1. Mikä jeesuksista on Jeesus?
Jeesus Nasaretilainen on maailmanhistorian henkilö numero yksi. Mielenkiintoista on vain nähdä, että hänen persoonastaan ei näytä vallitsevan minkäänlaista yksimielisyyttä. Jeesuksesta on tehty ensimmäinen kommunisti, hippi, homoseksuaali, poroporvarillisuuden suojeluspyhimys, juutalainen, epäonnistunut parannussaarnaaja, vallankumouksellinen, suuri opettaja – tai koko maailman syntien sovittaja. Tässä opetuksessa koetamme lähteä liikkeelle kauempaa kuin yleensä ja kysellä myös sitä, miksi kuvia Jeesuksesta on niin paljon ja mistä Kirkko voi tietää oman kuvansa olevan oikea, aito Jeesus.
2. Mistä Jeesuksesta voi saada tietoa?
Joka lähtee etsimään Jeesusta, kysyy ensiksi, onko löydettävissä luotettavia lähteitä, joista voi ammentaa. Historian suurmiehistä esim. Pythagoras murenee käsiin ja hänestä näkyy vain jättiläisen varjo. Miten on Jeesuksen kohdalla?
Uuden testamentin ulkopuolisia lähteitä on olemassa hyvin vähän. Ne vahvistavat tosin yksiselitteisesti Jeesuksen elämän päälinjat. Roomalainen historioitsija Tacitus kertoo Pilatuksen ristiinnaulinneen Jeesuksen. Juutalaiset ovat koettaneet aikojen kuluessa vaieta Jeesuksen kuoliaaksi onnistumatta siinä tähän mennessä erityisen hyvin.
Päälähteen muodostavat ehdottomasti UT:n kirjat, ennen muuta evankeliumit. Vanhin niistä on erittäin todennäköisesti Markuksen evankeliumi, joka on kirjoitettu viimeistään n. v. 70, siis korkeintaan n. 40 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Varhaisimmat Jeesuksen elämästä puhuvat tekstit ovat Paavalin kirjeet. Erityisesti on mainittava Paavalin lainaama vanha perimätieto ehtoollisen asettamisesta 1 Kor 11:23-25 ja ikivanha ylösnousseen todistajien lista 1 Kor 15:1-11. Kun nämä perimätiedot kirjattiin Ensimmäiseen korinttilaiskirjeeseen, Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta oli kulunut vain n. 20 vuotta. Monet meistä kykenevät muistamaan 20 vuoden takaiset asiat kuin eilisen päivän. Olisi aivan mahdotonta syöttää meille siltä ajalta sellaista, mitä ei ole koskaan tapahtunut.
3. Uskoako evankeliumien Jeesusta vai pyrkiä evankeliumien taakse
Nykyisessä teologisessa tutkimuksessa oletetaan usein, että muutaman vuosikymmenen kuluessa luotiin Jeesuksen ympärille paljon teologiaa, jolla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa. Seuraukset ovat kahdenlaisia: Ensinnäkään juuri kukaan ei uskalla puhua mitään historiallisesta Jeesuksesta, toiseksi keskitytään ”Luukkaan Jeesukseen” tai ”Johanneksen Jeesukseen”, ikään kuin evankelistat olisivat luoneet luomuksensa tyhjästä.
Kuvaamaani perusdogmia sopii epäillä, sillä Jeesus toimi ja opetti julkisesti eikä hänen suuhunsa ollut helppo panna jälkikäteen uutuuksia. Lisäksi – kuten eräs tutkija syystä huomauttaa – lukiessamme UT:n kirjoittajien tekstejä olemme tekemisissä aivan varmasti vilpittömien ihmisten kanssa, jotka panivat kirjaan sen minkä olivat kuulleet ja nähneet. Näin siitä huolimatta, että evankeliumit eivät ole luonteeltaan Jeesuksen elämäkertoja – missä Jeesus vietti nuoruutensa? – vaan julistusta ja opetusta. Silti niitä ei pidä irrottaa historiallisesta Jeesuksesta ja hänen opetuksestaan.
