Suvi = kesä

Oleniusten lähettikirje 4/2023
29.8.2023

Pitkältä tuntuva kesä
Tässä kirjeessä saat kuulla, minne kesä Oleniusten perhettä kuljetti niin Suomen kuin Viron puolella ja minkälaisia kohtaamisia se sisälsikään. Edellisestä kirjeestämme onkin vierähtänyt jo hyvä tovi ja toukokuun jälkeen meille on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.

Nyt kun kesä alkaa olla ohi, tuntuu se olleen aika pitkä ja lämmin. Sellaisia ovat oikeastaan olleet jokainen kesä, jonka olemme Virossa viettäneet. Virossa kesäkelit ovat alkaneet jo reilusti huhtitoukokuun puolella ja alkukesät ovat olleet tukahduttavan helteisiä. Nyt elo-syyskuun vaihteessa ilmat ovat olleet edelleen varsin lämpimiä ja kesäisiä. Ei voi valittaa (kuin asuntomme yöllisiä hellelämpötiloja)!

”Rakasta minua!”
Lähetystyö on meille valtavan tärkeä asia, oikein sydämen asia. Jokainen ihminen ansaitsee kuulla sen, mitä kaikkivaltias Jumala haluaa jokaiselle meille sanoa. Ja meitä, tavallisia ihmisiä, Hän lähettää tuota viestiä eteenpäin tässä maailmassa viemään.

Yksi asia mitä me täällä Virossa kaipaamme on sauna. Kyllä virolaisetkin toki saunovat, mutta eivät aivan siinä määrin missä me suomalaiset. Meidän asunnossamme ei saunamahdollisuutta ole, mutta onneksi täältä läheltä löytyy pari kylpylää, joissa löylyihin voi päästä.

Loppukesän eräällä kylpyläreissulla silmään sattui erään nuoren tytön uimapuku, jonka nauhaan oli kirjoittu uudelleen ja uudelleen ”Love me, love me, love me…” (rakasta minua, rakasta minua, rakasta minua). Ehkäpä kylpylävieras ei ollut tullut ajatelleeksi uimapukunsa sanomaa sen kummemmin, mutta kun asiaa pysähtyi miettimään hetkeksi, oli helppo ymmärtää miksi sellainen myy. Kertakäyttömuotiin yhä uudelleen ja uudelleen kirjattuna tuo pyyntö rakastaa kuulosti tosin anelevalta ja jopa epätoivoiselta.

Tuohon nauhaan oli kirjattu syvä toive, joka varmasti löytyy aivan jokaisen meidän sisimmästämme. Uskon, että jokainen meistä kaipaa syvimmiltään tulla rakastetuksi. Kaipaamme, että meidät huomataan ja että meistä välitetään. Oma kokemuksemme on, että tuo tarve rakastetuksi tulemisesta ja huomiosta korostuu nuorilla ja ehkäpä vielä enemmän nuorilla tytöillä.

Virossa yhteiskunta ja ihmisten arvot ovat Suomeen verrattuna kovempia ja välittämistä ja rakkautta osoitetaan aika niukanlaisesti. Valitettavasti monet etsivät tyydytystä tuohon syvälliseen tarpeeseen tulla rakastetuksi vääristä paikoista. Huonot ja jopa tuhoisat ihmissuhteet tai omilla saavutuksilla ansaittu ”rakkaus” tekevät pahaa jälkeä, kun nuoret haluavat vain tulla huomatuiksi ja tietää, että joku rakastaa heitä. Vastaamme on tullut tapauksia, joissa virolaiset nuoret ja lapset ovat joutuneet kokemaan jotain, mitä ei toivoisi kenellekään…

Meidän sanomamme virolaisille on, että ON joku, joka rakastaa heitä. Taivaan Isä rakastaa heitä kaikesta huolimatta ja juuri sellaisina kuin he ovat. Tuo rakkaus on jotain todellista ja täydellistä, jota ei tarvitse lähteä etsimään sen kauempaa tai itse ansaita. Tuosta rakkaudesta käsin on hyvä lähteä rakentamaan omaa elämää ja kulkemaan tietä kohti taivaan kotia. Rukouksemme on, että moni virolainen saisi rakentaa elämänsä tuon rakkauden varaan!

