”Tervetuloa!
Sauna on lämmin”

Kesäisäntä Alexander Bashaev tarjoaa kipakan kuumat löylyt Hollolan Tuohirantaan saapuville seuravieraille.

Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Alexander Bashaev ja syntynyt Bakussa, Azerbaidzanissa. Silloin elettiin Neuvostoliiton aikaa. Suomeen muutin Pietarin läheltä Toksovasta. Äidinkieleni on venäjä, mutta Suomeen muutettuani olen oppinut pikkuhiljaa myös suomea. Olen asunut Lahdessa nyt neljä vuotta ja opiskellut hierojaksi.

Miten tulit Lahden Lutherin kirkkoon?
Noin 10 vuotta sitten menin Toksovassa luterilaiseen kirkkoon ja mukaan seurakunnan toimintaan. Siellä tutustuin suomalaiseen Esko Haapalaiseen, joka kävi kerran kuussa pitämässä meille jumalanpalveluksia. Hän ohjasi minut tänne Lutherin kirkkoon, kun muutin Suomeen. Esko piti minulle täällä myös rippikoulun ja minut konfirmoitiin tässä kirkossa. Kasteen olin saanut jo lapsena ortodoksikirkossa Bakussa.

Toimit Lutherin kirkossa suntiona. Mikä siinä kiinnostaa?
Meillä on täällä suntiotiimi, jonka yksi jäsen olen. Tykkään palvella tällä tavalla seurakuntaa ja tavata samalla ihmisiä. Meillä käy aika paljon inkeriläisiä paluumuuttajia, heidän kanssaan voin myös puhua äidinkieltäni. Voisin tehdä tätä työtä enemmänkin, niin mukavaa se on.

Olet ollut myös Lahden osaston kesäkodilla Tuohirannassa kesäisäntänä. Mitä teet siellä?
Tuohirannassa kävin ensimmäisen kerran Esko Haapalaisen mukana jo seitsemän vuotta sitten, kun olin muiden toksovalaisten kanssa siellä leirillä. Nyt olen ollut kolmena kesänä talonmiehenä, niin kutsuttuna kesäisäntänä. Korjailen paikkoja, teen pikkuremontteja, leikkaan nurmikot ja siivoilen sisällä ja ulkona. Tiistai-iltaisin lämmitän seuraväelle saunan. Kun Tuohirannassa on leiri, vastaan siitä, että kaikki toimii niin kuin pitää. Toksovan leireillä olen myös apukokkina. 

Harrastat sukeltamista. Käytkö Tuohijärvessä töiden jälkeen?
En, siinä on liian pieniä kaloja (naurua)! Minä nimittäin kalastan samalla harppuunani kanssa. Siksi sukellan useimmiten Päijät-Hämeen suuremmissa ja kirkkaammissa järvissä. Tavallisin saalis on parin kilon painoinen hauki.  Tai niitä ainakin tavoittelen. Aina ei tietenkään saalis osu kohdalle ja monesti myös laukaisen harppuunan ohi. Kalat ovat liian vikkeliä uimareita.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 18/19.