491 Kerran kauneimmin

1. Kerran kauneimmin / laulu riemuisin / soi kuin vetten pauhu aivan. / Laulun kuulla saan, / pois kun päältä maan / saavun kirkkauteen taivaan. / Luona Karitsan ja valtaistuimen / taivaan kultakanteleita soittelen, / silloin kauneimmin / laulu riemuisin / soi kuin vetten pauhu aivan.

2. Köyhän sydämen / toivon hiljaisen / Herran luokse liitäessä / nyt jo uskossa / nautin autuutta / auringonkin himmetessä. / Uskon silmä näkemään jo aukaistiin, / mitä Golgatalla meille ansaittiin. / Köyhän sydämen / kiitos hiljainen / Isän korvaan kyllä kuuluu.

3. Jeesus rakkaani, / saanko luoksesi / kohta päästä autuuteesi? / Saako tällainen / heikko, vaivainen, / tulla, Jeesus, yhteyteesi? / Saan, kun Jeesus, itse minut lunastit, / kalliin veresi kun kerran vuodatit. / Jeesus rakkaani, / saan siis luoksesi / kohta päästä autuuteesi.

4. Myrskyt maailman / kerran unohdan / Jeesustani katsellessa, / helmiporttien / maahan riemujen / minullekin auetessa. / Haavoihinsa pyhiin nukuttuani / saan mä voiton kruunun herätessäni. / Myrskyt maailman / kerran unohdan / Jeesustani katsellessa.

Melodia:

Primus Leppänen 1912

Teksti:

Bertha Steinmetz 1848

Uudistaja:

Seppo Suokunnas

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1877