448 Jumala, juhlavaipallas

1. Jumala, juhlavaipallas / taas Suomen pellot peität / ja auringosta, ahjostas / maan helmaan hehkun heität: / sen valovirrat valtavat / nyt karun kuoren kultaa, / jyvistä nostat orahat, / ne peittää mustaa multaa.

2. Nyt kynnöksellä kylväjäin / soi laulut päämme päällä, / kun lintukuorot livertäin / riemuitsee kevätsäällä. / Miksi ei siihen kylvömies / voi laulujansa liittää? / On kevyt kantaa elon ies, / jos kaikesta voi kiittää.

3. Jää, Isä, kaikki kylvötyö / sun siunaukses varaan. / Voi tuho tulla, hallayö, / ja viedä viljan paraan. / Voi pouta polttaa orahat tai / kasvun kaataa vesi. / On, Herra, pellot viljavat / sun armonantimesi.

4. Kun maamies illoin pellollaan / tarkkailee taivaanrantaa – / se tuoko lämmön ruskossaan / vai hallan huurut kantaa – / hän pieneks silloin siihen jää / sen kaikkeutta vasten. / Näin kylvömiestä tyydyttää / vain osa armolasten.

5. Ja armostahan aittoihin / myös sato saadaan kerran / se, joka varttuu vihreimmin / nyt vainioilla Herran. / Kun kastaa veri Karitsan / sen sydänpellon multaa, / niin kerran kesän kauneimman / ikuinen loiste kultaa.

Melodia:: Aksel Hammar 1960
Teksti:: Juho Kurki 1961
Siionin kanteleeseen tulovuosi:: 1961