Herodes, Matt 14).
