98 Ei voi sana Herramme horjua

1. Ei voi sana Herramme horjua, ei, / ei muuttua muuksi, ei liikkuakaan. / Kun maailman aatteet pois aika jo vei, / ei muutu se muuri vaan on sama juuri. / On aarteemme suuri ja kallio maan.

2. Se turmion valtoja kaatanut on, / ja tyhjiin on rauennut ihmisen työ. / Sen voima ja arvo on mittaamaton. / Se lamppuna loistaa ja esteitä poistaa. / Pian aurinko paistaa ja mennyt on yö.

3. On vaihtuvaa, haihtuvaa, muuttuvaa muu, / ei Raamattu koskaan, se kestävä on. / Näin meille on lausunut Herramme suu. / Ei piirronkaan verran, sen huomaamme kerran: / vain ilmoitus Herran on horjumaton.

4. Jos ystävätkin minut halveksien / nyt hylkäisivät vuoksi ristisi sen, / niin kuitenkaan kieltäisi Herraani en, / en lippua ristin, tuon pilkatun ristin. / Käyn jäljessä ristin, sen voitollisen.

5. Nyt riemuiten kiitämme Herraamme me, / kun aarteista suurimman meille hän soi. / Ei voita nyt valheet, me voitamme ne, / ei sää raju rankka, ei joukkokaan sankka, / on linnamme vankka, ei pettää se voi.

Melodia:: Oscar Ahnfelt 1851
Teksti:: Hanna Rauta 1908
Uudistaja:: Lauri Thurén,
Siionin kanteleeseen tulovuosi:: 1910