Terveisiä Ugandasta!

Richard Ondichon lähettikirje 1/2024

16.2.2024

Tammi-helmikuun uutiskirje 2024

Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden…(Ef.4:11-13)

Astumme vuoteen 2024 odottaen, mitä Jumala on varannut meille. Hän on asettanut meidät keskelle yhteisöä, joka on täynnä ihmisiä, joita rakastaa Jeesuksen nimessä. Saamme elää uskoen Hänen lupauksiinsa ja heijastaa Hänen hyvyyttään.

Lähetysosasto pyysi minua menemään Pohjois-Ugandaan helpottamaan ELCSS/S:n (Etelä-Sudanin ja Sudanin luterilaisen kirkon) pastorien koulutusta. Valmistauduin suurella innolla tapaamaan lähetystyöntekijöitämme, jotka työskentelevät tällä hetkellä Ugandassa. Kävin viimeksi Kampalassa Ugandassa 15 vuotta sitten, kun olin matkalla opettamaan ELCSS/S:n teologiseen seminaariin Yambiossa 2008.

Lähdin Helsingistä 24.1.2024 klo 5:00 Amsterdamin lentokentän sään aiheuttaman tunnin myöhästymisen jälkeen. Tunnin kuluttua lentokone sai lähtöluvan, mutta silti sää ei ollut sen parempi. Laskeutuminenkin viivästyi, ja kun meille annettiin 40 minuutin ilmassa odottelun jälkeen lupa laskeutua, oli se hyvin traumaattinen kokemus. Ihmiset huusivat peloissaan, mutta rukoilin, että Jumala säästäisi meidät, jotta pääsen Ugandaan. Myöhästymisestä johtuen myös minun yhteyslentoni reititettiin uudelleen niin, että sain uuden yhteyden Nairobin kautta, jossa jäin myös kolme tuntia odottamaan lentoa Entebbeen. Lopulta saavuin Entebben lentokentälle klo 4.50 ja sitten minut kyydittiin vierastaloon, jossa Anna ja Taisto Sokka nukkuivat. Seuraavana aamuna tapasin Taiston ja Annan aamiaisella ja lähdimme ajamaan Pohjois-Ugandaan. Sää oli taivaallinen. Lähtiessäni Suomesta, oli -19 ja Ugandassa oli +40. Meillä on ihania keskusteluja viiden tunnin ajomatkan aikana pohjoiseen. Kävimme matkalla kylässä Paulan ja Laurin (Heikkilä) kodissa, missä he olivat valmistaneet upean illallisen.

Tämän jälkeen alkoi varsinainen pastorikoulutus, ja ajoimme Bweyaleen, jossa koulutus järjestettiin. Olin yllättynyt nähdessäni entisiä oppilaitani, jotka ovat nyt pastoreita. Yksi heistä oli piispa Ezra, jota opetin vuonna 2008. Minulla oli neljä aihetta opetettavana: kristillinen taloudenhoito, homiletiikka (saarnaoppi), liturgia ja kristillinen ohjaus. Jokaisessa aiheessa oli kolme osaa ja jokaisessa osassa oli kaksi tuntia luentoa, sekä lopuksi kysymys & vastaus -osio. Säämuutoksen vuoksi jalkani olivat turvonneet, mutta luojan kiitos minulla oli avokkaat, jotka palvelivat minua hyvin. Opetustuokiot olivat aivan taivaallisia siinä määrin, että aloin ajatella kuten yksi opetuslapsista, joka sanoi Jeesukselle vuoren huipulla: ”Pietari sanoi Jeesukselle: Herra, meidän on hyvä olla täällä. Jos tahdot, minä pystytän kolme suojaa: yhden sinulle, yhden Moosekselle ja yhden Elialle.” (Matteus 17:4). Jumala oli totisesti järjestänyt tämän kaiken.

Seuraavana sunnuntaina lähetystyöntekijämme ajoivat kaukaiselle pakolaisleirille, jossa heillä on luterilainen seurakuntamme. Saarnasin tuossa mutaisessa kirkossa ja tunsin olevani etuoikeutetussa asemassa puhuessani niille ihmisille, jotka ovat tulleet Sudanin eri alueilta sisällissodan vuoksi. Monien saattoi nähdä olevan stressaantuneita ja aliravittuja, mutta toivo ja luottamus siihen, että Jumala voi muuttaa kaiken, oli suuri – joskin se saattoi tuntua hyvin kaukaiselta. On paljon tehtävää niiden traumatisoituneiden ihmisten palvelemiseksi, jotka rukoilevat, että Sudanissa vallitsisi rauha, jotta he voisivat palata jälleenrakentamaan kansakuntaansa. Tunsin monien nuorten halun saada tulevaisuutta varten kunnollista koulutusta, kun taas toiset eivät pysty maksamaan koulumaksujaan.

Pakolaisten tilanne Gulussa on sellainen, että kaikkia tarpeita eivät neljä lähetystekijäämme pysty täyttämään. Erityisesti pyhäkoulunopettajien ja nuorisotyöntekijöiden kouluttamiselle olisi tarvetta. Kun pidetään mielessä, että nuoret ja lapset ovat enemmistö noissa kirkoissa, on selvää, että pastorien koulutuksen lisäksi tarvitaan hyvää opetusta niille, jotka opettavat pyhäkoulua. Se on satsaamista kirkon tulevaisuuteen, jos pyhäkoulu asetetaan etusijalle. Tiedän, että se on kallista mutta myös kannattavampaa, että nämäkin alueet sisällytetään koulutusohjelmaan. Lähetystyöntekijämme siellä työskentelevät ahkerasti – jopa siinä määrin, että minusta tuntui heidän olevan suorastaan työnarkomaaneja. ELCSS/S Uganda Mission näyttää tarvitsevan
lähetystyöntekijöitä, joilla on osaamista opetusalalta, sekä myös koulutusta terveysalalla.

Haluan kiittää, että rukoilit Ugandan matkani puolesta ja toivon, että voisimme yhdessä muistaa myös Ugandan työtä rukouksissamme.

Olen nyt palannut Helsinkiin ja raamattutuokiot, katekismustunnit, sekä muut työt pitävät minut kiireisenä. Tunnen suurta kunniaa hoitaessani laumaani, jonka Jumala on uskonut huomaani Evankeliumiyhdistuksen kautta.

Toivotan teille siunattua paaston aikaa.