Tullaan tutuiksi!
Touko-kesäkuun vaihteen perheemme sai viettää Suomessa tehden kiertuetta työtämme tukevissa seurakunnissa. Ajankohta oli tarkoin valittu, jolloin tavallinen viikkotoiminta Virossa oli siirtynyt jo kesäteloille ja Suomen luonto oli parhaimmillaan juuri puhjettuaan kesään.

Päällimmäisenä vierailuista jäi mieliimme ne ihmiset, joita saimme tavata. Tiedämme, että Suomessa on monia ystäviä, jotka tukevat ja muistavat tekemäämme lähetystyötä, mutta aiemmin monet olivat meille käytännössä vain nimiä näytöllä. Nyt parasta olikin saada tuttavaksi puolin ja toisin, ja saada kasvot noille nimille, joille näitä kirjeitä aina lähetämme. Saimme tutustua moniin ihaniin ihmisiin ja meitä kohtaan oltiin erittäin vieraanvaraisia. Kiitos siitä kaikille, jotka otitte meitä vastaan ja majoititte! Ilman teidän tukeanne ei tekemämme lähetystyö täällä Virossa olisi mahdollista ja moni virolainen lapsi ja nuori jäisi kohtaamatta.

Erityisesti mieleemme jäi ne kerrat, kun pääsimme kertomaan tekemästämme työstä lapsille ja nuorille. Ajattelemme itse, että kotimaanvierailut ja lähettämämme lähettikirjeet ovat omalta osaltaan ns. lähetyskasvatusta, jolla teemme lähetystyötä tutuksi ja herättelemme ihmisiä näkemään lähetystyön tärkeyden. Onhan se Jumalan meille antama tehtävä! Tällä kertaa esim. Mäntsälän ja Nurmijärven nuoret pääsivät omakohtaisesti kokemaan, millainen on virolainen nuortenilta, joita me täällä järjestämme ja heidän kysymyksiinsä vastattiin. Saimme huomata, että monilla nuorilla ei ollut joko minkäänlaista käsitystä lähetystyöstä tai mielikuvat tulivat kaukaa historiasta. Haaveissa on, että vierailuistamme olisi jäänyt jotain itämään lasten ja nuorten sydämiin, ja heistäkin tulisi lähetystyön ystäviä, ja kukaties tekijöitä!

Kesä-heinäkuun vaihteessa suuntasimme tämän kesänpisimmälle reissulle, kun huristelimme Tartosta lähetysjärjestömme kesäjuhlille Keski-Pohjanmaalle Toholommin Evankeliumijuhlille. Olipa hyvä reissu, jolla saimme tulla monella tapaa ravituksi ja virkistetyksi. Saimme tavata viikonlopun aikana lukuisia vanhoja tuttuja ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia. Monia teitä on ollut kova ikävä! Juhlilla lasten kohokohta oli Pienlähettiläs yhtyeen konsertti sekä ystävät, joiden kanssa touhuta. Juhlien päätteeksi meidän perheemme siunattiin uudelle työkaudelle piispojen ja Sleyn johtajien toimesta.

Sesonkiaika
Kesä on lähetystyön sesonkiaikaa, sillä järjestämämme kesäleirit ovat suosittuja ja kokoavat paljon lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan yhteen. Kesäisen leireilyn ja aktiviteettien ohessa virolaiset saavat kuulla ilosanomaa Jeesuksesta.

