Suoraa puhetta vai kauniita sanoja? 

Palautteen antamisen tavat vaihtelevat eri kulttuureissa. Tähän joutuvat sopeutumaan myös lähetystyöntekijät. Tietyissä tilanteissa on kohteliaampaa, että toinen saa säilyttää kasvonsa kuin antaa palaute suoran rehellisesti.  

Suora palaute on Suomessa tutumpaa kuin asian ilmaiseminen pitkiä kiertoteitä. Toisin on esimerkiksi persialaisessa tai japanilaisessa kulttuurissa, joissa on tyypillisempää ja kohteliaampaa ilmaista kielteiset asiat rivien välistä. Toisaalta idän kulttuureissa saatetaan huomauttaa sellaisista asioista, joita suomalainen puolestaan pitää epäsopivina. 

Siiri Turunen tekee puolisonsa Marko Turusen kanssa maahanmuuttajatyötä Hampurissa, Saksassa. Seurakuntalaiset ovat pääosin persialaisesta kulttuuritaustasta tulevia iranilaisia ja afgaaneja. Perisalaisessa kulttuurissa ei ole tapana puhua hankalista asioista kovin avoimesti. 

– Persialainen yleensä mieluiten vaikenee vaikeista asioista, jotta kaikkien kasvot säilyvät ja ihmissuhteet pysyvät näennäisen harmonisina, psykologin tehtävissä toimiva Siiri Turunen kertoo.  

Jos ikävä viesti kuitenkin täytyy välittää, siihen käytetään kiertoteitä. 

– Yleinen tapa on käyttää ystävää välittämään hankala viesti, jotta asia saadaan helpommin ilmaistua, eikä tarvitse kohdata viestin vastaanottajaa silmästä silmään. Toinen tapa on ilmaista asiat kierrellen ja kaarrellen niin monien korulauseiden sekaan kätkettynä, että varsinaista viestiä on vaikea suodattaa esiin.  

– Jos aiotaan puhua ikävistä asioista, sitä pahoitellaan kovasti jo etukäteen, jotta kuulija tietää varautua hankalaan aihepiiriin. Jälkikäteen pyydellään anteeksi, että on mahdollisesti pahoitettu kuulijan mieli ja viety tämän aikaa, Turunen lisää.  

Ongelmista puhuminen suoraankin on mahdollista luottamuksellisessa ilmapiirissä. 

– Luottamuksellisessa suhteessa papin tai psykologin tai muun ammattilaisen kanssa asioista pystytään lopulta puhumaan myös suoraan. On monille suuri helpotus, kun voi kerrankin nostaa naamarin pois kasvoilta, Turunen korostaa. 

Sleyn Aasian työn koordinaattori Anna-Kaisa Takaki on havainnut japanilaisessa kulttuurissa samankaltaisen toimintatavan. Vaikeita asioita ei oteta yleensä suoraan puheeksi. Enemmän oletetaan, että negatiivinen palaute tulkitaan rivien välistä.  

– Ristiriitatilanteita voi olla vaikea avata, ja usein käytetään kiertoilmauksia niin, että asia yritetään ilmaista positiivisen kautta. Sanotaan esimerkiksi ”asia on toisin”, eikä suoraan torjuta. Toisaalta japanilaisilla on usein suomalaisia parempi kyky lukea sosiaalisia tilanteita ja ymmärtää viesti ilman sanoja, Takaki kuvaa.  

Japanissa voi suoraakin palautetta antaa auktoriteettiasemasta käsin, mutta alaiselle se ei ole sopivaa. Myöskään ajatusta rakentavasta palautteesta ei varsinaisesti ole, vaan mieluummin ei sanota mitään. 

– Esimiehelle ei ole soveliasta antaa negatiivista palautetta, mutta ylemmässä asemassa oleva voi sanoa suoraan asiat alaiselle.  

– Seurakunnassa taas pastori on arvostettu henkilö, eikä vaikkapa huonosta opetuksesta tai toiminnasta anneta suoraa palautetta. Tosin keskenään seurakuntalaiset saattavat puhua, jos eivät ole tyytyväisiä pastorin työhön, Takaki avaa. 

Vaikeita aiheita 

Eroja suomalaiseen kulttuuriin on myös siinä, millaisista asioista puhutaan avoimemmin ja mitä pidetään sosiaalisesti sopivana. Esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ovat monissa kulttuureissa tabuja, kun taas Suomessa asioista keskustellaan suoremmin. 

– Psykologin vastaanotolla nämäkin teemat tulevat monesti esiin – ehkä juuri siksi, ettei niistä oikein muuten voi puhua, Siiri Turunen täsmentää.  

Marko Turunen arvelee, että myöskin synnistä puhuminen on persialaisten keskuudessa hyvin vaikea aihe, joskin tämä pätee usein myös suomalaisiin. 