Lähinnä meitä ovat evankelistat ja apostolit ja heidän opetuksensa Jeesuksesta. Meillä ei ole mitään syytä epäillä heidän vilpittömyyttään eikä heidän todistuksensa aitoutta. He kuljettavat meidät Jeesuksen jalkojen juureen. Mikäli tästä asenteesta luovutaan, kuva Jeesuksesta hajoaa pirstaleiksi, tuhansien eri mielipiteiden riitasoinnuksi.
Tässä yhteydessä on välttämätöntä ja samalla turvallista kerrata luterilaisen uskomme tärkeä asia: Usko ei perustu järkeilyyn, vaan se on Jumalan lahja, Pyhän Hengen työn tulosta. Järki ei pääse sen pitemmälle kuin että meillä ei ole mitään syytä epäillä evankelistojen ja apostolien todistusta. Jeesukseen uskomaan meidät voi saattaa vain Jumala itse.
4. Valloittajan strategia
Kun puhumme hämmästyttävän erilaisista Jeesus-kuvista, joita meille tarjoillaan, on opittava tunnistamaan eräs jokaisen valloittavan aatteen strategia. Oli uusi aate mikä hyvänsä, se pyrkii valloittamaan itselleen suuria historian henkilöitä. Olisihan kestämätöntä, jos kuulijalle tulisi se vaikutelma, että saarnamies kuvittelee totuuden pullahtaneen maailmaan hänen mukanaan. Sokrates, Jeesus, Luther, Marx – kaikki he ovat kelvanneet erilaisille uusien aatteiden kaupustelijoille. Mihail Gorbatshov yritti loppuun saakka saada omansa tajuamaan, että kommunistisen järjestelmän hylkääminen ja markkinatalouteen hyppääminen oli aitoa Leniniä. Sitä ei tosin juuri kukaan uskonut eikä tarvinnut uskoakaan.
Nyt ymmärrämme, miksi Jeesus-kuvia on niin paljon. Jokainen ihmisiin vetoava aate koettaa ratsastaa kristinuskon perustajalla. Meidän on hyvä oppia tunnistamaan tämä ilmiö ja suhtautua siihen hyvin kriittisesti. Meidän Jeesuksemme ei ole siirtokuva, joka voidaan valjastaa minkä rattaiden eteen hyvänsä.
5. Jeesus on lahja ja esikuva
Vedenjakajaksi erilaisten Jeesus-kuvien kohdalla muodostuu hyödyllinen jako: Kristityille Jeesus merkitsee kahta asiaa: Hän on meille lahja ja esikuva.
Jeesus ja hänen elämänsä on esikuva jokaiselle aidolle kristitylle. Hänen rakkautensa ja uhrivalmiutensa on jokaiselle ihmiselle mittatikku vailla vertaa ja ihana tavoite oikealle elämälle. Silti kristillistä uskoa ei välttämättä tarvita siihen, että Jeesus tunnustetaan suureksi opettajaksi. Näin teki Muhammed, näin monet merkittävät hindut (esim. Mahatma Gandhi), näin nykypäivän uuspakanat. Kristittyä se ei heistä tehnyt.
Kokonaan toinen tilanne on silloin, kun Jeesus ymmärretään myös ja ennen kaikkea lahjaksi. Silloin tarkoitetaan tätä: Hän on ottanut pois minun syntini ja tehnyt minusta Jumalan lapsen. Vaikka en ollenkaan sitä ansaitse, saan olla synnitön ja puhdas, kun Jeesus on ottanut Golgatan ristillä pahat tekoni pois. Lisäksi hän kulkee vierelläni elämäni jokaisena päivänä eikä väsy hoitamasta, nostamasta ja antamasta anteeksi. Tätä lahjaa ihailen kastemaljan äärellä, Herran pöydässä, rippiä käyttäessäni ja avatessani Jumalan sanan. Minulta ei vaadita mitään: minä olen saamassa Jumalalta paljon.
Näin siis Jeesus on sekä lahja että esikuva. Moni ihminen tahtoo kyllä pitää Jeesusta esikuvanaan. Siitä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, jos hän ei ole ymmärtänyt, että Jeesus on meille ennen muuta lahja. Suuren esikuvan äärellä ovat olleet ymmällään lukemattomat ihmiset, mm. omien sanojensa mukaan myös presidenttimme. Esikuvaa voivat ylistää buddhalaiset, ja ylistävätkin, mutta eivät ole silti löytäneet todellista Jeesusta. Jeesuksen persoona on meille niin kauan arvoitus, kunnes Pyhä Henki saa kirkastaa hänet meille lahjaksi. Sen jälkeen hänestä tulee itsestään meille myös esikuva.
