Tervetuloa meille kotiin!

Kotiseurat ovat ovenavaus vieraille ja evankeliumille.

Inkeri Ojala seisoo vanhan kotitalonsa rappusilla Loviisan Kaivokadulla ja toivottaa avosylin vieraita tervetulleiksi.
– Olipa ihanaa, kun tulit, hän huudahtaa.

Vaikka seurat ovatkin arkena keskellä päivää, väkeä tulee paikalle niin, että tuoleja täytyy kantaa lisää peräkamarista. Vieraita on tullut Ruotsista ja Kanadasta saakka. Kesäloma-aika on saanut monet liikkeelle.

Seurojen alkuun juodaan perisuomalaiseen tapaan kahvit. Kahvin keralla on pullaa, piirakkaa ja voileipää. Emännän apuna häärii lahtelainen Kyllikki Stenborg, joka on tottunut seisomaan kahvipannun rivassa. Kahdelle ripeälle seurakunta-aktiiville seurakahvitus on pikku juttu eikä muistakaan valmisteluista oteta stressiä.
– Minusta on tosi kivaa järjestää seuroja! Enkä tee läheskään kaikkea itse. Minulla on ystäviä, jotka tulevat apuun. Ja loppujen lopuksi, mikä tässä on tärkeintä? Yhdessäolo, Sana ja Siionin Kannel, Ojala toteaa.
Ojala onkin järjestänyt seurat eräänkin kerran, kesäisin lapsuudenkodissa Loviisassa ja talvisaikaan kotona Lahdessa. Seurojen pitäminen ja vieraiden kestitseminen on hänelle aina juhlaa.

Tarjolla kahvia, Sanaa ja Siikkaria

Kahvihetken jälkeen rovasti Markku Niemelä toivottaa väen tervetulleeksi.
– Seurat ovat yksi Jumalan lasten yksi työmuoto, joka alkoi jo apostolien aikana Filemonin kodissa. Toivon mukaan tämä hieno perinne säilyy Herramme paluuseen saakka, Niemelä toteaa.

Evankelisiin seuroihin kuuluu tietysti reipas Siionin Kanteleen laulanta. Niemelän antaman ohjeen mukaan Kiitosmielin laulaa tahdon kuuluu laulaa sellaisella tempolla ja rytmillä, että lopussa laulaja on hieman hengästynyt. Yleisö otti heti vihjeestä vaarin ja intoutui vauhdikkaaseen menoon. Siikkarin lauluissa ei ole tarkoituskaan hidastella. Autuuden ilosta ja hyvästä Vapahtajasta saa laulaa reippaasti ja ilolla.

Tavallisesta seuramenosta poiketen näissä seuroissa saatiin nauttia runsaista yksinlauluesityksistä. Kanadan Thunder Baysta vierailulla ollut Edith Repo sekä Ruotsin Boråsista lomailemassa olleet Sylvi ja Sulo Pehkonen tarttuivat vuorollaan Siionin Kanteleeseen ja päästivät laulut irti.

Talon ehtoisa emäntä Inkeri Ojala käytti puheenvuoron ja kertoi yli satavuotiaasta kotitalostaan, johon hän muutti inkeriläisten vanhempiensa kanssa sotien jälkeen. Hietamäen seurakunnasta kotoisin olleille isälle ja äidille evankeliset seurat olivat luonteva osa uskovan elämää. Kaivokadun talossa on ennenkin laulettu Siionin Kannelta ja kuunneltu evankelisia puheita. Hieno perinne jatkuu nyt jokakesäisten seurojen muodossa.

Täällä ei pönötetä!

Rovasti Markku Niemelä on armoitettu seuramies sanan parhaassa merkityksessä. Eräs työtoveri luonnehti häntä kertomalla, että kun Markun pistää hakemaan postia laatikolta, hän varmasti kysyy, voisiko matkalla jossakin järjestää seurat. Niemelä itse ei uskalla lähteä laskemaan, kuinka moniin seuroihin hän vuoden aikana osallistuu, mutta paljon niitä on.

– Kyllä tämä on ehdottomasti kotoisin tilaisuus sekä julistukseltaan että ilmapiiriltään! Tästä jäävät pois kaikki jumalanpalveluksen juhlaelementit ja tilalle avautuu mahdollisuus kohdata läheisesti seurakuntaa ja keskustella ihmisten kanssa. Täällä on vaikea papinkaan pönöttää, Niemelä nauraa.

Vaikka seurat eivät suurenmoisia juhlaesitelmiä kaipaakaan, Niemelän mukaan puhujan tehtävänä on kuitenkin laatia huolellisesti tilanteeseen sopiva seurapuhe. Sen alkuun sijoitetaan Raamatun teksti, johon puhe on sidottu. Niemelä painottaa, että Raamatun tekstistä tulisi irrota kolme ässää: sisältö, sanoma ja sovellus ihmisten sydämille. Seurapuheen aameneksi voi valita aihetta käsittelevän laulun Siionin Kanteleesta.

– Meillä on noin 250 tehtäväänsä koulutettua oto-työntekijää. Heidän osaamistaan tulisi hyödyntää nimenomaan kotiseuroissa! Aina puhujana ei tarvitse olla juuri sen oman papin tai alueen työntekijän, Niemelä korostaa.

– Ruokin ajatusta kotiseuraliikkeen voimakkaasta kasvusta. Toivon mukaan saamme siirrettyä tämän loistavan toimintamallin seuraavien sukupolvien vastuulle ja iloksi, Niemelä tuumii.

Tämä sama ajatus on liikkunut monen muunkin päässä. Aiheesta keskusteltiin mm. Evankeliumijuhlan vuosikokouksessa. Siellä Sleyn entinen toiminnanjohtaja Reijo Arkkila kehotti yhdistystä tekemään pitkän tähtäimen suunnitelman, jossa mm. kaksinkertaistettaisiin kotiseurojen määrä. Joko tänä vuonna olisi Sinun vuorosi järjestää kotiseurat ja avata ovi vieraille ja evankeliumille?