Syli, johon saa aina mennä

Johanna Yoshimura aloitti muutama vuosi sitten opintonsa Suomessa, kun muu perhe jäi Japaniin tekemään lähetystyötä. Paluu kotimaahan ei ollutkaan yksiselitteisesti paluu kotiin.

Johanna Yoshimura on parikymppinen opiskelija, joka on monien opiskelijatovereidensa tavoin muuttanut pois lapsuudenkodistaan ja opetellut viime vuodet itsenäistä elämää uudessa kotikaupungissa. Johannan välimatka omaan perheeseen on kuitenkin paljon pidempi kuin useimmilla muilla opiskelupaikkakunnalle muuttaneilla: hän on elänyt ison osan lapsuuttaan Japanissa, jossa hänen vanhempansa Päivi ja Hiroaki Yoshimura edelleen tekevät työtä Sleyn lähetteinä.

Johanna kävi Tokiossa amerikkalaistaustaista kansainvälistä koulua yhteensä seitsemän vuotta. Lukion viimeisen luokan jälkeen hänen oli päätettävä, mikä olisi järkevä vaihtoehto jatkon kannalta. Tiedossa oli, että vanhempien työ kentällä jatkuisi.

– Minulla oli iso haave mennä Yhdysvaltoihin opiskelemaan, sillä suuri osa ystävistäni haki sinne. Tiesin jo valmiiksi, että se olisi ollut taloudellisesti haastavaa isojen lukuvuosimaksujen takia.

Johanna muutti asumaan yksin Helsinkiin 2017. Myöhemmin hän pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan matemaattisia aineita.

Johanna huomasi, että Japanista lähteminen oli vaikeampaa kuin hän oli ajatellut.

– Vaikka Suomi on virallinen äidinkieleni ja kotimaani, eikä tänne paluu siinä mielessä tuntunut isolta kynnykseltä, se oli samaan aikaan tunnetasolla hyvin vaikeaa.

– On vaikea ilmaista sitä yksinäisyyttä, jota koin.

Johanna kertoo pidätelleensä sisällään pitkään surua siitä, että joutui lähtemään Japanista ja jättämään hänelle tutut asiat ja läheiset ihmiset.

– Halusin olla vahva ja näyttää, että pystyn palaamaan Suomeen ja olemaan täällä yksin. Sitten en kuitenkaan enää jaksanut kantaa kaikkea.

Johanna on asunut Suomessa nyt neljä vuotta.

– Vaikka ulkoisesti asiat eivät ole muuttuneet paljon, sisäisesti minulla on hyvin erilainen olo. Jossain vaiheessa sain Jumalalta täydellisen rauhan siitä, että on hyvä olla tässä, Johanna kertoo.

Julkaistu   kokonaan   Sanansaattajassa  17/21.