Kristillisen uskon mukaan Kaikkivaltias Jumala on luonut sanallaan kaiken näkyväisen ja näkymättömän. Nimenomaan hänellä siis ovat tekijänoikeudet kaikkeen siihen, mitä me ympärillämme näemme, niin ihmisiin, eläimiin kuin luontoon yleensäkin. Siksi kristitty katsoo tämän luomakunnan käyttöohjeet Jumalan sanasta.
Luomistyönsä päätteeksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Hän siunasi heidät sanoen: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu” (1. Moos. 1:28). Ihmisen huostaan on annettu maa, kasvit ja eläimet. Psalmissa 8 runoilija ihmettelee Jumalan antaman tehtävän suuruutta. Ihminen on tehty lähes jumalolennoksi ja hänet Herra on pannut hallitsemaan luotujaan.
Jumalan antamasta tehtävästä nousee kaksi puolta, oikeus ja velvoite. Molemmat puolet kiistetään nykyaikana joko teoriassa tai käytännössä.
Ihmisellä on kirkon uskon mukaan oikeus käyttää hyväkseen luontoa, kasvattaa ja saalistaa eläimiä, raivata ja viljellä maata. Tämän kiistävät ne, joiden mukaan lihan syöminen tai eläinten tarhaaminen on sinänsä väärin ja tuomittavaa. Jokaisella on oikeus ryhtyä kasvissyöjäksi ja eläinystävyys on vanha kristillinen hyve. Joskus puhutaan kuitenkin täydellä syyllä vihreästä fasismista. Näin on pakko sanoa esimerkiksi silloin kun suurten ihmisjoukkojen kuolema katsotaan onneksi maailmalle ja nälkää kärsivät ihmiset nimenomaan kehotetaan jättämään vaille apua.
Ihmisen saamaan tehtävään liittyy vastuu ja velvoite. Jos Jumala on antanut ihmiselle oman luomakuntansa hallinnan, ihminen on myös Herralleen vastuussa tekemisistään. Tätä vastuuta Jumalalle selkänsä kääntänyt ihmiskunta ei nykyään näytä lainkaan tunnustavan. Pienessä mittakaavassa tämä näkyy järjestelmällisenä eläinrääkkäyksenä. Saksan teksti-TV kertoi joulun alla ankan syrjäyttäneen hanhen maksapasteijan tuotannossa. Ankkaa kun on helpompi pakkoruokkia ja näin sen maksa saadaan kasvamaan jopa 14 kertaa suuremmaksi kuin normaalisti. Suuremmassa mittakaavassa tämä käy ilmi hillittömänä luonnonvarojen riistämisenä. Millaisen maailman me jätämme jälkipolville? Kannamme tästä vastuun paitsi tulevien polvien myös pyhän Jumalan edessä.
Jumalan luomistyön ja luomisjärjestyksen tarkasteleminen antaa nykyajan huolestuneelle, kiireiselle ja ahneelle ihmiselle virkistävän tuulahduksen oikeasta ja hyvästä maailmasta. Se on edelleen hyvä ja oikea ohjenuora. Ihmisellä on oikeutensa ja velvollisuutensa tässä maailmassa ja Jumalan edessä. Tämä on sittenkin Jumalan maailma – ja myös sen kohtalo on viime kädessä Kaikkivaltiaan kädessä.