Taisi olla hyvä saarna

”Kun Herramme Jeesus Kristus sanoi: Tehkää parannus jne., hän tahtoi, että hänen omiensa koko elämä olisi parannusta.”

Tällä väitteellä eli teesillä Martti Luther aloitti pyhäinpäivän aattona 1517 keskustelun aikansa kirkonvaikuttajien kanssa. Seuraukset tunnetaan. Äsken vietettiin taas uskonpuhdistuksen muistopäivää.

Sama teesi oli johtavana ajatuksena piispa Jari Jolkkosen saarnassa, jonka hän piti syksyn kirkolliskokousviikon avajaismessussa 3.11. Kuuntelin saarnaa huoneessani YouTube-kanavalta suorana ja ajattelin, että nyt piispa saarnaa asiaa. Ei sosiaalipoliittisia latteuksia tai keittiöpsykologiaa. Ei reformaation sanoman kuihduttamista lukutaidoksi tai hyvinvointivaltioksi tai elävää uskoa vastustavaksi halvan armon ideologiaksi.

Itse asiassa teesien väärää tai yksipuolista tulkintaa piispa halusikin oikoa: ”Aneet tarjoavat houkuttelevan perustelun helpolle pintahengellisyydelle… Ne lupaavat rauhan, Kristus lupaa ristin.”

Muutenkin kuulosti siltä kuin pitääkin: ”Oikeaan parannukseen kuuluu Jumalan sanan kuuleminen, rukous ja laupeuden tekeminen köyhille.” Saarnaaja totesi, että teesien loppuhuipennuksena annetaan isku kosiskelevalle wellness-kristillisyydelle. Luther sanoo nimittäin, että taivaaseen on mentävä pikemmin monen ahdistuksen kuin väärän rauhan kautta. Jolkkonen leikitteli ajatuksella Lutherin teeseistä ja kirkon strategiasta: ”Jos joku edustajatoveri esittäisi strategiaan lisättäväksi lisälauseen ’kristittyjä tulee kehottaa seuraamaan Kristusta läpi rangaistuksen, kuoleman ja helvetin, ja siten luottamaan siihen, että he pääsevät taivaaseen monien ahdistusten kuin varman rauhan kautta’, saisiko esitys meidän vankkumattoman kannatuksemme?”

Oli saarnassa myös evankeliumi: ”Kutsu kääntymykseen ei ole elämää tukahduttava, vaan vapauteen kutsuva. Se on täynnä rakkautta. Se on pohjimmiltaan kutsu avata sydän – tai strategiamme sanoin – avata ovet jatkuvasti Jumalalle ja hänen hyvyydelleen.”

Ajattelin, että ei kai kukaan tuota saarnaa moiti. Sehän menee niin kuin tunnustuksemme mukaan kuuluukin. Ilkeä se ei ole, vaikka parannusta saarnaakin. Mutta erehdyin. Päivän kuluessa joku kirkon työntekijöiden some-ryhmä lauloi, että Jolkkonen piti naisvihamielisen saarnan. Kysyin, mistä ihmeestä moinen tulkinta. Vastaus: piispa mainitsi syyllistävässä yhteydessä siiderin, joka kuulemma on naisten suosima juoma. Hain saarnan tekstin eteeni, ja toden totta: ”Kristuksen kutsu kääntymykseen on jotakin muuta, kuin sellainen aktivismi, jossa istahdetaan pehmeälle sohvalle, avataan makea siideri ja ryhdytään somettamaan myrkyllisiä viestejä poliittisen kentän vastakkaiselle laidalle.”

Illalla pohdittiin pikku porukassa (mukana myös naisia), miten trollaaminen, maalittaminen ja somelietsonta toimivat. Joku, jonka intresseihin syystä tai toisesta kuuluu vaientaa piispa Jolkkosen ääni tai vääränlainen teologia, kehittää kertomuksen ylhäältä jylisevästä piispasta, joka suhtautuu halveksivasti naisiin. Villakoiran ytimeksi riittää saarnan kohta, jossa mainitaan siideri. Olut olisi kai antanut piispalle vapauttavan tuomion. Eikö olisi hyvä muistaa rukouksin kaikkia julkisissa tehtävissä olevia, ettei vaientaminen ja pelottelu tehoaisi? Varmaan tällainen on poliittisissa piireissä paljon räikeämpää. Mutta melko häpeämättömiä osaavat kirkollisetkin piirit olla.