Soutuveneellä Bosporinsalmessa ja uskontodialogia muslimien kanssa 

Tua ja Torsten Sandell lähtivät työhön ulkomaille lastensa jo aikuistuttua. Liki yhdeksän vuotta Turkissa antoivat Sandelleille tärkeitä ystävyyssuhteita, opettivat sietämään elämän epävarmuutta ja avarsivat maailmankuvaa.  

Kun Tua ja Torsten Sandell olivat vuonna 2022 työskennelleet Istanbulissa kahdeksan vuoden ajan, tapahtui jotakin, mikä yllätti heidät.  

Sandellit olivat olleet mukana erään Istanbulissa toimivan turkkilaisen kulttuuriyhdistyksen tapaamisissa. Sinne heidät oli kutsunut Istanbulissa toimivassa seurakunnassa käynyt muslimi.  

– Tulin maininneeksi, että johdan luterilaista Elrim-uskontoinstituuttia. Yhdistyksen jäsenet kysyivät, voisivatko he tulla tutustumaan Elrimiin. Mietin, millaista ohjelmaa voisin heille järjestää, Torsten kertoo.  

Torsten kirjoitti tuolloin Koraania käsittelevää kirjaa, joka ilmestyi Slef-Medialta kesällä 2023 nimellä Rösten från öknen. På jakt efter Koranens källör. Torsten ehdotti yhdistyksen muslimiteologeille, että hän voisi kertoa heille tutkimuksestaan ja pyytää heitä kommentoimaan sitä. Sandellien ja heidän kulttuuriyhdistyksessä tapaamiensa muslimien välille syntyikin innostava uskontodialogi. Tua ja Torsten olivat tehneet paljon töitä oppiakseen turkin kielen, ja nyt heidän kielitaitonsa riitti teologisten keskustelujen käymiseen.  

Rösten från öknen, suomeksi Ääni aavikolta, sai helmikuun alussa Svenska Litteratursällskapet ry:ltä 10 000 euron palkinnon. Palkinnon perusteluissa todettiin, että ”Sandellin henkilökohtainen ja tärkeä katsaus Koraanin alkuperää käsittelevään tutkimukseen perustuu kansainväliseen Koraani-tutkimukseen.” 

– Muslimiteologit totesivat, ettei heillä ollut koskaan ennen ollut mahdollisuutta tällaiseen keskusteluun. Sain myös kirjalleni arvokasta pohjustusta. Oli jännä huomata, että moni Koraanin syntyyn liittyvä asia, josta puhun kirjassani, oli näille muslimiteologeille uutta, Torsten toteaa. 

Tua huomauttaa vielä, että kulttuuriyhdistyksen muslimit ovat hyvin uskonnollisia. Kaikki naiset ovat hunnutettuja ja useat heistä rukoilevat viisi kertaa päivässä. Mukana ei kuitenkaan ollut ”kovan linjan” muslimeja. Heidän kanssaan keskustelusta olisi saattanut tulla riitelyä.  

Kieli neljässä vuodessa 

Sandellit lähtivät Turkkiin maaliskuussa 2014. Tua, joka on koulutukseltaan diakonissa, työskenteli tuolloin hiippakuntasihteerinä Porvoon hiippakunnassa. Torsten oli Inkoon seurakunnan kirkkoherra.  Tua oli 52-vuotias ja Torsten 54. Heidän kolme lastaan olivat jo aikuisia. Lähtö ulkomaille tuossa vaiheessa tuntui heistä hyvältä ratkaisulta. 

– Lapset saivat elää omaa elämäänsä. He kävivät Turkissa, ja me taas kävimme usein Suomessa, Torsten sanoo. 

– Suomessa minulla ja Tualla on aina ollut eri työpaikat. Mutta minusta oli valtavan hieno juttu, että olimme Turkissa työpari. Tämä oli tärkeää myös muslimeita tavatessamme. Esimerkiksi kun tutustuin kielikoulussa naiseen, joka halusi keskustella kanssani kristinuskosta, en voinut tavata häntä ilman, että Tua oli mukana.  

– Muslimimies ei myöskään voinut tulla meille, ellei Torsten ollut kotona, Tua jatkaa. 

Sandellit kävivät kielikoulua kaksi vuotta ja tutustuivat siellä monista eri arabimaista tulleisiin opiskelijoihin.  

Heti, kun Tua osasi vähän kieltä, hän alkoi käydä seurakunnan avointen ovien tilaisuuksissa. 

– Meni vuosi ennen kuin pystyimme keskustelemaan ihmisten kanssa seurakunnassa. He suostuivat odottamaan, kun taivuttelin verbejä mielessäni, Tua kuvaa.  

Neljän vuoden jälkeen sanakirjaa ei juurikaan enää tarvittu. 

Hunnutettujen äitien kanssa 

Turkissa kristittyjä on kansasta vain noin yksi prosentti. Heistä noin 90 000 on armenialaisia kristittyjä. Katolisia arvellaan olevan noin 2500. Noin 7000–10 000 on protestantteja. Muslimeja turkkilaisista on noin 99 prosenttia.  

Torstenin mukaan monien nuorten turkkilaisten muslimien keskuudessa vallalla on deismi eli usko siihen, että varmaankin on olemassa joku jumala, mutta hän ei välitä minusta enkä minä hänestä.  

– Nimellisesti ihminen voi sanoa olevansa muslimi, vaikka ei itse asiassa usko mihinkään.  

Torsten kertoo, että joka kerta, kun kirkoilla Istanbulissa oli jotakin toimintaa, mukana oli vähintään yksi uusi muslimi. Turkissa toimivat protestanttiset kirkkokunnat tekevät työtä turkin kielellä ja pyrkivät aktiivisesti kutsumaan muslimeja mukaan. Torstenin ja Tuan mukaan myös Istanbulissa toimiva katolinen kirkko on hyvin avoin muslimeja kohtaan.  

Siinä seurakunnassa, jossa Sandellit Istabulissa olivat mukana, ei ollut muita vakinaisia työntekijöitä kuin pappi. Tua tarttui Turkissakin diakonisiin tehtäviin, vaikkei seurakunnassa ollut diakonian virkaa.  

Yksi tapa, jolla Tua toteutti Turkissa diakonissan kutsumustaan, oli lähteä seurakuntalaisen saattajaksi lääkäriin tai sairaalaan. Turkissa kukaan ei mene yksin edes lyhyelle kontrollikäynnille. Mukana on joko läheinen tai palkattu saattaja.  

–Lähdin mukaan eräänlaisena äitinä, ja istuin odotushuoneessa hunnutettujen äitien kanssa, Tua muistelee. 

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 4/2024.