Siis: Jeesus on meille ensiksi lahja ja sitten esikuva. Jos häntä pidetään pelkkänä esikuvana, ei ole ymmärretty todellista Jeesusta ollenkaan eikä itse asiassa olla edes kristittyjä. Olen kristitty, Kristuksen mukaan ristitty, koska Kristus teki minusta kristityn, Jumalan oman. Ja koko loppuelämäni on kiehtovaa haastetta ottaa oppia suuresta esikuvastani.
6. Lunastus
Koetamme tarkentaa tutkisteluamme siihen asiaan, että Jeesus on lahja. Kaiken taustalla on, että jokainen ihminen on Jumalan edessä syntinen ja ansainnut vain iankaikkisen kadotuksen. Unohdamme tämän ja kiertelemme ja kaartelemme Jumalan edessä. Mutta joskus Jumala osoittaa meille totuuden. Jos Jumala alkaa puhua meille ankarasti ja tuomiten, meitä alkaa kummasti kiinnostaa se, mitä tarkoittaa puhe lunastuksesta.
Lunastamista tarkoittava sana ei esiinny kovin usein alkukielisessä UT:ssa. Tärkein kohta on se, mikä on myös Lutherin toisen uskonkappaleen selityksen taustalla: ”Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, 19 vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä.” (1. Piet. 1:18-19). Alkukielen lunastamista tarkoittavan sanan takana on alkuaan ajatus siitä, että joku hankkii hinnan maksamalla itselleen jotain, joka on hänen omansa mutta jonka hän on menettänyt. Sana voi tarkoittaa myös pelkästään vapaaksi ostamista. Toinen alkukielen sana, joka tarkoittaa juuri tällaista vapaaksi ostamista, on sekin meidän Raamatussamme käännetty sanalla ’lunastaa’. Tämä sana esiintyy sekin vain muutamaan kertaan, joista tärkeimmät esiintymät ovat Galatalaiskirjeessä. Orja saatettiin ostaa vapaaksi rahasummalla. Tällaisen rahasumman joku saattoi maksaa toisen puolesta ja näin vapauttaa hänet. Nyt 1. Piet. muistuttaa, ettei kristittyjen lunastus sujunut näin helposti. Tarvittiin Kristuksen veri ennen kuin meidän orjuutemme päättyi.
Ensimmäinen Pietarinkirje puhuu tässä yhteydessä vain siitä, että meidät lunastettiin ”tyhjänpäiväisestä elämästä”. Paavali sen sijaan menee tapansa mukaan suoraan asiaan: ”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: ”Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.” (Gal 3:13). Juuri tässä on uskomme ydin: Me olimme omien syntiemme takia ja omasta syystämme lain kiroamia ja Jumalan vihan alla. Jumala ei katsonut syntejämme sormiensa lävitse, ei yhtään pahaa ajatusta, sanaa tai tekoa. Kaikki ne pantiin Kristuksen päälle. Jumalan viha ajoi hänet helvetin tuskiin asti. Hänestä ei tullut vain kirottu, vaan jopa kirous meidän edestämme. Näin täydellisenä lepäsi Jumalan viha hänen päällään. Monilla meillä on risti kaulassaan tai kotona seinällään. Kun me katsomme ristiä, tiedämme, mistä meidät on lunastettu: Jumalan polttavan vihan alta, joka ei säästä eikä armahda. Mutta tämä viha ei kohtaa meitä. Sen otti päälleen Jeesus, joka lunasti meidät vapaaksi synnin, kadotuksen ja Perkeleen vallasta. Risti on merkki siitä, miten pyhä Jumala vihaa syntiä. Samalla se on kuitenkin merkki siitä, miten palavasti Isän sydän rakastaa syntisiä, heikkoja ja lankeavia ihmisiä. Kristus on kuollut kaikkien edestä ja koska kaikkien myös sinun. Sinun syntisi on ristillä sovitettu ja sinä olet lunastettu.