Heinäkuun alussa saimme olla järjestämässä lastenja nuortenleiriä Võrun rovastikunnan seurakuntien kanssa. Salomella oli leiristä päävastuu ja Olli piti Kirsi Vimparin kanssa nuortenohjelmaa. Leirin teemana oli ”Myrskyissä kannateltu” ja halusimme kertoa lapsille ja nuorille elämänmyrskyissä kannattelevasta Jeesuksesta, johon voi aina luottaa. Salome iloitsi erityisesti siitä, että ensimmäistä kertaa leirille tullut nuori muuttui ensimmäisten päivien vastustelevan asenteen jälkeen kristinuskosta kiinnostuneeksi. Toivottavasti siemen saa kasvaa! Virossa on varsin tavallista, että kesän leireillemme tulee lapsia ja nuoria ei-kristillisistä perheistä. Monille leirit ovat vuoden ainut kosketuspinta seurakunnan toimintaan ja kristinuskoon. Oli myös hienoa, että tekemämme muutos ikäryhmien mukaan jaetusta ohjelmasta saatiin taas toteutettua taitavien vapaaehtoisten voimin. Tämä on myös hieno mahdollisuus tutustuttaa eri seurakuntien ihmisiä toisiinsa.

Tekemämme työ mahdollistaa sen, että Etelä-Viron rovastikuntien kesäleireillä on myös omaa ikätasolle sopivaa ohjelmaa nuorille. Nuoria olikin tullut mukaan tällä kertaa oikein mukava määrä! Jotkut nuorista olivat tuttuja edellisiltä vuosilta, mutta myös uusia tuttavuuksia oli tullut mukaan. Monille nuorille kesäleiriemme teema tuntui olevan ajankohtainen. Nuorten elämissä on monenlaiset myllerykset menossa ja he pystyivät samaistumaan hyvin, kun puhuimme elämän myrskyistä, joissa tarvitsemme apua.

Jo edellisvuosina olemme tiedostaneet haasteen siitä, että kesän leirit jäävät monille nuorille valitettavasti vuoden ainoaksi kohtaamiseksi seurakunnan ja sen sanoman kanssa. Kuinka voisimme varustaa tällaisia nuoria? Tällä kertaa nuoret saivat leirin lopuksi suunnitella ja toteuttaa itselleen koristellut repun, johon he saivat valita itselleen sopivan rohkaisevan raamatunkohdan. Rohkaisimme nuoria tuon muistolauseen avulla muistamaan mikä turva meillä on Jumalassa sitten kun elämän myrskyt sattuvat omalle kohdalle. Hienoja reppuja nuoret suunnittelivatkin ja leirimuisto tuntui olevan oikein mieluinen kotiinvietävä. Eräällä leirillä on ollut perinteenä kutsua iltanuotiolle joku mielenkiintoinen vieras kertomaan omista elämänkokemuksistaan Jumalan kanssa. Tällä kertaa he olivat halunneet kutsua vieraiksi meidät ja saimmekin jakaa leiriläisille nuotion äärellä, minkälainen meidän elämäntiemme on ollut Jeesukseen uskoviksi ja hänestä kertoviksi lähetystyöntekijöiksi. Mieleen jäi eräs nuori, joka tuli iltanuotion lopuksi kyselemään, mikä se sellainen kaste on, josta te puhuitte.

Jäpellä nuoria kohtaamassa
Viron kirkon nuortentapahtuma Jäpe (Järgmine Peatus eli seuraava pysäkki) kokosi Viron kirkon nuoria Pilistvereen, jossa on upeat tilat leirin järjestämiseen. Monet suomalaisetkin ovat pitäneet siellä esimerkiksi rippikoululeirejä. Oli hienoa, että nuoret kokivat Salomen ja Ollin jo niin tuttuna, että halusivat tulla juttelemaan. Salome koki erityisenä monet rukoushetket nuorten kanssa. Moni nuori halusi oppia tuntemaan Jumalaa paremmin ja pyydämmekin, että jatkaisimme rukousta näiden nuorten puolesta, jotta he voisivat löytää säännöllisen seurakuntayhteyden. Ehkä meidänkin nuorteniltoihin, mutta vähintään isompiin nuorten tapahtumiin.

