Meidän uskonelämässämme on monia suuria kysymyksiä joiden kohdalla vaikeutemme on siinä, että emme tahdo saada järjestykseen monia asiaa käsitteleviä raamatunkohtia. Aivan toisenlainen on tilanne pyhän ehtoollisen kohdalla: Meillä on vain muutama kohta Raamatussa emmekä millään tahdo tajuta että siinä on kaikki mitä tarvitsemme.
Raamatussa puhutaan suoraan ehtoollisesta vain muutamaan kertaan ja ne on nopeasti lueteltu. Kolme ensimmäistä evankeliumia kertovat kaikki ehtoollisen asettamisesta ja sisältävät sen asetussanat. Johanneksen evankeliumin kuudes luku puhuu sekin ehtoollisesta, mutta Johannekselle tyypillisen moniselitteisesti: Tässä luvussa ovat rinnakkain ruokkimisihmeen leipä, Vanhan testamentin mainitsemat Viisauden pidot ja samalla jo ennakoidaan pyhän aterian salaisuutta. Tämän lisäksi meillä on kaksi kohtaa Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä ja siinä kaikki – toki viittauksia on enemmän, Ilmestyskirjaa myöten.
Voiko tämä siis olla tärkeää?
Hätäisiä päätelmiä tekevä voisi kuvitella että asia josta puhutaan näin harvoin ei voi olla kovin tärkeä ja ajattelee että olisi puhuttava enemmän muista asioista ja vähemmän ehtoollisesta. Itse asiassa näin jotkut kirkkokunnat opettavatkin. Sitä on vaikea ymmärtää. Nämä muutamat harvat kohdat sisältävät aivan valtavan latauksen: ”Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. (1. Kor. 10:16-17). Yhteys Kristuksen vereen, yhteys Kristuksen ruumiiseen – mitä enemmän syntinen ihminen voisi tarvita? Tai mitä parempaa voi ihminen kuulla kuin nämä sanat: ”joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi”?
Kuuntele ja usko
Mainitsemistani kohdista neljä sisältää ehtoollisen asetussanat. Yhden asian olen koettanut omassa opetuksessani tuoda jatkuvasti esille: Tässä maailmassa ihminen ei voi tietää enempää eikä kenenkään tarvitse tietää enempää ehtoollisesta kuin se mitä on kirjoitettu näihin Jeesuksen asetussanoihin. ”Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä jona hänet kavallettiin, otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti myös maljan, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”
Kirkkokuntien opetukset asiasta poikkeavat ratkaisevasti. Me luterilaiset tahdomme yksinkertaisesti toistaa Jeesuksen sanat ja uskoa niiden mukaan: Tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni. Reformoidut – joita meillä ovat mm. helluntailaiset – sanovat, että asia on käsitettävä kuvainnollisesti eikä todellisesti. Me emme ole koskaan voineet ymmärtää mistä tällainen viisaus on peräisin, sillä Jeesuksen sanat ovat yksinkertaiset lapsenkin järjelle. Katoliset teologit olivat tietävinään hetken ja tavan jolla leipä muuttuu Jeesuksen ruumiiksi. Meille riittää vähempi: Me kumarramme läsnäolevaa Herraa joka antaa itsensä syntisten lunnaiksi.
Kristus on lähellä
Mitä Jeesuksen sanat sitten tarkoittavat, kun ne ymmärretään niin kuin hän ne sanoi? Me olemme syntisiä ja paljon rikkoneita ihmisiä. Missä ehtoollinen toimitetaan oikein, siellä itse pyhä Jumala tulee meidän luoksemme. Niin lähellä kuin sinua on leipä ja viini, niin lähellä on Kristus ja hänen sanomaton, palava armonsa ja rakkautensa. Ehtoollispöytään jätämme syntimme, heikkoutemme ja tuomiomme. Sieltä kannamme mukanamme Kristuksen pyhyyden, hänen voimansa ja armahduksemme. Vähemmästä ei ole kysymys.
Meidän uskostamme tulee helposti suorittamista, tekemistä ja toimittamista. Kun polvistun ehtoollispöytään, kaikki on toisin. Minä en ole subjekti vaan objekti. Minä en palvele Kristusta, Kristus palvelee minua. Rakas Herrani hoitaa ja kantaa syntistä lastaan.
Varo uutuuksia
Kun kaikkea uudistetaan, monet puuhastelevat myös ehtoollisen kanssa ja tarjoavat uutuuksiaan. Milloin joku tarjoaa uusia aineita viinin ja leivän tilalle tai joku alkaa järjestellä ehtoollisenviettoja omin nokin omassa kaveripiirissään. Me tahdomme tehdä toisin. Kun Herra kehottaa ottamaan viinin ja leivän me otamme viinin ja leivän emmekä suostu muuhun. Ja kun ehtoollinen on annettu koko seurakunnan aarteeksi emme uskalla sorkkia sitä omin nokin omissa pikkupiireissä ja ilman niitä, joille sakramentin hallinta on uskottu. Ehtoollinen on sanomattoman pyhä asia, pelottavan pyhä. Yhtä vähän kuin teemme omia viritelmiä korkeajännitejohtoihin, yhtä vähän uskallamme koska Herran aterian salaisuuteen.
Tule!
Kuka uskaltaa tulla Herran ehtoolliselle? Onhan Raamatussa sanottu, että epäuskoinen syö ja juo itsellensä tuomion. Vastaus on yksinkertainen: Ehtoollinen on syntien anteeksiantamuksen ateria ja se on tarkoitettu syntiselle ihmiselle. Joka tulee pyytämään Jumalalta syntejään anteeksi ja uskoo ne Kristuksen takia pois otetuiksi, tulee varmasti oikealla mielellä.
Herran ateria on varsinainen rakkauden ateria. Tuskin missään muualla Jumalan armo tulee niin alas ja niin lähelle kuin tässä. ”Sinun puolestasi annettu – sinun puolestasi vuodatettu” – siinä on elämä.