Teologit ja seurakuntalaiset, opiskelkaa Raamatun alkukieliä!

Hepreaa ja kreikkaa vuosia opettanut Matti Liljeqvist näkee, että Raamatun alkukielten huono osaaminen teologien keskuudessa on hälyttävää. Erityisesti sen vuoksi, että saarnojen sisältö ohenee, kun yhä harvempi tutkii Raamatun tekstejä alkukielellä.

Vanha testamentti kirjoitettiin alun perin hepreaksi, vaikka siitä löytyy joitakin katkelmia arameaksi. Uusi testamentti puolestaan kirjoitettiin kreikaksi muutamia arameankielisiä lausahduksia lukuun ottamatta.  Siksi on tapana puhua hepreasta ja kreikasta Raamatun alkukielinä. Mutta mihin seurakunnan tai kristillisen järjestön palveluksessa olevat papit ja teologit tarvitsevat Vanhan testamentin alkukielen eli heprean tai Uuden testamentin kreikan osaamista? Tämä on monesti seurakuntalaisillekin epäselvää. Eikä vain seurakuntalaisille, vaan myös osalle papeista, joista moni ei ole lukenut Raamattua sen alkukielillä sen jälkeen kuin he suorittivat opintonsa teologisessa tiedekunnassa.  

 Riihimäkeläinen eläkkeellä oleva seurakuntapappi ja tutkija Matti Liljeqvist on käyttänyt suuren osan elämästään heprean ja kreikan tutkimiseen ja opettamiseen. Hän on edelleen palavasti innostunut Raamatun alkukielistä ja toivoo, että teologien keskuudessa voisi syntyä näiden kielten opiskelun renessanssi. Liljeqvist on myös sitä mieltä, että nämä kielet eivät ole niin hankalia, etteivät myös ihan tavalliset seurakuntalaisetkin voisi halutessaan niitä oppia. Voihan avoimessa yliopistossa hepreaa ja kreikkaa opiskella kuka vain.  

– Ei näiden kielten vaikeuteen voi vedota. Kieliä ne ovat siinä kuin muutkin ja ne ovat opiskeltavissa, Liljeqvist korostaa.  

Liljeqvistiä surettaa, ettei kielten opiskelu ole teologisessa tiedekunnassa arvossaan. Tällä hetkellä pappisvirkaan vaaditaan kahden klassisen kielen opinnot. Niistä yhden on oltava kreikka. Niinpä ilman heprean opintoja voi päästä kirkon virkaan.  

– Mutta kun olen keskustellut raamattuluentoja pitävien pappien kanssa, he ovat todenneet, että alkukielten osaaminen antaa paljon tavalliseen seurakuntatyöhön. Luentoja valmistellessaan he ovat huomanneet kielten osaamisen arvon. Alkukielten hallitseminen avaa Raamatun, Liljeqvist painottaa.  

Hänestä on ristiriitaista, että luterilaisessa kirkossa korostetaan jatkuvasti jumalanpalveluksen ja saarnan keskeistä merkitystä, mutta samaan aikaan ei vaadita niiden kielten osaamista, joilla Raamattu on kirjoitettu. Kun pappi valmistelee saarnaa Uuden testamentin tekstistä, hänen pitäisi kyetä lukemaan kyseisen pyhän saarnateksti kreikaksi Novumista eli kreikankielisestä Uudesta testamentista.  

Tässä tarvitaan alkukielten osaamista, onhan suomenkielinen käännös vain yksi näkökulma saarnatekstiin. Kreikankieliseen tekstiin syventyminen avaisi toisen näkökulman. Tehtävänsä vakavasti ottava pappi ei Liljeqvistin mukaan voi nojautua vain käännöksiin. Kyse ei nimittäin ole vain siitä, mitä itse sanojen merkitykset avaavat. Kielet avaavat myös kulttuurin ja ajattelutavan, jotka ovat Raamatun tekstien taustalla. 

Lue koko juttu Sanansaattajasta 14/21.