Nyt myöhemmin Jäpe-leiriltä nousee mieleen erityisesti yksi yhdessä vietetty hetki leirillä vastuuta kantavien nuorten aikuisten kanssa. Pöydässä istui monien muiden tuttujen lisäksi eräs nuorimies, jonka kanssa olimme tehneet yhteistyötä nuortentapahtumiemme konserttien kanssa, joihin hän oli saapunut toiselta puolen Viroa meitä auttamaan hyvin palvelualttiina. Kyselimme, miten heidän bändillään menee ja hän kertoi, miten homma sujuu hyvin, kun kaikilla on sama ymmärrys bändin tarkoituksesta: Olemme viemässä eteenpäin ilosanomaa Jeesuksesta. Muutamaa viikkoa myöhemmin saimme kuulla, miten tuo nuorimies oli löydetty kotoaan menehtyneenä yllättävään sairaskohtaukseen. Kiitos Tõnis kaikesta ja kerran taas taivaassa tavataan! Me jatketaan täällä vielä hetki…

Lastentyöntekijät koolla
Heinäkuun lopussa kokoonnuttiin Viron kirkon lapsityöntekijöiden kesäseminaariin Äksiin, lähelle Tarttoa. Teemana oli ”Jumalale veelgi ligemal” eli ”Lähemmäs Jumalaa”. Salome oli kutsuttu pitämään Raamattuopetusta Mooseksesta, joka etsi Jumalan läheisyyttä. Totesimme seminaarilaisten kanssa, että taisi olla enemmänkin niin päin, että Jumala etsi ja kutsui Moosesta. Pohdimme sitä läheistä yhteyttä, mikä Mooseksella oli Jumalan kanssa ja keskustelimme tavoista, miten voisimme oppia tuntemaan Jumalaa paremmin. Erityistä oli, että seminaarin lopussa päästiin kohtaamaan Jumalan läheisyys ehtoollispöydässä, kun Äksin kirkkoherra, Rauhan Sanan lähetystyöntekijä Esa Luukkala sitä meille jakoi. Jokainen tuosta pienestä joukosta tarvitsee rukouksin kannattelua syksyn pyhäkouluihin.

Kohti uutta toimintavuotta
Tätä kirjoittaessa on kesälomat vietetty ja syksyn työt aloitettu. Mitä uusi toimintavuosi tuokaan tullessaan? Tähän kysymykseen emme täydellisesti osaa vastata mekään! Tarkoituksenamme on jatkaa tänä syksynä pääosin niitä toimintoja mitä olemme aikaisemmin järjestäneet, mutta olemme myös avoimia jollekin uudelle. Virossa asioita ei suunnitella läheskään aina hyvissä ajoin etukäteen, joka tarkoittaa sitä että uusia mahdollisuuksia voi tulla eteen yllättäen ja nopeasti. Muutamia ideoita uusiksi jutuiksi meillä toki jo on, mutta kerromme niistä sitten seuraavassa kirjeessä mikäli ne alkavat liikkua kohti todellisuutta. Jumala johdattokoot meitä työssämme niin, että saamme toimia Hänen käsinään ja tehdä Hänen tekojaan. Meillä ihmisillä voi olla monia suunnitelmia ja toiveita, mutta lopulta mikään ei lähde lentoon, jos Jumala ei suunnitelmiamme siunaa.

Jatkossa seuraamme kirjeissämme myös työmme saamaa kannatusta. Monet ovat lähteneet tukemaan tekemäämme työtä myös taloudellisesti, kiitos siitä! Tällä hetkellä olemme kuitenkin tavoitteestamme ja viime vuoden kannatuksesta hieman jäljessä. Voisitko sinä olla tukemassa tekemäämme työtä Sinulle sopivalla summalla? Ilman teitä tukijoita tämä työ ei ole mahdollista.

Rukousaiheita:
– Sofialle turvallinen koulun aloitus
– Perheemme terveys ja jaksaminen
– Intoa ja johdatusta tulevaisuuden töiden suunnitteluun
– Viron kansalle sisäistä rauhaa
– Viron lapset ja nuoret
– Lapsiperheet ja avioparit
– Seurakuntiemme nuorisotyö ja nuoret