492 On niin autuasta päästä

1. On niin autuasta päästä / murheen maasta taivaisiin. / Kohta päättyy korpimatka, / kohta päästään Kanaaniin. / Uusi virsi sitten siellä / niin kuin suurten vetten pauhu soi / uhratulle Karitsalle, / joka meille armon toi.

2. Tuska niin kuin Baabelissa / uuden virren vaimentaa, / mutta Jerusalemissa / laulu kukkaan puhkeaa. / Uusi virsi sitten siellä / niin kuin suurten vetten pauhu soi / uhratulle Karitsalle, / joka meille armon toi.

3. Synniltä ja kuolemalta / valta pois on kokonaan. / Murtui voima Kiusaajalta, / kyyneleetkin kuivataan. / Uusi virsi sitten siellä / niin kuin suurten vetten pauhu soi / uhratulle Karitsalle, / joka meille armon toi.

4. Täällä toinen toisistamme / joudumme me luopumaan, / mutta taivaan kaupungissa / yhteys ei lopukaan. / Uusi virsi sitten siellä / niin kuin suurten vetten pauhu soi / uhratulle Karitsalle, / joka meille armon toi.

5. Kunpa yksikään ei jäisi / tänne synkkään maailmaan. / Jospa kaikki pääsisimme / sinne taivaan kunniaan. / Uusi virsi sitten siellä / niin kuin suurten vetten pauhu soi / uhratulle Karitsalle, / joka meille armon toi.

Melodia:

Robert Lowry 1864

Teksti:

Joel Blomqvist 1876

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1892