– Synnistä ei puhuta. Voidaan ehkä tunnustaa yleisellä tasolla että “kaikkihan tässä syntisiä ollaan”, mutta on vaikea mennä puhumaan konkreettisesti siitä, mitä on tehty väärin, hän lisää. 

Anna-Kaisa Takaki on puolestaan huomannut, että Japanissa oman perheen asioista ei yleensä puhuta ulkopuolelle. Suomessa rajat eivät ole samalla tavalla tiukat. 

– Japanissa ajatellaan, että oman perheen asioiden on hyvä pysyä kodin seinien sisällä. Tämä asetelma kuvaa tavallaan hierarkiaa. Se näkyy ihan kielen tasolla siinä, että omista läheisistä käytetään vaatimattomampaa ilmaisua kuin taas perheen ulkopuolisista kunnioitusta osoittavaa. Kielessä näkyy 

Toisaalta Japanissa saatetaan huomauttaa hyvinkin suoraan asioista, joita Suomessa taas ei pidetä sopivina. 

– Voidaan olla yllättävän suorasukaisia esimerkiksi ulkonäköön tai henkilön painoon liittyvissä asioissa tavalla, johon suomalainen ei ole tottunut. Sitä ei tarkoiteta mitenkään negatiivisesti, vaan enemmänkin vain todetaan asioita. Japanilaisethan ovat yleisesti ottaen hyvin kohteliaita, Takaki selittää. 

Kunnioittava lähestyminen 

Kunnioittava ja kohtelias kulttuuri näkyy sekä persialaisten keskuudessa että Japanissa. Esimerkiksi iältään vanhempia tai korkeammassa asemassa olevia ihmisiä kunnioitetaan selkeämmin kuin Suomessa. 

 – Suomalaisesta nykykulttuurista eroaa esimerkiksi se, että omasta äidistä on vaikea sanoa mitään kielteistä. Ylipäänsä vanhempia ihmisiä ja auktoriteetteja kunnioitetaan persialaisten keskuudessa enemmän, Siiri Turunen kertoo. 

Anna-Kaisa Takaki avaa, että ikävien asioiden välttelyn taustalla on monesti ajatus kohteliaisuudesta. Japanilainen ei yleensä halua antaa negatiivista palautetta, koska ei tahdo pahoittaa toisen mieltä. Suomalaisen kulttuurin kasvatille tämä voi joskus aiheuttaa ristiriitatilanteita. 

– Japanissa ollessani teimme kerran kirkolla ruokaa, ja poltin kattilan pahasti pohjaan. Eräs kristitty rouva sanoi, että älä huoli, hän hoitaa asian. Kun kysyin asiasta myöhemmin, hän sanoi, että sai kattilan puhtaaksi. Jonkin ajan päästä poltin ruuan pohjaan kotonani. Kun kysyin häneltä neuvoa kattilan puhdistamiseen, rouva tunnusti, että ei hän ollut saanut likaa pois vaan joutui heittämään kattilan roskiin. 

– Olin aluksi hyvin järkyttynyt, että miten hän kristittynä saattoi valehdella minulle. Kesti kauan ennen kuin ymmärsin, että se olikin ystävällisyyttä eikä hän ollut tahtonut pahoittaa mieltäni. Suomalaisena ajattelin heti, että valehtelu olisi pahempaa kuin että minun tarvitsisi nolostua virheestäni, Takaki selittää. 

Korkea kohteliaisuuskulttuuri johtaa toisinaan myös siihen, että japanilaisten on vaikea sanoa ”ei”. 

– Japanisilla on ollut pitkään sellainen maine, että he eivät osaa sanoa ei. Tätä stereotypiaa on kuitenkin pyritty murtamaan. Se liittyy osittain siihen, että lapset oppivat olemaan hyvin kohteliaita ja vanhempia kunnioittavia, eikä mielellään aikuisenakaan kieltäydytä suoraan.  

Takaki kertoo, että seurakunnissa tämä näkyy siinä, että ihmiset eivät esimerkiksi uskalla tulla kastettaviksi. 

– Joku on voinut käydä seurakunnassa kauankin, mutta ei halua pahoittaa omien vanhempiensa mieltä ottamalla kasteen Japanissa on todella iso asia, jos hylkää vanhempien uskonnon ja ottaa toisen tilalle.  

Siiri Turunen kertoo, että persialaisessa kulttuurissa kohteliaisuus näkyy siten, että siinä missä negatiivista palautetta vältellään viimeiseen asti, positiivista puolestaan ilmaistaan hyvin runsaasti ja avoimesti.  

– Sitä annetaan monin sanoin ja elein. Monia yleisesti käytettyjä fraaseja ja korulauseita ei pysty kääntämään suomeksi. Myönteistä palautetta ja tyytyväisyyttä ilmaistaan niin paljon, että suomalaisena on vaikea erottaa, mikä on pelkkää kohteliaisuutta ja hyvän vaikutelman tekemistä, mikä taas aitoa kiitosta, Turunen pohtii. 

 
Julkaistu Sanansaattajassa 22/2021.