Syksyn kuulumisia

Pasi Palmun lähettikirje

1.12.2024

Kastekursseille kysyntää Alun perin suunnittelimme uutta kastekurssia alkavaksi elokuussa kesän kiireiden helpotettua. Kysyntä oli kuitenkin niin vilkasta, että Zion-seurakunnan kirkkoherra Bernhard Schütze aloitti kurssin jo keskikesällä. Kurssi on ollut iso, kaikkiaan toistakymmentä osallistujaa. Kuusi heistä kastettiin lokakuun alussa. Samassa yhteydessä konfirmoin erään afgaanimiehen, joka oli jo kastettu jossakin baptistisessa kirkkokunnassa Ruotsissa. Maailma on kummallinen: Suomalainen lähetystyöntekijä keskustelee Saksassa afgaanipakolaisen kanssa ruotsin kielellä! Marraskuun ensimmäiselle sunnuntaille on suunniteltu loput pastori Schützen kurssilaisten kasteet. Samana pyhänä aloitamme Christian Tiewsin kanssa uuden kurssin.

Wolfsburgia tukemassa

Olen silloin tällöin kertonut matkoistani Wolfsburgiin, jossa on myös pieni yhteistyökirkkomme seurakunta ja siellä kokoontuva persialaisten ryhmä. Pohdimme jo, olisiko meidän syytä lopettaa Wolfsburgin käynnit ja keskittyä kokonaan Hampuriin, mutta siihen Christianilla ja minulla ei ollut sydäntä. Tuo erikoisessa kaupungissa kokoontuva seurakunta on tullut meille rakkaaksi. Mitä tarkoitan erikoisella? Kaupunki on Saksan nuorimpia ja se on synnytetty Volkswagenin tehtaiden ympärille. Natsit perustivat sen oikeastaan ei-mihinkään osoituksena siitä, että nyt rakennetaan kokonaan uutta Saksaa. – Käyn Christianin kanssa siellä vuorotellen niin, että käyntejä tulee minulle noin kerran kahdessa kuukaudessa. Tätä kirjoittaessani valmistaudun pitämään Wolfsburgissa kastejumalanpalveluksen.

Se ei pelaa joka pelkää

Lokakuussa päätimme tiivistää Hampurin persialaismessuja joka sunnuntaisiksi. Tähän mennessä olemme pitäneet farsinkielisen jumalanpalveluksen joka toinen viikko, vuorotellen Dreieinigkeitin ja Zionin kirkoissa. Ongelmaksi on tullut epäsäännöllisyys: aina joku eksyy väärään kirkkoon tai ei muista, oliko juuri sinä pyhänä palvelus. Nyt kokoonnumme sanan ja sakramentin osallisuuteen Zioniin joka sunnuntai klo 12. Tämä tarkoittaa tietysti lisätöitä. Koska persian taitoni on vielä kovin hutera, saarnan valmisteluun menee kauan. Toisaalta toivomme, että säännöllisempi jumalanpalveluselämä kasvattaa pakolaisseurakuntaamme lisääntyvään vastuunottoon. Pastori Schütze arveli, että persialaisia on seurakuntalaisista jo noin kolmasosa.
On kiistämätön tosiasia, että työmme tavoittaa, mutta ongelma on sama kuin kaikissa herätyksissä on aina ollut: myös takaovi käy. On surullista, jos jotakuta ei ole näkynyt kirkossa enää pitkään aikaan. Tai jos into lopahtaa siinä vaiheessa, kun kastekurssi on käyty. – Tänään viimeksi puhuin asiasta Schützen kanssa. Totesimme, että Jeesuksen Kylväjä-vertaus on totta silmiemme edessä. Aina on niitä, joiden kohdalla kylvö näyttää turhalta, mutta myös niitä, jotka juurtuvat Kristukseen ja kasvavat uskossa taivasta kohti.

Lähetystilaisuuksia ja ystävien tapaamista

Tänä syksynä olen saanut tehdä kaksi mieluisaa käyntiä yhteistyökirkkomme seurakuntiin. Ensin syyskuussa saarnasin Hannoverin Bethlehem-seurakunnassa ja lokakuussa Darmstadtissa. Molemmissa seurakunnissa pidin myös esityksen maahanmuuttajatyöstämme. Yllätyin iloisesti seuranneesta keskustelusta ja monista kysymyksistä. Vieraalla kielellä saarnatessaan miettii, takertuuko kuulijoiden huomio suomalaiseen aksenttiin ja joihinkin kielioppivirheisiin vai kykenevätkö he kuulemaan itse asian. Siksi selän takaa kuulemani myönteinen palaute saarnoista tuntui erityisen rohkaisevalta, samoin se, että kuulin hannoverilaisten kantaneen oikein ennätyskolehdin lähetykselle! Darmstadtin käynti oli siksikin mukava, että kiireisen syksyn keskellä vietin pari päivää ystävieni Mirjam ja David Schreiberin luona. He pitivät vierasta kuin piispaa pappilassa. Ehkä muistatte tämän mukavan pariskunnan, jonka vihkimisestä Peräseinäjoella kerroin lehdessä puolitoista vuotta sitten?

Pasi Palmu

Alkuperäinen kirje on osa Pohjanmaa & Saksa -lehteä:

https://mediakirjasto.sley.fi/2024/12/pohjanmaa-saksa-joulukuu-2024